Nyt kun koulut ovat loppuneet niin voidaan varmaankin virallisesti puhua siitä, että kevät kääntyy kesän puolelle. On siis aika vetää tämä kevät pakettiin tässä tekstissä.
Tämän vuoden talvi meni nopeammin kuin normaalisti ja kevät jatkoi samaa rataa. Sidontakoneet pyörivät ylikierroksilla kun hauki- ja salttiperhoa pukkas tasaiseen tahtiin penkistä pihalle. Välillä homma meni vähän jo maanisen puolelle, mutta en antanut asian haitata vaan taoin kun rauta oli kuumaa. Kevääseen liittyi myös ensi "esiintymiset" sidonnan puitteissa messuilla kun sidoin HSC:n osastolla GoExpossa ja K.Rowland.Reelssin osastolla Perhomessuilla perhoja. Kokemus oli jännä ja tulevaisuutta ajatellen osaan varmasti tuonkin homman paremmin tulevilla messuilla. Iso kiitos kaikille asiasta kiinnostuneille. Olen erittäin otettu kaikesta kiinnostuksesta sutejani kohtaan. Kevään sitominen toi tullessaan myös pari "uutta" vakkarimallia jotka toimivat vesillä erittäin hyvin.
Siisti messupöytä
Malli ei mikään uusi ole, mutta vihdoin nämä bulkheadit alkaa näyttämään siltä miltä pitääkin.
Rupert Harveylta osittain varastettu malli joka on todella hyvä nopea tempoiseen kalastukseen. Lentää luotipäänä tuuleenkin kivasti, ei mene sotkuun ja on aidon näköinen vedessä.
Heittohommat jäi vähemmälle kuin koskaan. Valitettavan vähän kiinnostaa enään kisatyyppinen heittely. Toki kalapaketeilla tulee aina sillon tällön käytyä virpomaan ja uutuuksia on aina kiva testailla. Kevään kuumista uutuuksista Vissun uudet Ace ampparit ja Rowlandin uudet romut veivät kyllä heti kättelystä sydämmen. Tuon ampparin sainkin jo itselleni ostettua, mutta noihin muihin täytyy vielä vähän säästää... No, toivotaan, että jossain vaiheessa saan nekin hommattua kotio.
K.Rowland reellsin pelejä
Loistava valinta kelluamppariksi
Haukirintamalla oli selvästi viime kevättä rauhallisempaa varsinkin jos katsotaan kalojen kokoa. Kappaleissa ei niinkään mitään vikaa ollut. Aikainen kevät mahdollisti pitkän kevätsesongin ja vaikkei isoja juurikaan tullut, niin hyvä maku jäi kuitenkin tosta hommasta. On se vaan jotenkin niin hieno laji tuo renkaasta hauen narraaminen, että sielä sielu lepää ja arjen huolet häviää. Parasta kalastusta mitä Suomi voi tarjota!
Kevään kohokohta oli kauan odotettu tonnarireissu. Isoja kaloja jotka söivät pientä silppua oli reissun teema. Kaikki asiaan perehtyneet tietävät, että kun nuo fisut syövät tuollaista pientä silppua niin niistä tulee ns. sippereitä, eli todella arkoja ja vaikeita saada ottamaan perhoon. Kun pientä ja liian helppoa syötävää on liikaa tarjolla tulee kaloista passiivisempia kuin normaalisti. Letkeesti pinnassa uiva kala on hyvä merkki tarpoonikalassa, mutta tonnikalan sukuisten suhteen asia on päinvastainen ja tiedossa on monta v#ttu s#¤tanaa kun kala ei vaan kerta kaikkiaan kelpuuta mitään mitä niille heittää. Saimme kuitenkin kovalla työllä onnistumisia ja kaloja paattiin ja olenkin todella ylpeä meidän tiimistä koska myös ekaa kertaa suolaisilla vesillä ollut Kevin sai heti ekalla reissullaan kaloja siiman päähän. On muuten hullu äijä kun aloittaa "salttiuransa" heti tosta hommasta. Siitä kun ei laji enään paljoa vaikeammaksi muutu. Kaiken kaikkiaan vaikka reissu ei millään tavalla ollut ns. nappi (kelit, opas ja vene jätti vähän toivomisen varaa) niin siitä aiheutui elämäni isoin kalakrapula. Reissun jälkeen on ollut erittäin vaikeaa vähiä vapaita hetkiä pyhittää kalastukselle tai perhonsidontaan. Tämän jutunkin kirjoittaminen vaati poikkeuksellisen kovia ponnisteluja :) .
Big fish.
Tonnikalan väsytys vaatii todella rajut ja kestävät välineet ja brutaalit otteet jotta kala saadaan paattiin. Sakke on ihan kone tossa hommassa.
Saaneen näköinen :)
Ihmekkös toi kun hymy on herkässä kun oma tekemä rulla huutaa kun iso kala painelee menemään.
