tiistai 30. elokuuta 2016

Do the Woodoo


Keväällä 2015 ystäväni Kevin Rowland pyysi minua Mältinrantaan testaamaan uusia vapojaan ja kun Keijo pyytää niin aina mukaan lähdetään. Ensi purasu kepeistä oli, että onpas kivat kahvat ja tuntuupas keveeltä kepiltä. Hetken siinä keppejen kanssa heiteltiin eri siimoilla kunnes totesin Kevinille, että "V#"&u kun on hyvän tuntusia keppejä, varsinkin toi 13jalkainen".

Tästä ensitestistä kului hetki aikaa, mutta keppi jäi kummittelemaan takaraivoon. Kaikki ädlääjän verta omaavat tietävät varmaan tunteen. Meillä oli Kevinin kanssa yhteistä reissua vuoden mittaan ja tonnarireissun perho- ja siimalainan takaisinmaksun otin sitten "vuokraamalla" tota 13' Woodoota Gaulan retkelle jotta pääsen tosissaan kalastamaan sillä. Ongin ja tykkäsin sen verta paljon, että uusin vuokran tänäkin kesänä.

Mukava pullukka taipui hyvin nopeasti Woodoon käskyyn. Puhun siis tosta kalasta...


Nyt kun takana on useita viikkoja kalastusta vavalla ja lukemattomia tunteja paikallista heittelyä, on aika tehdä tuomio vavasta. Aloitetaan perinteisellä plussat ja miinukset osiolla.

+ Niin kevyt käsitellä. Vapa painaa 247grammaa josta suurinosa on tyvessä luonnollisesti. Pelkän tyviosan paino on 174grammaa. Mielestäni vapa oikein loistaa keveän kelan kanssa. Esimerkiksi Danin L5W 8twelve tai Vissun vanha 9/10 XLA mätsää vapaan täydellisesti.

+ Vavan toiminto. Vapa taipuu tasaisesti ja välittää tuntumaa täsmällisesti heittäjälle. Vavassa on potkua ja nopeutta tuntumatta silti lainkaan jäykältä. Vapa toimii aikalailla just sillain kun hyvän yleisvavan kuuluukin ja onkin erittäin vaikea keksiä kepistä ja sen toiminnasta mitään moitteita.

+ Vapa on todella kaikkiruokainen. Johtuen juuri tosta moitteettoman tasaisesta toiminnosta. Vapa on sellainen, että sillä heittää niin skagittia, ampparia kuin pikkuspeytä ilman sellaista tunnetta, että tähän hommaan vois olla joku parempikin vapa. Vavassa on ryhtiä myös heittämään upposiimoja ja isoja perhoja. Esimerkiksi 2/6uppo ja iso perho lentää ilman sitä inhottavaa kyykkäyksen tunnetta. Vavasta saa siis hyvän kaverin isollekkin vedelle esimerkiksi niille louhikkopooleille josta kiviltä heittäen 15jalkanen tuntuu kömpelöltä. Vapa heittää omissa käsissä 33-39g amppareita, 600gr(+-40gr) skagitteja ja vaikkapa 8/9 pikkuspeytä. Mulle se "sweet spot" vavassa on 34grammaisten Vissun Acejen kanssa. Se on erittäin hyvä combo!

+ Vapa on todellinen väsyttäjän unelma. Siinä on tuntumaa ja auktoriteettia samassa paketissa. Se ei hakkaa "yli" niinku jokku vavat vaan myötäilee kalan liikkeitä sulavasti. Sillä saa myös tarpeen tullen riittävän paineen helposti päälle. Kertakaikkisen fantastinen peli väsyttää lohia.

+ Kelankiinnike ja yleisilme. Villen ja Kevinin omatekoiset kelankiinnikkeet on todella toimivia. Ensimmäinen yhdellä lukitusruuvilla oleva kiinnike jota ei tarvi kiristyksen jälkeen jatkuvasti tarkastella. Korkki on ykköslaatuista ja viimeistely juuri eikä melkein.

- Nyt on oikeesti sellainen tuote käsillä, että siitä on äärettömän vaikea keksiä mitään negatiivistä. No, jos itselle ko vavan tilaisin, niin ottaisin siihen ehkä 2-3senttiä pidemmät kahvat. Tosin on ne noinkin vallan mainiot.

Täinen Woodookala.


Summasummarum kepistä on se, että se lähentelee täydellisyyttä omiin pikku käsiini. Se on oman genrensä ehdotonta huippua. Jos olet etsimässä monipuolista vapaa tossa mitassa jolla kalastat mukavasti erilaisissa oloissa ja paikoissa, niin Woodoo pitäisi olla sen listan kärkipäässä ellei jopa kärjessä. http://krowlandreels.com/


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Lohiviikko

Aurinko laskee Gaulan taakse.


Kuinkas siinä kävikään kun piti pitää lohivapaa vuosi? No, heinäkuun viimeisellä viikolla huomasin olevani tutussa paikassa, eli Gaula Flyfishingin biiteillä Gaulalla. Ei mennyt siis vuosi ihan suunnitelmien mukaan ja hyvä niin, koska kyllä tuo laji minulle vieläkin on rakas vaikka poltteet onkin reilusti vuosien varrella laantuneet.

Iso kiitos kuuluu Jouni Rauhalle joka isännöi näitä mahtavia lohipätkiä. Toi systeemi vaan kokonaisuutena toimii niin älyttömän mukavasti, että aina tietää saavansa stressivapaata lohestusta kun hänen pätkilleen astelee.

Viikko alkoi vesisateilla jotka nostivat vedet suht korkealle ja samalla viilensivät sitä aina tonne 11-12asteen hujakoille. Olosuhteet olivat siis hiukan epätavanomaiset ajankohtaan nähden, mutta vallan mainiot yleisesti ottaen. Vedessä oli vahva ruskea sävy ja varsinkin alkuviikosta näkyvyys oli aika rajoittunutta. Tästä johtuen sain taas taistella sitä ydinongelmaani vastaan lohenkalastuksessa, eli taktiikan vaihtoa. Sitä kun on itsellä vahva näkemys siitä mikä on kivaa lohenkalastusta ja mikä ei, on hyppy siihen ei niin toivottuun taktiikkaan pienen kynnyksen takana. Noilla mestoilla ja virtaamilla, perho täytyy saada hidastettua ja hiukan upotettua, muuten on tärpit harvassa. Viikon alkutaipaleella Jounin porukka saikin hyvin tapahtumia ja heillä oli siimoina käytössä I/2/4:sesta aina tonne 2/4/6uppoihin. Pikkuhiljaa kun alkoi tottumaan ajatukseen siitä, että tällä reissulla ei ongita kovaa ja korkeelta, alkoi jotain nykyjä tulemaan itsellekkin.

Hyvät eväät kuuluvat olennaisena osana tyhjän pyytöä.


Vaikka kokonaisuutena reissu oli meidän tiimille aika hiljainen tapahtumien suhteen, oli siinä pari semmosta säpinävuoroo. Noi on niitä hetkiä ja tunnelmia, miksi minä tota lajia harrastan vieläkin. Alkaa näkyyn liikkuvaa kalaa, joku saa kalan, jollain on kala kiinni mutta tippuu, tulee tärppejä ja on sellainen poikamainen sähinä aikuisilla miehillä päällänsä. Se vaan on hemmetin kivaa, siitä huolimatta kenelle ne kalat sattuu. Tällä reissulla yksi iltapäivä "Steissillä" ja yksi aamu Roskaft Söndressä jäi pitävästi mieleen. Varsinkin se "roskiksen" aamu oli täynnä sähköö ja tunnelmaa. Masa vetäs mahtavan kalan ylös asti, Erno tiputti yhden ja mulla oli useita tärppejä ja pään heilutuksia jotka ei vaan pysyny. Yhdestä nykystä jäi koukkuun muistoksi pala suun pehmytkudosta enkä edes ehtinyt kalaa mitenkään tiukilla pitelemään. No, lohtuna sain sitten illalla kaksi tittiä:) . Noi hetket on kuitenkin koko harrastuksen suola. Sitä ei voi etänä kokea, vaan se on maistettava ja haistettava paikan päältä.

Sinne menee takaisin se .

Matin upea täinen "karvaa vaille" metrinen.


Kaikenkaikkiaan on kuitenkin sanottava, että mun tän vuoden reissuilla on ollut huono karma. On jotain luonnonmullistuksia ja sairastumisia joka kerta ollut. Tälläkään reissulla ei siltä säästytty koska hyvä ystäväni Ilkka kaatui rantakivillä ja häneltä meni olkapää sijoiltaan. No, onneks Norjassa homma toimii ja vaikka siinä päivä menikin hyvin pitkälti Trondheimin keskussairaalassa ja Ilkan kalastukset oli siinä, niin pääasia oli, että äijä saatiin ehjäks taas.

Potilas Saarinen ja lohiwagoni.


Kiitos ja anteeksi. Toivottavasti myös tulevaisuudessa pääsemme lohenkalastuksemme kotiin onkimaan.