Kevään ja tulevan kauden uudet lelut.

Tästä blogistahan on muodostumassa melkoinen romuläjä... Tällä tarkoitan sitä, että eipä tänne ole oikein enään muusta kuin välineistä tullut kirjoitettua. No, mutta välineet ovat osa tätä harrastusta. Osalle isompi osa ja toisille pienempi osa.

Kevät tekee tuloaan vauhdilla ja itse olen lämpöisessä aloitetun kauden lisäksi harrastanut haukihommiakin. Nämä seuraavat revyyt ovat tosin kuitenkin vielä asteella "ensipuraisu" eikä kokemus vielä riitä niistä sanomaan viimeistä sanaa.

Echo Bad Ass Glass 8' #10

Echon uudesta lasisarjasta nappasin kymppiluokkaisen omaan arsenaaliin heti kun vapoja eurooppaan saatiin. Vavassa on nopea ja lasiksi jäykkä toiminta joka on kohtalaisen helppo omaksua. Lasin ominaispaino ja taipuisuus saa kuitenkin vavan tuntumaan aika kokotoimiselta, vaikka sitä se ei edes videolta katsottuna todellisuudessa ole. Vapa on varsin osuvasti viimeistelty ja Echon uuden polven komponentit ovat toimivat eikä korkkikaan juuri muille häpeile. Vavassa on omaan makuun sopiva ja riittävän pitkä kahva, kelankiinnike on pitkä ja kahdella lukitusruuvilla kelan tiukasti kiinni pitävä ja butti on pitkä, sekä mukavalla foamilla päätetty. Syvän sininen aihio näyttää omaan silmään kertakaikkisen hienolta. Vapa painaa muhkeat 172-174grammaa.

Vapa on melkoisen järeä ollakseen #10 luokkainen ja varsin järeä lasikuituvavaksi ylipäätään. Pitkäkartioisemmat siimat tuntuu luokkaisena liian keveiltä ja lyhytklumppiset haukisiimatkin saa virittää melko painavaksi. 23grammainen Big Däddy on ihan sitä "ikkunan" alapäätä tälle vavalle ja kevein mitä itse tuohon laittaisin. Paremmin vapa alkaa rokkaamaan kun siimalla on yli 26grammaa painoa. #10 Airflo Sniperi toimii vallan kivasti tossa ja 400gr upporuoppa lentää paljon keveemmän tuntuisesti kuin isolla osalla hiilari kymppejäni. Vavan toiminta ja lyhyys ei oikein puolla omissa käsissä pitemmillä kartioilla olevia siimoja. Käyttömukavuus loppuu semmosiin rontin 10metrin kartiolla oleviin siimoihin. Tällä kokemuksella ei oikein voi vielä sanoa onko vapa juuri sopiva omaan käyttöön vai ei, mutta aikalailla odotuksia se vastasi. Oikeastaan ainoa oikein iso pettymys (odotukset olivat matalat) oli se, että vapa on 10grammaa painavampi kuin ilmoitettu. Viimeinen sana ja todellinen testi vavalle tulee vasta sitten kun sillä pääsee heittämään upposiimaa ja väsyttämään syvälle sukeltavia kaloja. Siihen tarkoitukseen vapa on kuitenkin loppujen lopuksi hommattu.

Vision Merisuola 9' #9

Visionin Merisuola sarjan uudempaa polvea oleva allrounderi. Haukipiireissä jossain määrin surullisen kuuluisa tapaus koska tästä vapamallista lipsahti väärällä keskiosalla oleva erä markkinoille ja demottavaksi. Korjattu versio tulee todennäköisesti myös niittämään mainetta, mutta vain positiivista sellaista.

Ensimmäinen asia minkä vavasta huomaa on sen keveys kädessä. Sitä se on myös vaa-alla - vapa painaa vain 126grammaa. Vapa on myös hyvin tasapainossa todella kevyen kelan kanssa. Keveän tuntuman yli päästyäsi, seuraavaksi vavassa vaikutuksen tekee sen toiminta. Vapa on todella mukavan progressiivinen taipumaltaan. Siinä on riittävästi tuntumaa, mutta kuitenkin töpäkämpi ylin kolmannes kuin esimerkiksi 10, 12 ja 14 luokan Merisuola vavoissa. Tämä toiminta antaakin muita testaamiani/käyttämiäni Merisuola vapoja enemmän varaa eri heittotyyleille ja -tasoille, sekä leventää vavan siimahaitaria. Tämä pääosin sen takia koska kärki ei lyö liian painavalla siimalla tai vääränlaisella voimantuotolla niin herkästi yli. Vapa on myös sähäkkä palautumaan eikä ylimääräistä värinää juuri jää huonommallakaan heitolla. Tähän mennessä olen vavalla heittänyt onnistuneesti 9 ja 10 luokan Merisuolasiimoja, 8 luokan Sniperiä, 21grammaista Big Däddyä ja 10 luokan SA Sonar Hover siimaa.

Täydellinen parivaljakko.

Yleensä olen melkoisen brutaali välinearvosteluissani ja löydän pikkuvikoja melkein kaikesta, mutta tämän vavan suhteen olen suhteellisen sanaton. No, on tässä se sama vika mikä muissakin tämän sarjan vavoissa, eli kelankiinnike on turhan lyhyt ja samoin on vavan buttikin. Laajakehäisen kelan ja butin väliin jää liian vähän tilaa. Louisianan Redfish reissulla oppaat olisivat halunneet ostaa tämän vavan multa pois joten kyllä sekin jotain kepin hyvyydestä sanoo? Painavien perhojen (niin hauki- kuin painoitettujen redfishperhojen) heittäminen on ainakin kepillä ollut vallan kivaa. Lopullinen arvio toki vasta annetaan kun vavalla on myös väännetty syvälle sukeltavaa kalaa ja heitetty maksimimittaa kovaan tuuleen nopeille kaloille, mutta toistaiseksi näyttää melko kivalta. Varsinkin näin nopeiden vapojen ystävänä (myös hauelle) ja vasta leikatulla kädellä sitä käyttäen, on vapa lunastanut kaikki lupaukset tähän mennessä.

Hardy Tropical flats series WF10

Hardyn uutta siimamallistoa oleva kelluva tropiikkisiima. Siima on erittäin tasapainoisella ja pitkällä kartiolla varustettu siima joka toimittaa isotkin perhot melko aggressiivisesti kohteeseensa. Kartion ilmoitettu pituus on hulppeat 14,3metriä, mutta tosiasiassa pari viimeistä metriä on jo niin kevyesti ohenevaa takakartiota, että sitä ei oikein lukuun tarvitse ottaa. Koko klumpin ilmoitettu paino on 30grammaa, mutta siiman mielenkiintoisin osa, eli ensimmäiset 8metriä painaa jo melko hulppeat 20-21grammaa. Tämä takaa sen, että heittäminen on nopeaa ja tehokasta myös lähelle. Siimassa on luokkaisenaan riittävästi painoa "lataamaan" jäykät 10-luokkaiset kuten Sagen Xi3 ja Echo EPR jotka usein vaativat pitempi kartioisilla siimoilla yliluokkaista siimaa toimiakseen mukavasti myös lähelle. Monelle heppoisemmalle (löysemmälle) kympille siima on todennäköisesti hieman liikaa jos sitä heittää pitkänä. Siiman pitkä kartiointi, painojakauma ja erittäin tehokas etukartio pistää siiman lentämään lujaa. Sillä on todella helppo saada valtavan kova siimanopeus. Etukartio on lyhyt, mutta kapenee halkaisijaltaan yllättävän ohueksi. Tästä johtuen siimalooppi rullaa täysin auki todella tehokkaasti. Tämä ominaisuus toki tekee myös sen, että jos presentaation täytyy olla herkkä, saa heittäjä jarrutella heittoaan jottei kalat pelästy nopeasti veden pintaan lävähtävää siimaa. Tosin pidentämällä peruketta reilusti saadaan tuotakin ilmiötä automaattisesti pehmennettyä.

Siimassa on etupäässä valmislenkki ja siimatunniste. Peräpään lenkki täytyy tehdä itse.

Pinnoitteesta päätellen kyseessä on uretaanisiima joka sopii myös Suomalaiseen kesäkalastukseen. Monet kelluvat tropiikkisiimat ovat varsin usein käyttökelpoisia myös pohjolan suvessa ja uskon käyttäväni tätä siimaa myös kesällä Suomessa vaikka pääosa käytöstä varmasti tapahtuukin lämpöisemmissä vesissä. Juoksusiima osuus on muuten tässä (kin) siimassa sileämpi ja aavistuksen pehmeämpi kuin itse kartio. Tämä asia on jollain tapaa vähän nurinkurinen ja itse ainakin yrittäisin valmistaa siimoja jossa sileys ja jäykkyys olisi sama koko siimassa tai jopa niin päin, että se rullaava kartio-osuus olisi löysempää kuin rannari. Kaikenkaikkiaan siima oli todella positiivinen yllätys ja sai aikaan jonkin sortin mielihalun ostaa pari muutakin uutta Hardya testiin.

Vision XLV 8/9

Koitan tässä taas kovaa vauhtia laittaa blogeja ajantasalle. Saas nähdä miten käy...

Pääsin tuossa kauden avausreissulla Louisianaan kalastamaan Visionin uudella XLV 8/9 -kelalla, joten kirjoitellaan siitä nyt jokunen sana.

Kertakaikkisen kevyt ja nautinnollinen setti. XLV ja #9 Merisuola

Kyseessä on esim. kevyempään lohenkalastukseen, raskaampiin taimenhommiin ja hauen perhokalastukseen sopiva perhokela. Kelalla on painoa n. 160 grammaa. Puolan halkaisija on 109 mm ja leveys (sisämitta) n. 26 mm. Puola on muodoltaan Veemäinen... XLV 8/9 :n ovh. taitaa pyöriä siinä 249€ nurkilla. Kela on laadukkaasti koneistettu ja yleinen työnlaatu on hyvä. Kelassa on omaan käteen sopiva ergonomia.

Jarrunsäätönuppi on varsin toimiva, muttei ehkä ihan sellainen kuin itse toivoisin.

Kelanjalka on tukeva ja monenlaisiin kelankiinnikkeisiin sopiva.

Ihanan kapea ja hyvän muotoinen puola. Kelalla on n. 110 metriä pohjia ja #10 Merisuola-siima

Pikalukitus puolassa. Uhka vai mahdollisuus?

Kammen materiaali, malli, koko ja pitävyys ovat loistavia.

Tässä kelamallissa yksisuuntalaakeri on näppärästi puolan sisällä.

Pieni ja kevyt jarrupaketti

Plussat ja miinukset



+ Keveys. Kela sopii erinomaisesti nykyaikaisiin keveisiin 8- ja 9-luokan vapoihin. Sitä järeämpiin se alkaa olla omaan makuun turhan kevyt, mutta tuo kelanpaino on asia, josta on niin monta mielipidettä kuin käyttäjääkin.

+ Yleinen työnlaatu.

+ Ergonomia ja mittasuhteet. Jarrunsäätönuppi on varsin mukiin menevä ja kampi on huippu. Laaja puola ja kehä helpottaa sisäänkelausta ja puolan kapeus ja muoto pitää huolen siitä, että siimat kelaantuu kelalle aina hyvin, vaikka tulisikin kalan kanssa vähän hoppu...

+- Hinta?

+- Siimakapasiteetti. Piisaako 110 metriä pohjia ja #10 Merisuola-siiman vetävä kela omaan käyttöön?

- Jarrutehot ja jarrunsäätö. Tämän kelan ainoa selkeä miinus. Tehoja ei lähde kuin rontti kilo ja jarrunsäätö on jotenkin "holtiton"

Yhteenveto:

XLV on yllättävän jämäkkä ja hyvin tehty kela ollakseen noin kevyt fyysisesti. Klappia ei juurikaan ole ja puola ei paljoa taivu "vinssatessa". Omaan käyttöön tämä on aikalailla puhdas haukikela. Kevyt, suolaa kestävä ja riittävän jämäkästi tehty kela, jossa laaja kehä on kuin tehty haukihommiin. Hauen kanssa jarrunsäädöllä ei ole mitään väliä, joten sen huonous ei haukikelan arvoa huononna. Toisaalta tykkään myös siitä, että myös haukikela on jämäkästi tehty eikä siinä ole vaaraa, että pienestä kolhusta puola on sökö tai joku osa lentää mereen... Aikani rimpuloilla valukeloilla ongittuani olen alkanut tuota asiaa arvostamaan. Zekkaa lisää tietoa Visionin sivuilta.

       

Ensimaisteluita Titaanista

SA (Scientific Anglers) julkaisi jokin aika sitten uuden Sonar Titan siimasarjan joita olen nyt tässä käytellyt erinäisissä kalastustilanteissa vajaan vuoden verran. Sonar on uppoavien siimojen sarja josta Titan on järeimmällä kartiolla varustettu versio. Titan malleja on melkoisen kattavasti eri uppoavaisuuksissa ja siimaluokissa aina 6 luokkaisesta 12 luokkaiseen. Siimojen painot mätsäävät hyvin nykyaikaisiin vapoihin kun haetaan lyhyempää ja aggressiivista siimaa esim haukiperhon heittoon tai nopeatempoiseen salttikalastukseen. Siimat voi siis kohtalaisen huoletta ostaa saman luokkaisena kuin vapasi on, tosin ainahan se loppupeleissä on heittäjästä kiinni mikä toimii ja mikä ei. Siimat ovat kuitenkin maltillisemman painoisia kuin esim Rion ja Airflon vastaavat lyhyet siimat jossa luokkainen siima on melkein järjestäen liian painava. Tarkasta tarkka valikoima ja siimojen painot SA:n sivuilta.

Itse omistan #10 Intteri Titanin, #12 intteri, kellu/intterin ja 3/5/7uppo Titanin. #10 siimaa on tullut käytettyä haukikalassa ja stripereiden kanssa. #12 siimat ovat olleet tonnari- ja striperihommissa käytössä. Kaikki muut paitsi tuo kellu/intteri ovat kylmän veden versioita. Kellu/intteri on monofiiliytimellä ja hiukan jäykemmällä pinnoitteella. #10 intteri siima ja #12 kellu/intteri ja 3/5/7uppo ovat ns tekstuuripinnoitteella. Täytyy myöntää, että sileä olisi parempi, mutta moneen muuhun "tekstuuri"siimaan verrattuna tämä SA:n versio ei ole paha. Siiman ja rannarin pinnoite on SA:n normaaliin tapaan liukas ja mielyttävä käsitellä.

Siimoissa on molemmissa päissä ihan ookoo valmisloopit. Luokitus ookoo tulee siitä, että vaikka loopit ovat siistit ja pienet, ovat ne kuitenkin kummallisen käyrät. Surraamalla saa kyllä helposti tehtyä uudet ja suorat. Siimoihin on myös merkitty siiman tiedot etupäähän. Tuo tosin tuntuu kuluvan kohtalaisen helposti käytössä pois.

Kylmän veden versiot ovat täysin pakkaskelin kestäviä siimoja ja itseasiassa omaan makuun liian löysiä kun kelit ja vedet lämpenee. Tropiikkipinnoitteella olevat ovat omassa käytössä hiukan monikäyttöisempiä, mutta toisaalta taas niillä ei tee mitään kun haukisesonki on kuumimmillaan ja vedet kylmimmillään. Kylmän veden versiot pysyy pakkasellakin notkeina.

Kartio siimoissa on paras mitä missään lyhyessä siimassa on vastaan tullut, mutta toisaalta rannari on turhan ohut. Ohut rannari on tietysti hyvä jos ampuu sopivassa kelissä maksimimittaa kerta toisensa jälkeen, mutta suurimmassa osassa omaa kalastusta ohut rannari on huono juttu. Ohut rannari on ilkeä käsitellä huonoilla käsillä varsinkin jos kalastus on sattunut olemaan kuumaa ja kelit kylmät. Ohut rannari löysällä pinnoitteella on myös erittäin huono yhdistelmä kun kelit lämmittää veneen kannella makaavaa siimaa etkä käytä siimakoria. Sotkua ja kierrettä syntyy äkkiä aikalailla. Varsinkin tuo 3/5/7uppo on todella sotkuherkkä tässä suhteessa ja siinä onkin vielä vähän muita ohkaisempi rannariosio. Toisaalta, esim vanhemmissa Rion OBS siimoissa oli vielä ohkasemmat rannarit joten on noi niitä paremmat.

#10 intteri, #12 kellu/intteri ja #12 3/5/7upon rannari vierekkäin.

Kartio on tosiaan näiden siimojen kruunu. Karvan verran pidempi klumppi kuin kilpailijoilla joka lentää kuin raketti. Nämä siimat lentävat suorassa ja todella kovalla siimanopeudella vaikka heitto ei olisikaan ihan timanttia. Toisaalta n. 10metrinen klumppi on vielä lyhyt jossa on lyhyen siiman ongelmat. Lyhyt klumppi kun yhdistetään ohueen rannariin, on sen heittäminen pidempänä aikalailla mahdotonta joten siimaa on aina pakko ampua paljon. Tämä tuo tullessaan ongelmia vastatuuleen heittämisessä jolloin on vaan parempi tyytyä lyhyempään heittoon. Tuo on onneksi hyvin harvoin ongelma haukivesillä tai kalastuksessa jossa on aikaa hakea parempaa heittokulmaa. Lyhyet siimat ovatkin parhaimmillaan silloin kun heitetään maksikokoisia perhoja tai kun heittämisen pitää tapahtua käytännössä ilman valeheittoja.

Lopuksi perinteinen plussat ja miinukset osio sekä pari kalakuvaa:

+ Kartio. Se on tasapainoinen ja erittäin tehokas.
+ Erittäin kattava valikoima erilaisia uppoavuuksia.
+ Ehkä paras synkkä siima heittää mikä on suoraan paketista tullut vastaan.
+ SA:n pinnoite on markkinoiden mukavin ja paras. (IMHO)
+ Kylmän veden versiot ovat täysverisiä haukisiimoja jotka toimivat pakkasellakin. Toisaalta tropiikkiversiot ovat erittäin hyviä myös suomen kesässä eivätkä ole liian jäykkää kaapelia. Pieni liotus ja venytys ja ne toimii erinomaisesti 14-22asteen lämpötilassa.
+- Tekstuuri. Ei niin paha kuin oletin, mutta on se sileä silti sileä.

- Rannarin ohuus. Itse pidän näissä lyhyissä klumpeissa paksummasta rannarista. Se antaa hiukan lisää pelivaraa siiman roikotuksen kanssa ja lisää käyttömukavuutta.
- Hinta. Eihän tossa ole mitään järkeä kuinka paljon nämä nykysiimat maksaa. Äitiä tulee ikävä kun kassalle marssii.
- Kylmän veden version punottu ydin ja löysä pinnoite on vähän kierre herkkä.

Sagella saa.

Nippu testivapoja ja keloja Harkers Islandin marinan "vaihtopenkillä"

Sage on perhovehkeiden valmistajana tunnettu laadusta ja ilman kompromisseja tehdyistä tuotteistaan. Sagella on vankka maine high end tuotteiden tekijänä myös täällä pohjolassa ja ihan syystäkin.

Mulla on tässä parin viimeisen vuoden aikana ollut tilaisuus kalastaa ja testailla Sagen vapoja ja keloja. Hyvät ystäväni Brian Horsley ja Sarah Gardner ovat Sagen tiimiläisiä ja he ovat tuupanneet mulle aika läjän Sagen kamoja testattavaksi. Olen käyttänyt keppejä ja keloja pääasiassa Cape Lookoutin maisemissa kalastaen pääosin false albacorea, redfishiä ja haita. Myöhemmin mainittava #9 Motive on ollut myös ahkerassa haukikäytössä. Testitantereena Cape Lookout on aikalailla täydellinen. On tuulta on tuiskua ja paljon kaloja jotka vetävät hyvin. Meno on välillä hektistä ja kun kolme äijää kiertää venettä kalojen kanssa, on vapakulmat välillä vähemmän optimaaliset. Kirjoitan tähän juttuun siis hiukan omia tuntemuksia testaamistani tuotteista muutaman kuvan kera. Kuvista sen verta, että onnistuin hukkaamaan osan ottamistani kuvista, mutta onneksi Brian pelasti asian ottamalla jokusen räpsyn lisää minulle niistä.

Aloitetaan vavoista:

9- ja 10-luokkaiset Sage X perhovavat

Sagen uusinta uutta. En ala tähän toistelemaan mitään myyntipuheita uusista teknologioista tai muista. Niitä varten laitan linkin valmistajan sivuille.

Ensimmäinen juttu minkä huomaa kun tämän sarjan vavan ottaa käteen, on niiden keveys ja "pikkukeppimäinen" tuntuma. Tulee heti mieleen tarkastaa vavan luokka. Vavan aihio tuntuu pikaisella hetkutuksella varsin löysältä tai ehkä paremminkin sanottuna taipuisalta. Heti ensimmäinen heitto vavalla aiheutti melko mielenkiintoisen tuntemuksen. Siiman(luokkainen Rion Coastal XP) liikkeet tuntuivat todella selkeästi käteen ja kun etuheiton päästi irti, linkosi keppi siiman kovalla vauhdilla eteenpäin. Homma tuntui lapsellisen helpolta ja tehokkaalta. Vapa siis tuntui samalla rauhallisen hitaalta, mutta kuitenkin niin napakan nopealta oikeamaan, että oikein hämmensi. Mikä hienointa, molemmissa testaamissani luokissa tuntuma oli samanlainen. 10-luokkainen tietysti sen luokan verran järeempi. Vavassa on siis hyvin mielenkiintoinen yhdistelmä helppoutta/tunnokkuutta ja suorituskykyä. Vavat olivat selkeästi erilaisia kuin muut minun kokeilemani vavat tässä vuosien varrella. Väsytysvapana X:ssä oli sitä tunnokkuutta ehkä vähän liikaakin. Vapa tuntui ajoittain vähän pehmeältä siinä vaiheessa kun kaloja piti väkisin pidellä. Yleisesti ottaen X oli kuitenkin toimiva vapa myös väsyttämiseen eikä mitään todellisia ongelmia sen suhteen tullut.

X:sissä on laadukkaat ja viimeisen päälle mietityt komponentit. Korkki on laadukasta ja kahva on sopivan mittainen ja paksuinen. Kelankiinnike on pitkä ja kahdella lukitusruuvilla varustettu. Kelat pysyy jämäkästi siinä kiinni. Butti on riittävän pitkä ja leveä. Foami on ehdottomasti mukavin materiaali tonne buttin päähän. Väsyttäessä se on mukava ja tukeva vatsaa vasten.

X on vapana varsin monitoiminen, käyden monen tyyppiselle heittäjälle ja monenlaisen kokemuspohjan omaavalle. Uskon sen löytävän varsin vakiintuneen paikan markkinoilla. Sage X

9-luokkainen Salt

Sagen kattavin vapasarja joka on suunnattu suolaisille vesille. Sage markkinoi Saltin toimintaa ns. Salt actionina. Helposti lataavaksi, mutta voimakkaaksi toiminnaksi. Täytyy sanoa, että kerrankin markkinapuheet osuvat oikein. Saltin kärki tuntuu vahvalta ja tuntuma siirtyy nopeasti aihion keskivaiheille. Vavan toiminta on jossain fastin ja medium-fastin rajamailla jos asiaa koittaa perinteisin termein selvittää. Vavan keskiosa on kuitenkin hiukan ryhdikkäämpi kuin Motivessa josta kirjoitan myöhemmin lisää. Vapaan saa erittäin helposti tuntuman. Saltti myös tuntuu jämäkämmältä ja perinteisemmältä kun sillä piiskaa voimakkaan etuheiton, kuin nuo edellä mainitut X-vavat. #9 Saltiin olen kokeillut luokkaista OBS:ää, luokkaista Coastal XP:eetä ja #10 SA Striped Bass siimaa. Kaikki toimivat erinomaisesti vaikkakin tuo luokkainen OBS on jo aikalailla siellä yläpäässä sitä kuinka painava siima kepissä toimii. Kepissä on erinomainen tuntuma kalastaessa ja se istuu minun käteen kuin hanska. Heittää sitten nopeasti lyhyellä siimalla tai tarkasti ja pitkälle, pidemmällä piuhalla, tuntuu Salt loogiselta ja tehokkaalta käyttää. Väsytysvapana Salt on mielestäni Sagen paras. Voimakkaalla ja hyvin kartioidulla tyvellä on erittäin helppo ja tehokas pitää maksimipainetta kalalle. Se on myös erittäin kestävä. Minulla kävi Saltin kanssa jokunen hyvin epämielyttävä tilanne jossa en vaan kertakaikkiaan pysynyt kalan perässä kun se kiersi venettä. Moni muu vapa olisi ollut useammassa osassa kuin pitää, mutta Salt kesti täysin epäloogiset kulmat ja taipumat.

Komponenteiltaan Salt on sitä Sagen peruslaatua. Kaikki on mielestäni just niin kuin pitääkin olla. Laadukas ja sopivan kokoinen kahva, pitkä kelankiinnike kahdella lukitteella ja pitkä ja leveä butti. Salteissa on muita Sageja hiukan pidempi butti osa joka on vielä omiaan nostamaan Saltin arvoa loistavana väsytysvapana. Kun butin saa tukevasti vatsaa vasten ja kela pysyy riittävän kaukana mahasta, on väsyttäminen mukavaa ja näin ollen pitkällä juoksulla tehokasta.

Salt on vapasarjana jakanut porukkaa aika vahvasti. Se ei ole yleisesti ottaen niin tykätty kuin edeltäjänsä Xi3 joka oli paljon "perinteisempi" nopea perhovapa kuin Salt. Itse tykkään Saltista paljon. Se on minulla ykkösenä ostoslistalla. Uskon että Saltista tulisi minun ykköshaukivapakin tai ainakin hyvin varteenotettava kilpailija Echon E3:selle ja Visionin Venukselle. Mainittakoon vielä, että olen myös kalastanut 10- ja 13-luokkaisilla Salteilla. Ne ovat hyvin linjassa toiminnaltaan tämän ysin kanssa ja omilla tahoillaan mahtavia perhovapoja.

10-luokkainen Method

Method Sagen nopein vapasarja ja todennäköisesti myös kevein. Ensimmäisenä vavasta tunteekin sen keveyden ja jäykkyyden. Heittäessä tuntuma on erittäin napakka, mutta kuitenkin sellainen, että heittäminen on helppoa. Vapa siis välittää tuntumaa myös alas asti eikä tunnu millään tapaa tunnottomalta kangelta. Jos noissa muissa Sageissa tuntuu sellainen selkeä "potku" ja linkomaisuus, niin Method on tuntumaltaan enempi perinteinen nopea vapa. Erona vanhanaikaisiin kankiin on kuitenkin toi edellämainittu suhteellinen tunnokkuus. Methodissa onkin enemmän samaa kuin Visionin Merisuolassa ja Scottin Meridianissa kuin noissa muissa Sageissa.

Method tykkää kunnon runttausheitoista ja heittorytmi saa olla nopea. Varsinkin noita lyhyt klumppisia siimoja kuten OBS ja Sniper tämän tyyppinen vapa heittää erittäin pienin ja helpoin liikkein eikä kärki nyrjähtele liikaa. Method on voimakas vapa väsyttää, mutta lukkiutuu vähän herkemmin kuin Saltti. Hiukan tämän kepin kanssa tulee sellainen olo, että väsyttäessä sitä saa varoa. Joka nyt on tietysti muutenkin ihan järkevää. High stikkausta ei siis kannata tehdä.

Komponenteiltaan Method on sitä perusvarmaa Sage laatua. Butti on tukeva ja riittävän pitkä ja samaa voi sanoa kelankiinnikkeestä. Mielestäni tuo räikeen punainen aihio on myös siisti ku mikä!

Method kaipaisi vielä vähän lisätestejä jotta osaisin päättää onko se paras vapa ikinään vai enempi yhden jutun kepakko. Siitä ei ole epäilystäkään etteikö se olisi markkinoiden parhaita vapoja heittää pitkää siivua pienemmillä perhoilla, mutta onko siitä kuinka esim. haukipeliksi tai tarkaksi namutteluvavaksi?

9-luokkainen Motive

Ysin Motive on näistä testattavista vavoista minulle tutuin. Sitä olen käyttänyt niin Cape Lookoutin maisemissa kuin kotoisissa haukihommissakin. Motive on toiminnaltaan medium-fast vapa. Sen vahva kärki siirtää taipumaa voimakkaasti vavan keskiosille. Vapa on myöskin hitaampi palautumaan kuin noi muut Sagelaiset. Vavan heittorytmiin on helppo päästä sisään. Vapa on muita testin vapoja painavampi. Käytännössä sitä ei kuitenkaan edes huomaa ja kun olet hetken Motivee pidellyt et edes huomaa tai muista, että se oli noita muita painavampi. Puhutaan siis edelleen mielestäni erittäin kevyestä perhovavasta.

Vapa on mielestäni parhaimmillaan vähän pidempi kartioisilla siimoilla. Airflon SW intteri ja SA:n Striped Bass sopii vapaan erinomaisesti. Lyhyempi klumppisilla siimoilla vapa lautautuu ehkä turhan paljon keskiosaltaan ja tuntuu aavistuksen ryhdittömältä. Tästä samasta syystä vapa ei itsellä ole lunastanut ykköshaukikepin paikkaa vaan se on jäänyt hiukan Echon E3:sen ja Vissun Venuksen varjoon sillä osastolla. Albiekeppinä tämä Motive on kuitenkin varsin mainio. Varsinkin päivinä jolloin pitemmät ja tarkemmat heitot ovat yhtä kuin enemmän kalaa siiman päässä. Pieni perho ja pitempi klumppinen siima saa Motivesta mielestäni ne parhaat puolet esiin. Tällöin vapa on todella tarkka ja looginen heittää. Kädenjatke.

Väsytysvapana Motive on hyvä. Tosin 9-luokkaisena vapa menee järeempiä veljiään helpommin lukkoon. Olen käyttänyt myös 11- ja 12-luokkaisia Motiveita ja niissä on huomattavasti järeemmät väsytysvoimavarat. Ne ovat myös paljon paremman tuntuisia isojen perhojen kanssa. Voi siis hyvinkin olla, että tuo ysi on jonkin sortin väliinputoaja tässä sarjassa ja rajummat leikit olisi syytä leikkiä 10-luokkaisella tai sitä järeemmillä Motiveilla?

Motivessa on mainiosti toimiva kelankiinnike ja erinomainen butti.

Komponentit Motiveissa on taattua laatua, mutta korkki aavistuksen heikompi laatuista. Semmosta peruskamaa.

Kahva on hyvän muotoinen ja laadultaan perushyvää korkkia.

Kelat:

Sagen kelat tulevat käsittääkseni Kaukoidästä niin kuin monen muunkin valmistajan kelat tänä päivänä. Sage tarjoaa aika kattavan valikoiman keloja. Suomessa kelat ovat suhteellisen tuntemattomia ja niihin törmää aika harvoin. Arvostelussa käyn läpi kaksi vielä valmistuksessa olevaa kelaa ja yhden jo poistuneen joka kuitenkin voi hyvällä säkällä vielä löytyä liikkeiden alennuskoreista. Kaikissa testattavissa keloissa on Sagen SCS hiilikuitujarru.

8010

8000-sarjan kelojen valmistus on lopetettu. Mikä on sinällään harmillinen juttu. Toisaalta lähtöhinta keloille oli melkoinen joten se joutui kilpailemaan suoraan "oikeiden" kelavalmistajien kanssa.

8010pro on yksi parhaista keloista mitä minun käsiini on koskaan kulkenut. Sen mittasuhteet, koko, kahva ja jarrunsäätösysteemi on kuin minä olisin suunnitellut kyseisen kelan. Työnlaatu ja viimeistely ovat myös mainiota tasoa.

Kelassa on mainion kokoinen ja muotoinen kahva. Vaikka sirompi ja lyhyempi kahva saattaisikin olla esteettisesti kauniimpi, on kuitenkin tämän muotoinen ja riittävän iso käytännössä toimivin.

Kahva sopii käteeni erinomaisesti. Sillä on mukava rullata pidempikin satsi siimaa. Kuvassa näkyy myös Sagen todella simppeli puolanirroitusmekanismi. Yksi kääntö ja puola on irti ja yksi kääntö ja puola on takaisin kiinni.

Jarrunsäätö ja sen käyttöliittymä on yksi kelan kohokohtia minulle. Jarrunupin päästä valitaan haluttu esiasetus. A, B, C, D tai E. A-asetuksella jarrukäyrä on loivin ja samalla maksimijarru on matalin. Jarrukäyrä jyrkkenee sitä mukaa mitä pidemmälle aakkosissa mennään. E-asennossa jarru on jyrkin ja vahvin. Sisemmässä osassa jarrunuppiä on 1-20 olevat numerot josta näet kuinka tiukalla jarrusi on. Erittäin kätevä ja simppeli systeemi. Ihmettelen kun vastaavaa ei muiden valmistajien keloissa juuri näe? Jarrunsäätö on myös erittäin tarkka ja looginen. A ja B asento on omiaan esimerkiksi lohta onkiessa tai muuta sellaista missä hienommat ja loivemmat säädöt ovat tarpeen eikä maksimijarrua tarvita älyttömästi. C-E säädöt ovat sitten rajumpaa ja ennenkaikkea suolaisempaan menoon. Jarru on helppo vetää ns. nollasta sataan. Lyhyesti sanottuna, kelan jarrunsäätö on helvetin hyvä! Jarrun maksimitehotkin saavuttaa varsin mainion 7kg luokan, joten sillä uskaltaa onkia merien isoimpia torpeedoita.

Kuvassa näkyy esivalintanamiska. Se on helppo kääntää asteikolta toiselle.

Jarrunsäätönupin laidalta näet 1-20 jarruasteikon. Tässä kelassa jarrunsäätö on tarkka ja looginen. Myös jarrun tiukkuus on helposti tarkastettavissa asteikosta.

Puolan leveys ja kelan tilavuus on varsin riittävä. Pohjia saa kelalle riittävästi leikkiin ku leikkiin ja puolan muoto tekee sisäänkelauksesta helppoa ja nopeaa. Sisäänkelauksesta puhuttaessa voidaankin mainita, että 8010:sen sisäänkelaus on silkinpehmeä joka on minulle iso kriteeti kelaa valitessa. Tahmean sisäänkelauksen omaavat kelat ovat todella epämielyttäviä niinä onnekkaina hetkinä kun sitä saa tehdä paljon ja pitkään. Puolan irroitus ja kiinnitys on tehty helpoksi ja tukevaksi. Asia josta tulee aina hyvä mieli. Pohjineen kelalla on painoa 326g ja se sopii minun käytössä 10-14luokkaisiin vapoihin. Optimaalisin se on 12 ja 13luokkaisiin.

Evoket

Ensimmäinen reaktio Evokeista oli, että "mitä hemmetin keloja noi on!!" . Erikoisen avoinainen, full cage runko ja jykevä puola näyttää ja tuntuu ihmeelliseltä.

Erikoisen näköinen parivaljakko.

Pienen totuttelun jälkeen kelat kuitenkin tuntuvat ja toimivat hyvin. Kelan mittasuhteet ovat hyvät, nuppi käteensopiva ja iso, sisäänkelaus pehmeä ja jarrunsäätö toimiva. Soiva peli siis!

Loistava kahva ja sama simppeli puolan irroitus kuin 8000-sarjalaisessa.

Jarrunsäätö on napakka ja hiukan yli kierroksen mittainen. Jarrunsäätönuppi on leveä ja sopivan karhea jotta siitä saa helposti otteen. Jarrunsäätönupissa on myös selkeä 1-20 asteikko josta näet millä asetuksella kelasi on.

Jarrunsäätö on tarkka ja selkeä. Sitä on helppo käyttää, mikä on tärkeä asia kelassa.

Puolan muoto ja kelaustuntuma on hyvin samanlainen kuin 8000-sarjalaisissa. Hemmetin hyvä siis. Pienempi koko imee itseensä 200m pohjia ja haukisiiman kevyesti, mutta kela on kokoisekseen suhteellisen painava. 300g pohjineen. Kela on kuitenkin varsin hyvä kumppani monen 10-luokkaisen vavan kanssa ja koska kela on muuten erittäin varmatoiminen, ei pieni ylimääräinen paino haittaa. Isompi koko imaisee 300m(60lb powerpro) pohjia ja siiman ku siiman sisäänsä heittämällä. Kela on kuitenkin varsin painava(vaikkei siltä näytäkkään) ja hilpasee vaa-an viisarin pohjineen 350g hujakoille. Kela on siis parhaimmillaan 12+ luokkaisten vapojen kanssa. Molempien kelojen maksimijarrut on siinä hiukan alle 4kilon. Varsin sopivasti jarrua siis suurimpaan osaan kalastustilanteita.

Evoket ovat mainio esimerkki siitä miten ei niin kivalta näyttävä ja aluksi oudolta tuntuva kela voi käytön myötä kasvaa käteen kiinni. Kelasta ei ole käytössä löytynyt mitään moitittavaa. Jarru toimii ja kukkuu tarkasti ja kela hoitaa tehtävänsä, eli päästää ja kelaa siimaa moitteetta sen mukaan kumpi on selän päällä, sinä vai kala. Evoke

6210

Sagen uusimman 6200-kelasarjan toiseksi isoin jäsen. Nämä kelat korvasit 6000 ja 8000-sarjan kelat. Kelassa on ollutkin ideana yhdistää nuo kaksi sarjaa yhdeksi laajaksi keskihintaiseksi sarjaksi.

Kuva on sarjan isoimmasta kelasta, mutta minä koeajoin pykälää pienempää.

Kela on ulkonäöllisesti hyvin lähellä 6000-sarjalaisia. Iso jarrunsäätönuppi johon on numeroitu 40 eri jarruasetusta on käteensopiva ja helppokäyttöinen. Puolan muoto ja mittasuhteet ovat erinomaiset suolaisille vesille ja sisäänkelaus on pehmoinen ja sulava. Iso ja käteensopiva nuppi on tavaramerkin mukaista laatua.

Puolan irroitus on tässä sarjassa muutettu tosta tähden mallisesta lukituksesta "normaaliin" kierrettävään malliin.

Itselläni oli jonkin verran ongelmia kelan jarrunsäädön kanssa. Se ei oikein toiminut loogisesti kuten esim noissa kahdessa aikaisemmin mainitusssa keloissa. Jarru tuntui seilaavan liian löysän ja liian kireen välillä hyvin pienillä säädöillä. Samaan aikaan mulla oli veneessä toisessa kepissä uusi Danin L5W joka alkoi pitämään hirveää kitinää ja ulinaa jarrun ollessa kireellä. Oli välillä sellainen olo, että tekis mieli heittää molemmat kelat Atlantin syvyyksiin. Tosin kyllähän niillä onkiin pysty ihan hyvin, mutta jollain tapaa tuo ärsytti kovasti. Seuraavana päivänä tohonkin jo tottui ja osasi säätää jarrua vähän paremmin. Siltikin tuo asia jäi vähän kaivelemaan ja jos kyseistä kelaa olisin omaksi ostamassa, täytyisi tuo asia vielä selvittää. Lähinnä siis sitä, että oliko kyseessä vaan tuon tyyppinen yksilö vai onko jarrunsäätö tosissaan tehty tuollaiseksi?

Summarum:

Sagen tuotteista huokuu tietty laatu ja ennenkaikkea se, että välineet ovat tehty mahdollisimman vähillä kompromisseilla liittyen tärkeisiin asioihin kuten tarkoituksenmukaisiin ja toimiviin komponentteihin tai esimerkiksi aihion toimintaan. Näitä ei siis myydä ulkonäkö tai markkinakikoilla vaan taustalta löytyy todellinen halu ja intohimo tehdä parempia työkaluja perhokalastajille. Kunhan jossain vaiheessa saan uuden auton ostamisesta sattuneet taloudelliset tappiot tasattua, marssin Sagekaupoille ja hommaan Saltin tai vanhan Xi3:sen omaan kaappiini.