Kevään ja tulevan kauden uudet lelut.

Tästä blogistahan on muodostumassa melkoinen romuläjä... Tällä tarkoitan sitä, että eipä tänne ole oikein enään muusta kuin välineistä tullut kirjoitettua. No, mutta välineet ovat osa tätä harrastusta. Osalle isompi osa ja toisille pienempi osa.

Kevät tekee tuloaan vauhdilla ja itse olen lämpöisessä aloitetun kauden lisäksi harrastanut haukihommiakin. Nämä seuraavat revyyt ovat tosin kuitenkin vielä asteella "ensipuraisu" eikä kokemus vielä riitä niistä sanomaan viimeistä sanaa.

Echo Bad Ass Glass 8' #10

Echon uudesta lasisarjasta nappasin kymppiluokkaisen omaan arsenaaliin heti kun vapoja eurooppaan saatiin. Vavassa on nopea ja lasiksi jäykkä toiminta joka on kohtalaisen helppo omaksua. Lasin ominaispaino ja taipuisuus saa kuitenkin vavan tuntumaan aika kokotoimiselta, vaikka sitä se ei edes videolta katsottuna todellisuudessa ole. Vapa on varsin osuvasti viimeistelty ja Echon uuden polven komponentit ovat toimivat eikä korkkikaan juuri muille häpeile. Vavassa on omaan makuun sopiva ja riittävän pitkä kahva, kelankiinnike on pitkä ja kahdella lukitusruuvilla kelan tiukasti kiinni pitävä ja butti on pitkä, sekä mukavalla foamilla päätetty. Syvän sininen aihio näyttää omaan silmään kertakaikkisen hienolta. Vapa painaa muhkeat 172-174grammaa.

Vapa on melkoisen järeä ollakseen #10 luokkainen ja varsin järeä lasikuituvavaksi ylipäätään. Pitkäkartioisemmat siimat tuntuu luokkaisena liian keveiltä ja lyhytklumppiset haukisiimatkin saa virittää melko painavaksi. 23grammainen Big Däddy on ihan sitä "ikkunan" alapäätä tälle vavalle ja kevein mitä itse tuohon laittaisin. Paremmin vapa alkaa rokkaamaan kun siimalla on yli 26grammaa painoa. #10 Airflo Sniperi toimii vallan kivasti tossa ja 400gr upporuoppa lentää paljon keveemmän tuntuisesti kuin isolla osalla hiilari kymppejäni. Vavan toiminta ja lyhyys ei oikein puolla omissa käsissä pitemmillä kartioilla olevia siimoja. Käyttömukavuus loppuu semmosiin rontin 10metrin kartiolla oleviin siimoihin. Tällä kokemuksella ei oikein voi vielä sanoa onko vapa juuri sopiva omaan käyttöön vai ei, mutta aikalailla odotuksia se vastasi. Oikeastaan ainoa oikein iso pettymys (odotukset olivat matalat) oli se, että vapa on 10grammaa painavampi kuin ilmoitettu. Viimeinen sana ja todellinen testi vavalle tulee vasta sitten kun sillä pääsee heittämään upposiimaa ja väsyttämään syvälle sukeltavia kaloja. Siihen tarkoitukseen vapa on kuitenkin loppujen lopuksi hommattu.

Vision Merisuola 9' #9

Visionin Merisuola sarjan uudempaa polvea oleva allrounderi. Haukipiireissä jossain määrin surullisen kuuluisa tapaus koska tästä vapamallista lipsahti väärällä keskiosalla oleva erä markkinoille ja demottavaksi. Korjattu versio tulee todennäköisesti myös niittämään mainetta, mutta vain positiivista sellaista.

Ensimmäinen asia minkä vavasta huomaa on sen keveys kädessä. Sitä se on myös vaa-alla - vapa painaa vain 126grammaa. Vapa on myös hyvin tasapainossa todella kevyen kelan kanssa. Keveän tuntuman yli päästyäsi, seuraavaksi vavassa vaikutuksen tekee sen toiminta. Vapa on todella mukavan progressiivinen taipumaltaan. Siinä on riittävästi tuntumaa, mutta kuitenkin töpäkämpi ylin kolmannes kuin esimerkiksi 10, 12 ja 14 luokan Merisuola vavoissa. Tämä toiminta antaakin muita testaamiani/käyttämiäni Merisuola vapoja enemmän varaa eri heittotyyleille ja -tasoille, sekä leventää vavan siimahaitaria. Tämä pääosin sen takia koska kärki ei lyö liian painavalla siimalla tai vääränlaisella voimantuotolla niin herkästi yli. Vapa on myös sähäkkä palautumaan eikä ylimääräistä värinää juuri jää huonommallakaan heitolla. Tähän mennessä olen vavalla heittänyt onnistuneesti 9 ja 10 luokan Merisuolasiimoja, 8 luokan Sniperiä, 21grammaista Big Däddyä ja 10 luokan SA Sonar Hover siimaa.

Täydellinen parivaljakko.

Yleensä olen melkoisen brutaali välinearvosteluissani ja löydän pikkuvikoja melkein kaikesta, mutta tämän vavan suhteen olen suhteellisen sanaton. No, on tässä se sama vika mikä muissakin tämän sarjan vavoissa, eli kelankiinnike on turhan lyhyt ja samoin on vavan buttikin. Laajakehäisen kelan ja butin väliin jää liian vähän tilaa. Louisianan Redfish reissulla oppaat olisivat halunneet ostaa tämän vavan multa pois joten kyllä sekin jotain kepin hyvyydestä sanoo? Painavien perhojen (niin hauki- kuin painoitettujen redfishperhojen) heittäminen on ainakin kepillä ollut vallan kivaa. Lopullinen arvio toki vasta annetaan kun vavalla on myös väännetty syvälle sukeltavaa kalaa ja heitetty maksimimittaa kovaan tuuleen nopeille kaloille, mutta toistaiseksi näyttää melko kivalta. Varsinkin näin nopeiden vapojen ystävänä (myös hauelle) ja vasta leikatulla kädellä sitä käyttäen, on vapa lunastanut kaikki lupaukset tähän mennessä.

Hardy Tropical flats series WF10

Hardyn uutta siimamallistoa oleva kelluva tropiikkisiima. Siima on erittäin tasapainoisella ja pitkällä kartiolla varustettu siima joka toimittaa isotkin perhot melko aggressiivisesti kohteeseensa. Kartion ilmoitettu pituus on hulppeat 14,3metriä, mutta tosiasiassa pari viimeistä metriä on jo niin kevyesti ohenevaa takakartiota, että sitä ei oikein lukuun tarvitse ottaa. Koko klumpin ilmoitettu paino on 30grammaa, mutta siiman mielenkiintoisin osa, eli ensimmäiset 8metriä painaa jo melko hulppeat 20-21grammaa. Tämä takaa sen, että heittäminen on nopeaa ja tehokasta myös lähelle. Siimassa on luokkaisenaan riittävästi painoa "lataamaan" jäykät 10-luokkaiset kuten Sagen Xi3 ja Echo EPR jotka usein vaativat pitempi kartioisilla siimoilla yliluokkaista siimaa toimiakseen mukavasti myös lähelle. Monelle heppoisemmalle (löysemmälle) kympille siima on todennäköisesti hieman liikaa jos sitä heittää pitkänä. Siiman pitkä kartiointi, painojakauma ja erittäin tehokas etukartio pistää siiman lentämään lujaa. Sillä on todella helppo saada valtavan kova siimanopeus. Etukartio on lyhyt, mutta kapenee halkaisijaltaan yllättävän ohueksi. Tästä johtuen siimalooppi rullaa täysin auki todella tehokkaasti. Tämä ominaisuus toki tekee myös sen, että jos presentaation täytyy olla herkkä, saa heittäjä jarrutella heittoaan jottei kalat pelästy nopeasti veden pintaan lävähtävää siimaa. Tosin pidentämällä peruketta reilusti saadaan tuotakin ilmiötä automaattisesti pehmennettyä.

Siimassa on etupäässä valmislenkki ja siimatunniste. Peräpään lenkki täytyy tehdä itse.

Pinnoitteesta päätellen kyseessä on uretaanisiima joka sopii myös Suomalaiseen kesäkalastukseen. Monet kelluvat tropiikkisiimat ovat varsin usein käyttökelpoisia myös pohjolan suvessa ja uskon käyttäväni tätä siimaa myös kesällä Suomessa vaikka pääosa käytöstä varmasti tapahtuukin lämpöisemmissä vesissä. Juoksusiima osuus on muuten tässä (kin) siimassa sileämpi ja aavistuksen pehmeämpi kuin itse kartio. Tämä asia on jollain tapaa vähän nurinkurinen ja itse ainakin yrittäisin valmistaa siimoja jossa sileys ja jäykkyys olisi sama koko siimassa tai jopa niin päin, että se rullaava kartio-osuus olisi löysempää kuin rannari. Kaikenkaikkiaan siima oli todella positiivinen yllätys ja sai aikaan jonkin sortin mielihalun ostaa pari muutakin uutta Hardya testiin.

Vision XLV 8/9

Koitan tässä taas kovaa vauhtia laittaa blogeja ajantasalle. Saas nähdä miten käy...

Pääsin tuossa kauden avausreissulla Louisianaan kalastamaan Visionin uudella XLV 8/9 -kelalla, joten kirjoitellaan siitä nyt jokunen sana.

Kertakaikkisen kevyt ja nautinnollinen setti. XLV ja #9 Merisuola

Kyseessä on esim. kevyempään lohenkalastukseen, raskaampiin taimenhommiin ja hauen perhokalastukseen sopiva perhokela. Kelalla on painoa n. 160 grammaa. Puolan halkaisija on 109 mm ja leveys (sisämitta) n. 26 mm. Puola on muodoltaan Veemäinen... XLV 8/9 :n ovh. taitaa pyöriä siinä 249€ nurkilla. Kela on laadukkaasti koneistettu ja yleinen työnlaatu on hyvä. Kelassa on omaan käteen sopiva ergonomia.

Jarrunsäätönuppi on varsin toimiva, muttei ehkä ihan sellainen kuin itse toivoisin.

Kelanjalka on tukeva ja monenlaisiin kelankiinnikkeisiin sopiva.

Ihanan kapea ja hyvän muotoinen puola. Kelalla on n. 110 metriä pohjia ja #10 Merisuola-siima

Pikalukitus puolassa. Uhka vai mahdollisuus?

Kammen materiaali, malli, koko ja pitävyys ovat loistavia.

Tässä kelamallissa yksisuuntalaakeri on näppärästi puolan sisällä.

Pieni ja kevyt jarrupaketti

Plussat ja miinukset



+ Keveys. Kela sopii erinomaisesti nykyaikaisiin keveisiin 8- ja 9-luokan vapoihin. Sitä järeämpiin se alkaa olla omaan makuun turhan kevyt, mutta tuo kelanpaino on asia, josta on niin monta mielipidettä kuin käyttäjääkin.

+ Yleinen työnlaatu.

+ Ergonomia ja mittasuhteet. Jarrunsäätönuppi on varsin mukiin menevä ja kampi on huippu. Laaja puola ja kehä helpottaa sisäänkelausta ja puolan kapeus ja muoto pitää huolen siitä, että siimat kelaantuu kelalle aina hyvin, vaikka tulisikin kalan kanssa vähän hoppu...

+- Hinta?

+- Siimakapasiteetti. Piisaako 110 metriä pohjia ja #10 Merisuola-siiman vetävä kela omaan käyttöön?

- Jarrutehot ja jarrunsäätö. Tämän kelan ainoa selkeä miinus. Tehoja ei lähde kuin rontti kilo ja jarrunsäätö on jotenkin "holtiton"

Yhteenveto:

XLV on yllättävän jämäkkä ja hyvin tehty kela ollakseen noin kevyt fyysisesti. Klappia ei juurikaan ole ja puola ei paljoa taivu "vinssatessa". Omaan käyttöön tämä on aikalailla puhdas haukikela. Kevyt, suolaa kestävä ja riittävän jämäkästi tehty kela, jossa laaja kehä on kuin tehty haukihommiin. Hauen kanssa jarrunsäädöllä ei ole mitään väliä, joten sen huonous ei haukikelan arvoa huononna. Toisaalta tykkään myös siitä, että myös haukikela on jämäkästi tehty eikä siinä ole vaaraa, että pienestä kolhusta puola on sökö tai joku osa lentää mereen... Aikani rimpuloilla valukeloilla ongittuani olen alkanut tuota asiaa arvostamaan. Zekkaa lisää tietoa Visionin sivuilta.

       

Merisuola

Visionin tiimi julkaisi n. kuukausi sitten uuden salttivapa-sarjansa Merisuolan. Vapasarja kattaa #8, #10 ja #12 luokkaiset vavat jotka kattavat yleisimmät suolaisilla vesillä tapahtuvat tilanteet. Vapasarja on high end osastoa ja haastaa esimerkiksi G-Loomiksen, Sagen ja Scottin vavat tässä sarjassa. Minulla oli ilo ja kunnia testailla #10 ja #12 luokkaisia keppejä salttireissuilla ja haukihommissa ennen kepin julkaisua.

"eläin" vetää, mutta Suola kestää.

Peruspötköjä Merisuolalla

Peruspötköjä Merisuolalla

Merisuola ajaa asiansa myös haukivesillä.

Aloitetaan viimeistelystä, kilikkeistä ja kovista faktoista kuvasarjan avustuksella. Kuvissa siis kyseessä 10-luokkainen Merisuola. 12-luokkaisen olen jo joutunut palauttamaan. Kymppi lähtee kotiin huomenna.

Vavan butti on kumikorkkiseosta. Kelankiinnike on laadukas alumiininen tapaus, kaksimutterisella kiristyksellä. Kelat pysyvät tukevasti siinä kiinni ja kela on helppo kiristää ja aukausta kiinnikkeeseen kiinni myös märin käsin.

Vavassa on tukevat ja toimivat REC:n valmistamat stripperit ja snaket. Sidokset ovat myös nätit ja tasaiset.

Vavassa on tiukasti kiinni pysyvät spigottiliitokselta näyttävät liitokset. Vapaan on myös lisätty premium malleissa harvinaiset kohdistuspisteet meille yksinkertaisille käyttäjille.

Vavan korkki on varsin laadukasta. Täysin vastaavaa mitä olen esim Sagen vavoissa nähnyt olevan. Kahva on minun käteen sopivan muotoinen ja paksuinen. Pienet kumikorkkirenkaat kahvan molemmissa päissä ovat omiaan lisäämään kahvan kestoa noista herkistä kohdista. Kuva on vavasta jota on käytetty jo useampi viikko. Joten kaikki filleri yms on jo kahvasta varissut pois.

Vavan kahvaosa painaa 92grammaa. Luonnollisesti siis vavan suurin paino on tyviosassa.

Koko vapa painaa omalla vaa'lla 126-127g väliltä. Kuvaan vaaka pysähtyi 126gramman kohdalla. Ihme kyllä siis vapa on jopa ilmoitettua painoa keveempi.

Faktojen perään on hyvä laittaa perinteinen plussat ja miinukset osio. Eli siis mistä vavassa tykkään ja mistä en.

+ Toiminta. Aihio on nopea, mutta todella tasaisesti taipuvan tuntuinen. Vapa taipuu siis heittäessä kärkiosaltaan hiukan enempi kuin alempaa, mutta tekee sen todella tasaisesti joten vapa ei ole mistään liian löysä eikä mistään liian jäykkä. Heittotuntuma on erinomainen ja vapa on todella suorituskykyinen. Jopa minä saan sillä pitkiä heittoja aikaiseksi!!

+ Keveys. Vapa tuntuu kädessä höyhenen keveeltä. Itse en ole millään tapaa grammanviilaaja ja minulle vavan keveys ei ole juuri mikään  myyntiargumentti(varsinkin jos keveyttä on haettu kilikkeiden ja yleisen toimivuuden kustannuksella), mutta tämä vapa vaan tuntuu niin kevyeltä heittäessä ja kalastaessa, että välillä tuntuu kuin huitoisi ilman keppiä.

+ Paukkuja löytyy vauhdikkaiden kalojen väsytykseen ja myös isojen perhojen heittoon.

+ Sanoinko jo, että v#ttu kun tykkään onkia tolla kepillä?!!

- Oikeastaan ainoa miinus vavalle tulee kelankiinnikkeestä ja butista. Tämä on oikeastaan kaikkien Visionin salttivapojen perisynti. Kelankiinnike on siis liian lyhyt ja butti pieni/lyhyt. Kela tulee liian lähelle buttia ja näin liian lähelle mahaa kun vapaa siihen tukee kovan pumppauksen aikana. Ero on kalastusviikon aikana kohtalaisen suuri jos vertaa vaikka Sagen vastaaviin vapoihin jotka ovat alusta loppuun ajateltu salttihommia varten. Toki kaikille tämä ei niin iso ongelma ole, mutten toisaalta ole kenenkään ikinään kuullut valittavankaan jos se kelankiinnike ja butti pitää kelan vähän kauempana

läskeistä. Toki painoa se voi pari grammaa lisätä, mutta mitä sitten.

Peruslaajakehäisellä, butin ja kelan väliin ei paljoa tilaa jää.

Kaiken kaikkiaan Antti Guttorm ja kumppanit ovat tehneet vavan joka on todella hyvä. Onko tämä sitten kaikille sopiva ja best of the best? No, siihen on todella vaikea vastata, mutta jos noin hyvä heittäjä kuin Antti saa tehdä vavan omaan makuunsa, täytyy sen olla suorituskykyä pullollaan. Toisaalta jos tälläinen kohtalaisen perusrunttaaja siitä myös tykkää täytyy keppi olla myös kohtalaisen helppokäyttöinen. Itse olen käyttänyt vapaa Visionin Merisuola siimalla(10luokkainen), #10 Airflon Tarpon intterillä, #9 OBS kärki-intterillä ja Vissun 23grammaisella BD:eellä. Kaikki on toiminut erittäin hyvin. Vavalla olen heittänyt pientä, isoa, kevyttä ja painavaa perhoa. Kaikki menee. Tosin haukivavaksi keppi voi olla osalle porukasta hiukan tarkka, mutta niin on tietysti moni muukin nopea vapa.

Lisätietoja saa täältä ja vapoja voi ostaa vaikka noista minunkin blogissa hilluvista perhokaupoista.

Hyvää jatkoa jos ei oma riitä...

Läjä hiukan erilaisia jatkoputki Beasteja

Jatkoputkiperhot ovat hiukan heränneet tässä henkiin viime aikoina joten ajattelin hiukan tehdä juttua ko tyylin takaa. Tämä on pitänyt tehdä jo parisen vuotta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Kyseessä on siis tunnetun perhon muunnos eikä mikään täysin originelli luomus. Nokkelimmat ovat varmasti jo PK-netistä aikanaan näitä viritelmiä bonganneet.

Parisen vuotta sitten kuulin kuumaa vihiä Bob Popovicsin Beast perhosta joka on periaatteessa hollow bucktail deceiveri jota on jatkettu koukun taakse sitomalla useita nippuja bukkia paksuun monofiiliin joka sitten liitetään koukkuun sitomalla se siihen kiinni. Tämän jälkeen sidotaan perho loppuun koukulle. Heti tästä kuultuani syttyi lamppu päässä, että piru kun tossa olis hyvä tapa sitoa isoja, mutta helppoheittoisia haukiperhoja. Bucktailihan on äärimmäisen hieno materiaali, mutta sen ainoa miinus on sen suhteellinen lyhyys joten siitä on pelkästään vaikeaa sitoa oikein isoja perhoja.

Ensimmäiset yritykset ko. tekniikalla aiheuttivat valtavan kiroilusinfonian ja tuskan hikeä. Parin sinne päin menneen jälkeen onnistuin sitomaan ihan ookoo version, mutta työmäärä ja tuskaisuus oli jotain mikä tuntui täysin tarpeettomalta. Asia tuli puheeksi yhden parhaan kaverini kanssa jonka matkassa on tullut kuljettua monenlaisissa kalahommissa. Häneltä tuli idea, että miksi et sido sitä jatkoa putkeen kun putkia muutenkin koko ajan sidot? Liität sen sitten siimalla koukulle kiinni ja homma on selvä. No perkule, näinhän mä teen!

Siitä se homma lähti sujuvasti rullaamaan ja kaikenlaisia kiinnitystapoja ja tyylejä on tullut kokeiltua. Vaijereita, fluoroa, perhosiimaa ja monoa. Ohutta, paksua, löysää ja jäykkää. Kaikenlaista. Käyttöön on vakiintunut sopiva 30-40lb vaijeri (esim Mustadin tai Vissun), 0,60mm fluoro ja 0,61mm Big Game mono. Noi antaa sopivasti heijjaavaa liikettä vielä sinne perään, mutta ovat riittävän jäykkiä jotta sotkuja ei tapahdu. Monihan vierastaa minkään muun kuin vaijerin käyttöä haukihommissa, mutta minä olen käytännössä huomannut noi muutkin vaihtoehdot varsin toimiviksi. Yhtään jatkoperää ei ole hauen suuhun katkennut vielä tähän mennessä. Toki se aina mahdollista on. Koukkuhan perhossa on sen jatkon etupuolella joten harvemmin se jatko pääsee hinkkaamaan sinne hampaisiin. Jos jostain kumman syystä haluaa käyttää trailerikoukkua, niin silloin ainoa oikea materiaali jatkon liittämiseksi on vaijeri.

Jatkon liittäminen koukkuun on äärimmäisen yksinkertaista. Vaijeri tai siima pujotetaan putken läpi ja sen päähän tehdään solmu. Solmusta katkaistaan lenkki jos(ja kun) traileria ei käytetä. Traikun kanssa lenkki jätetään tai sitten sidotaan koukku kiinteesti siihen kiinni. Solmu vedetään tiukasti putkeen kiinni. Putken eteen jätetään sopiva pätkä siimaa joka sitten sidotaan koukkuun tiukasti kiinni ja kunnolla liimaten. Sen jälkeen sidotaan loppuperho.

Miksi sitoa jatkoperällinen perho? Hyvä kysymys koska loppujen lopuksi kyseessä on erikoisperho joka vaatii enempi työtä kuin suoraan koukulle sidottu. Syitä sitoa ko suti kuitenkin löytyy:

1. Jos halutaan sitoa oikeasti iso, mutta mahdollisimman helppoheittoinen perho. Silloin bucktailista, pienellä määrällä fläsää maustettu perho on paras valinta. Mikään ei lennä niin kuin bucktailperho.

2. Jos halutaan perho joka elää ja ui hiukan erilailla kuin suoraan koukkuun sidottu. Se perä heijjaa sielä eri tapaan.

3. Jos haluaa sitoa jotain erilaista. Jatkoperään on helppo kikkailla esim pyrstön kanssa. Sinne voi lyödä pehmoista matskua joka suoraan koukussa olis sotkuherkkää tai kikkailla kaksivärisyyden kanssa. Erilaisia häkilöitä tai strutsia on myös helppo työntää sinne perään. Näiden sitominen on myöskin sidontataidon suhteen hyödyllistä. Kun loihditaan kahdesta osasta yksi yhtenäinen kokonaisuus kehittää se silmää.

No, oli miten oli, ei tosta sellaista "pernaa&soosia" perhoa tule vaan yksi erikoisuus monen muun ohella. Suoraan yhdessä osassa koukulle sitominen on kuitenkin paljon mutkattomampaa.

Laitan alle hiukan ohjeita perhon tekoon. Eiku spigotit laulaan ja muistakaa nämä pari pointtia vielä:

1. Älä käytä liian paksua putkea. Alkaa kelluttamaan perää liikaa. Toki putkelle voi aina sujauttaa pari kierrosta lyijyä tätä kumoamaan.

2. Materiaalimäärillä ja -valinnoilla on helppo vaikuttaa perhon luonteeseen. Vaikka alkuperäinen idea Beastissä onkin tehdä bucktailista iso perho voi sinne väliin työntää vaikka mitä ja näin vaikuttaa perhon luonteeseen.

Aloitetaan sitomalla pyrstö. Vaihtoehtoja on monia, mutta melki kaikkiin laitan aina 360 bucktailia alkuun. Tässä käytetään M-koon putkea.

Sidotaan vielä kaksi sidosta bucktailia putkelle 360. Väliin dubataan angel hairia. Viimeistellään liimaamalla pää jonka jälkeen sitten katkaistaan ja poltetaan putken pää.

Vaijeri pujotetaan putken läpi jonka jälkeen vaijeriin tehdään "tuplakasi" josta sitten lenkki katkottu jotta se ei jää sojottamaan.

Solmu vedetään tiukasti putken sisään kiinni.

Katko sopiva pätkä vaijeria putken eteen. Tässä vaiheessa voit säätää haluamasi etäisyyden koukkuun. Painele pihdeillä vaijeri mahd. litteäksi ja sido ja liimaa se tiukasti koukkuun kiinni.

Jatka koukulle perho loppuun. Tässä on sidottu koukun perään yksi sidos bukkia ns. normaalilla tyylillä jonka jälkeen neljä sidosta Hollow tyyliin. Väliin hiukan fläsää.