Hyvää jatkoa jos ei oma riitä...

Läjä hiukan erilaisia jatkoputki Beasteja

Jatkoputkiperhot ovat hiukan heränneet tässä henkiin viime aikoina joten ajattelin hiukan tehdä juttua ko tyylin takaa. Tämä on pitänyt tehdä jo parisen vuotta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Kyseessä on siis tunnetun perhon muunnos eikä mikään täysin originelli luomus. Nokkelimmat ovat varmasti jo PK-netistä aikanaan näitä viritelmiä bonganneet.

Parisen vuotta sitten kuulin kuumaa vihiä Bob Popovicsin Beast perhosta joka on periaatteessa hollow bucktail deceiveri jota on jatkettu koukun taakse sitomalla useita nippuja bukkia paksuun monofiiliin joka sitten liitetään koukkuun sitomalla se siihen kiinni. Tämän jälkeen sidotaan perho loppuun koukulle. Heti tästä kuultuani syttyi lamppu päässä, että piru kun tossa olis hyvä tapa sitoa isoja, mutta helppoheittoisia haukiperhoja. Bucktailihan on äärimmäisen hieno materiaali, mutta sen ainoa miinus on sen suhteellinen lyhyys joten siitä on pelkästään vaikeaa sitoa oikein isoja perhoja.

Ensimmäiset yritykset ko. tekniikalla aiheuttivat valtavan kiroilusinfonian ja tuskan hikeä. Parin sinne päin menneen jälkeen onnistuin sitomaan ihan ookoo version, mutta työmäärä ja tuskaisuus oli jotain mikä tuntui täysin tarpeettomalta. Asia tuli puheeksi yhden parhaan kaverini kanssa jonka matkassa on tullut kuljettua monenlaisissa kalahommissa. Häneltä tuli idea, että miksi et sido sitä jatkoa putkeen kun putkia muutenkin koko ajan sidot? Liität sen sitten siimalla koukulle kiinni ja homma on selvä. No perkule, näinhän mä teen!

Siitä se homma lähti sujuvasti rullaamaan ja kaikenlaisia kiinnitystapoja ja tyylejä on tullut kokeiltua. Vaijereita, fluoroa, perhosiimaa ja monoa. Ohutta, paksua, löysää ja jäykkää. Kaikenlaista. Käyttöön on vakiintunut sopiva 30-40lb vaijeri (esim Mustadin tai Vissun), 0,60mm fluoro ja 0,61mm Big Game mono. Noi antaa sopivasti heijjaavaa liikettä vielä sinne perään, mutta ovat riittävän jäykkiä jotta sotkuja ei tapahdu. Monihan vierastaa minkään muun kuin vaijerin käyttöä haukihommissa, mutta minä olen käytännössä huomannut noi muutkin vaihtoehdot varsin toimiviksi. Yhtään jatkoperää ei ole hauen suuhun katkennut vielä tähän mennessä. Toki se aina mahdollista on. Koukkuhan perhossa on sen jatkon etupuolella joten harvemmin se jatko pääsee hinkkaamaan sinne hampaisiin. Jos jostain kumman syystä haluaa käyttää trailerikoukkua, niin silloin ainoa oikea materiaali jatkon liittämiseksi on vaijeri.

Jatkon liittäminen koukkuun on äärimmäisen yksinkertaista. Vaijeri tai siima pujotetaan putken läpi ja sen päähän tehdään solmu. Solmusta katkaistaan lenkki jos(ja kun) traileria ei käytetä. Traikun kanssa lenkki jätetään tai sitten sidotaan koukku kiinteesti siihen kiinni. Solmu vedetään tiukasti putkeen kiinni. Putken eteen jätetään sopiva pätkä siimaa joka sitten sidotaan koukkuun tiukasti kiinni ja kunnolla liimaten. Sen jälkeen sidotaan loppuperho.

Miksi sitoa jatkoperällinen perho? Hyvä kysymys koska loppujen lopuksi kyseessä on erikoisperho joka vaatii enempi työtä kuin suoraan koukulle sidottu. Syitä sitoa ko suti kuitenkin löytyy:

1. Jos halutaan sitoa oikeasti iso, mutta mahdollisimman helppoheittoinen perho. Silloin bucktailista, pienellä määrällä fläsää maustettu perho on paras valinta. Mikään ei lennä niin kuin bucktailperho.

2. Jos halutaan perho joka elää ja ui hiukan erilailla kuin suoraan koukkuun sidottu. Se perä heijjaa sielä eri tapaan.

3. Jos haluaa sitoa jotain erilaista. Jatkoperään on helppo kikkailla esim pyrstön kanssa. Sinne voi lyödä pehmoista matskua joka suoraan koukussa olis sotkuherkkää tai kikkailla kaksivärisyyden kanssa. Erilaisia häkilöitä tai strutsia on myös helppo työntää sinne perään. Näiden sitominen on myöskin sidontataidon suhteen hyödyllistä. Kun loihditaan kahdesta osasta yksi yhtenäinen kokonaisuus kehittää se silmää.

No, oli miten oli, ei tosta sellaista "pernaa&soosia" perhoa tule vaan yksi erikoisuus monen muun ohella. Suoraan yhdessä osassa koukulle sitominen on kuitenkin paljon mutkattomampaa.

Laitan alle hiukan ohjeita perhon tekoon. Eiku spigotit laulaan ja muistakaa nämä pari pointtia vielä:

1. Älä käytä liian paksua putkea. Alkaa kelluttamaan perää liikaa. Toki putkelle voi aina sujauttaa pari kierrosta lyijyä tätä kumoamaan.

2. Materiaalimäärillä ja -valinnoilla on helppo vaikuttaa perhon luonteeseen. Vaikka alkuperäinen idea Beastissä onkin tehdä bucktailista iso perho voi sinne väliin työntää vaikka mitä ja näin vaikuttaa perhon luonteeseen.

Aloitetaan sitomalla pyrstö. Vaihtoehtoja on monia, mutta melki kaikkiin laitan aina 360 bucktailia alkuun. Tässä käytetään M-koon putkea.

Sidotaan vielä kaksi sidosta bucktailia putkelle 360. Väliin dubataan angel hairia. Viimeistellään liimaamalla pää jonka jälkeen sitten katkaistaan ja poltetaan putken pää.

Vaijeri pujotetaan putken läpi jonka jälkeen vaijeriin tehdään "tuplakasi" josta sitten lenkki katkottu jotta se ei jää sojottamaan.

Solmu vedetään tiukasti putken sisään kiinni.

Katko sopiva pätkä vaijeria putken eteen. Tässä vaiheessa voit säätää haluamasi etäisyyden koukkuun. Painele pihdeillä vaijeri mahd. litteäksi ja sido ja liimaa se tiukasti koukkuun kiinni.

Jatka koukulle perho loppuun. Tässä on sidottu koukun perään yksi sidos bukkia ns. normaalilla tyylillä jonka jälkeen neljä sidosta Hollow tyyliin. Väliin hiukan fläsää.