Lohihommia

Lohihommat on hienoja hommia ja kaikista hienoimpia ne on hienolla joella, jossa on upeita perhopooleja ja toimivat säännöt ja systeemit. Puhun siis Atlantinlohesta ja sen kalastuksesta.

On se vaan kaunis kala

Minulle Gaula, tuo majesteetillinen joki keski-Norjassa on ollut se paikka mikä on tarjonnut kaikkea tuota yllä kirjoitettua ja on minulle ehkä se mieluisin kohde jossa olen päässyt tuota mainioo lajia harrastamaan.

Ihqu Gaula

Olen päässyt useampaakin pätkää joella onkimaan, mutta tähän asti mieluisin on ollut Fishmasterin pätkät ja sen tarjoama hienosti toimiva  rotaatiokalastus. Fishmasterilla on todella monipuolinen valikoima eri vesillä toimivia pooleja ja mä vaan tykkään siitä millä periaatteella tuo rotaatiokalastaminen toimii. Se tuo todellista rentoutta lohilomaan kun ei tarvi miettiä onko poolilla johon olet menossa hirveä porukka äänekkäitä Tanskalaisia yms. vaan tiedät, että aina pääsette omalla 4hengen porukalla onkimaan isoa pätkää jokea seuraavat 6tuntia. Toki systeemissä on joitakin varjopuoliakin kuten lähes joka asiassa tässä maailmassa, mutta kun mulle tarjoutui ensi kesälle mahdollisuus taas päästä Jouni pätkille kalaan, en montaakaan sekunttia asiaa miettinyt.

Noista Jounin pooleista minulle ehkä se mieluisin on Bruahölen, varsinkin kun vesi menee reilusti alle 100kuution. Jos minun pitäisi valita yksi pooli mitä onkisin loppuelämäni niin se olisi todennäköisesti juurikin tuo Bruahölen 20-70kuution vedellä. Siinä on vaan sitä jotain josta tykkään noin niinku kalastuksellisesti. Sekään ei poolia pahenna, että jos majoitus sattuu olemaan Hagen talossa, että siitä kämpiltä kävelee sinne yhdessä hujauksessa. Voi siis rauhassa nauttia Norjalaisia laatuoluita ja mahdollisesti tarjoilla hömpsyt Hennesyä siinä jokivarressa, ilman että tarvii arpoa kuskia.

Lempijuomani ja alkukauden ottimato

Laitetaanpa tähän loppuun vielä yksi hauska kalajuttu "Höölistä"...

Meidän kalastusvuoro alkoi Bruahölenissä klo. 06.00. Itse laitoin kellon soittamaan 05.00 ja koska edellisenä iltana olimme hieman juhlistaneet onnistunutta kalapäivää olo oli aika rapee... Huonekaverini Janis ei reagoinut millään tapaa herätysyrityksiini ja kelloon herännyt Bass ei myöskään saanut mitään eloa superkalastaja Ikeen joka on yleensä aina messissä olipa sitten mikä tahansa tilanne. No kai se puoli pulloa Bowmoree iltapalaksi sitten kaataa jo meistä kaikista parhaimmankin :) . Lähdimme siis Bassin kanssa tarpomaan kohti Hööliä ja mestoille päästyämme huomasimme, että vesi oli lähtenyt hieman nousuun ja paikka oikein haisi kalalta. Bass lähti ekana liikkeelle koska minä olin saanut edellisen kalan. Päästyään "herkkukohtaan" Bassin Greyssi nytkähti ja kala oli kiinni. Pienen juoksun jälkeen 6kg jalka takaisin jokeen, pikku läpyt ja minä painelin aloituskohtaan. Hetken heiteltyäni lohi kävi poimiin pinnan tuntumassa menevän putken ja kala oli kiinni. No, tätä rallia ei kauaa kestäny vaan kala tippu hetken pään heiluttelun jälkeen. "Aivan sama" ajattelin ja jatkoin laskuani vapisevin käsin. Päästyäni alemmas "herkkukohtaan" kävi lohi nappaamaan vauhdilla uitetun putken ja ralli alkoi. Kala veteli pitkin poikin hööliä ja kun saimme kalan kättelyyn arvioimme sen semmoiseksi vähä vajaaksi 7kg kolliksi. Mahtava raivokala jonka muistan elävästi vieläkin.

Kuva ei muuten liity tarinaan lainkaan paitsi, että tämäkin kala nytkähti kiinni Höölin "herkkukohdasta"

Tässä vaiheessa päätimme mennä herättämään loput porukasta ja painelimme takaisin poolille. Takaisin tultaessa pooli suorastaan kiehui kalaa. Fisua oli jatkuvasti ilmassa. Seuraavalla laskulla Bass nappas jälleen kerran "herkkukohdasta" kalan joka runnoi itsensä höölin monttuun. Pienen pumppailun jälkeen kala oli rantsussa. 9kg kala. Bass päätti siinä vaiheessa että siitä tulee ns. tulijaiskala ja otti samalla punaisen kortin sille päivällä. Hetken siinä sitten hienoa kalaa ihmeteltiin ja sitten lähdin tekemään laskua. Ihme ja kumma, mutta "herkkukohdan" pajatso ei ollut vieläkään tyhjä vaan kala otti jälleen red butt putken kitusiinsa ja paineli samaan monttuun mihin Bassinkin kala. Pikku pumppaus ja kala rantaan. Ihmetys oli suuri kun kala oli täsmälleen saman kokoinen kuin Bassin saama! Pienen pohdinnan jälkeen päätin, että otetaan siitä sitten porukan viimoinen ruokakala. Päivän kalastukset oli siis myös omalta osalta sitten siinä ja siirryimme jo heti aamusta after fishinkiin. Tässä vaiheessa myös Ike pääsi aloittamaan vapisevin käsin kalastuksensa ja ennen kuin mies oli saanut edes koko ampparia pihalle niin kala oli kiinni yläosan rantamontusta. No, se kala ei pysynyt aivan loppuun asti, mutta hätähän ei ollut tämän näköinen koska hetken päästä vähän alempaa miehen vapa niias taas ja tällä kertaa 90cm fisu pääsi kättelyyn asti. Olipahan huikeeta menoo!

Kalan pumppausta Höölin montusta

Pikkuhiljaa aamun myötä pooli hiljeni ja vesi nousi lisää, mutta sehän nyt ei todellakaan haitannut enään tässä vaiheessa. Yksi hienoimpia aamuja mitä olen päässyt näissä hommissa kokemaan. Todella maagista kun kalat vielä ottivat aivan pinnan tuntumasta. Oltiin todellakin oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Näitä aamuja tuskin ihan joka vuoteen mahtuun jos sen perus 1-3vk vuodessa lohta onkii niin kuin minä, mutta eihän sitä tiedä vaikka uusinta tapahtuisi vaikka ensi kesänä...

Mestarikalastaja Ike pönöttää vähä "homosti" pötkylöiden kanssa. Feeling good! Se oli se kuuluisa Hyvä Aamu.

Pistetään vielä loppuun ilmainen mainos Jounille. Sielä näkyi olevan vielä jokunen paikka vapaana joten eiku varaan laatukalastusta.

Kireitä!

Photot by Nsva, Preinikka, muaaa

Haukiperho

Aika kaukana täydellisestä haukikelistä, mutta komeen kuvan siitä sai :)

Mä olen tässä vuoden sisään saanut hämmentävän määrän kysymyksiä ja huomiota liittyen sitomiini haukiperhoihin joten ajattelin tässä pikku juttusen aiheesta näpytellä.

Valinnan varaa

Mikä on hyvä haukiperho? Mä en oikeestaan tiedä, mutta ainakin tietysti sellainen jolla haukia saadaan, vai mitä? Puhutaan sitten mistä tahansa lajista niin sehän on se tärkein juttu, että pyytö kelpaa kohdelajille. Värejä, kokoja ja malleja on monenmoisia jotka hauelle kelpaa joten mitään yhtä ja ainoaa ei tässäkään hommassa ole. Tietysti oikein kokeneet kehäketut voivat halutessaan vetää isojakin teorioita aiheesta Paras Haukiperho, mutta meikäläisen maileilla en siihen rupea. On kuitenkin tiettyjä seikkoja joita pidän minulle itselle tärkeinä:

1. Heitettävyys

Iso, ilmava ja suppuun menevä suti

Eihän tuollainen 18-26cm tumppu ikinään tule olemaan pienempien perhojen tasoinen heitettävä, mutta sidonnallisilla valinnoilla niistäkin saadaan vallan mukavia pelejä kalastella. Ensinnäkin perhon pitää ns. hengittää jotta se on helppo heittää. Tämä tarkoittaa sitä, että sidosten pitää olla riittävän harvoja ja perhoa ei saa sitoa tukkoon jotta perholla on tilaa mennä suppuun ilmassa. Luonnonmatskut toimii tässä suhteessa kaikista parhaiten kuten myös esim fläsät. Tämä sama hengittävyys on myös erittäin tärkeää seuraavassa kohdassa, mutta mennään siihen sitten kohta. Joka tapauksessa kuitenkin ilmanvastus on mielestäni se kaikista tärkein mielessä pidettävä asia tässä suhteessa eikä niinkään perhon fyysinen paino. Toki tossakin on rajansa ja esim joku schlappen, marabou, craft fur zonkeri perho joka imee aivan tolkuttoman määrän vettä itseensä menee jo sen rajan yli kun painoa on liikaa vaikka perho supussa lentäisikin. Paino/ilmanvastus-suhde on siis kaiken aa ja oo. Tästä johtuen esim monet keinokuituperhot jotka eivät vettä ime eivätkä mene lentäessä suppuun voivat muuttua tuulisella kelillä erittäin epämielyttäviksi perhoiksi heittää. Toki tuohonkin voi taas vaikuttaa sidonnallisilla keinoilla, mutta toisin kuin yleisesti oletetaan, niin itse pidän kuitenkin perus Slinkyjen vahvuuksia muualla kuin heitettävyydessä, varsinkin vastatuuleen telmiessä. Vastaiseen heittäessä tämä balanssi painon ja ilmanvastuksen suhteen on todella tärkeää. Samoin kuin se miten se paino siinä sidoksessa sijoittuu. Liimapäiset perhot joissa painoa liimasta johtuen on perhon etuosassa ja pää on luotimainen, lentävät erittäin hienosti vastaiseen.

Liimapäät

Mä uskon siihen, että kun on hyvä siima/vapa combo ja aerodynaaminen perho siiman päässä niin pitkällä juoksulla se myös tuo sinulle enempi kalaa vaikkei se perho sinänsä sen kummoisempi olisi kuin vähän huonommin heitettävä. Kun heitto kulkee ja meno on jiihaata niin jaksaa kalastaa ja kammata paikkoja.

Hyvä setti!

2. Elävyys

Mä tykkään elävästä haukiperhosta. Etenkin siitä kun perhon pyrstö on elävä ja sivuttain liikkuva. Hienosti liikkuva perse vaan on asia joka herättää minussa luottamusta ja sitä spesiaalia tunnetta. Iso osa omista hauista tulee joko siinä vaiheessa kun perhon pysäyttää tai vielä useammin kun sitä pysäytyksen jälkeen liikuttaa. Ja juuri näissä tilanteissa se pyrstön liike on omimmillaan. Big confidence booster sanoisi ameriikanserkut. Sinänsähän kalan saanti ei tosta ole kiinni koska myös vähemmin elävillä perhoilla jengi vetää hirveitä mammoja ja on se itselläkin hauki purrut noita vähemmän vatkaavia suteja. Kyse on siis enempikin jälleen kerran sen oman tekemisen buustaamisesta, eikä todellakaan mistään parempi/huonompi asetelmasta.

Elävän perhon tekoon liittyy olennaisesti tuo aiemmin mainittu hengittävyys. Eli sen lisäksi että se itse materiaali on elävää niin sillä täytyy olla myös tilaa liikkua. Bucktail, kukon satulahöyhenet, erilaiset fläsät, strutsi ja esim marabou ovat hyviä esimerkkejä siitä mistä materiaaleista saa hyvin eläviä perhoja. Toki muitakin löytyy vaikka kuinka. Kannattaa kokeilla rohkeasti eri matskuja ja etsiä se mihin oma luotto syntyy.

Elävä pyrstö voidaan toteuttaa esimerkiksi bucktailin, fläsän, häkilän ja strutsin avustuksella.

3. Sotkeentumattomuus

Aikamoinen sana, vai mitä? No, yksinkertainen fakta on se, että perho joka menee helposti sotkuun on huono perho vaikka se näyttäisi kuinka kivalta. Nyt en puhu mistään sellaisesta että pari karvaa sieltä täältä on huonosti vaan ihan kunnon sotkusta. Sellaisilla perhoilla ei vaan yksinkertaisesti kannata kalastaa jotka menevät parin heiton välein myttyyn.

Itse en usko, että on 100% sotkeentumatonta perhoa, koska ainakin itse osaan heittää sen luokan myttyheiton jolla saa vaikka gummy minnowin sotkuun, mutta aika korkeisiin prosentteihin kyllä päästään kun pidetään se kaikista tärkein mielessä, eli perhon kartio. Kun materiaalit ovat sopivassa suhteessa toisiinsa ja ne kartioidaan mahdollisimman nätisti, ne eivät pääse sotkeutumaan. Toki täytyy muistaa, että eri materiaalit käyttäytyvät hiukan eri lailla. Kuitenkin tuo kartiointi on se kaiken aa ja oo. Tiedän tämän siitä, että aiemmin kun sidontataidot eivät niin kummoiset olleet (jos ne nyt nytkään ovat...) niin perhot sotkeutuivat huomattavasti enemmän. Pitkässä juoksussa perhojen sotkeentumattomuus tuo sitä mukavuutta ja luottoa omaan onkimiseen ja sitä kautta todennäköisesti lisää nykyjä.

Kartio rakentuu

Kartio rakentuu

4. Kesto

Perhon kestävyys on vähän semmonen kimurantti juttu. Toiset haluaa pomminkestävää sutia ja on valmis uhraamaan tiettyjä juttuja sen eteen. Itsellä taas riittää hiukan huonompikin kesto koska näitä haukiperhojahan on niin maan perusteellisen kiva sitoa, että ei se nyt niin vakavaa ole vaikka aina sillon tällön perho käyttökelvottomaksi menisikin :)

12 heittoa ja 10 haukee laitto pränikän perhon tän näköiseksi

Kaiken aa ja oo perhon keston suhteen on se kuinka se irroitetaan kalan suusta ja että siinä ei ole väkästä. Vasta näitten juttujen jälkeen tulevat erilaisten materiaalejen kestot asiaan. Pihdit pitäisi saada aina sinne koukun mutkaan eikä missään tapauksessa siihen perhon runkoon. Väkäsetön koukku taas sujahtaa kalasta irti ilman turhia venkoiluja ja siten taas säästää sitä perhoa.

Sitten on tietysti eri materiaalit. Esimerkiksi slinkyhän on erittäin kestävää jos ajatellaan hauen hampaista aiheutuvaa vahinkoa. Toisaalta taas sillä on hiukan taipumusta jäädä takkuun ja sitä kautta mennä käyttökelvottomaksi. Taas sitten lempparini eli bucktail on hiukan altis menemään hampaissa poikki, mutta toisaalta taas se ei jää hampaisiin tai muualle takkuun, yms. Bucktailissa karvan laatu vaikuttaa hyvin paljon sen kestoon. Kova ja ontto karva katkeaa huomattavasti helpommin kuin joustava hyvälaatuinen karva. Pikaliiman kanssa kannattaa myös olla tarkkana jos sitä käyttää esim hollow sidosten lukitsemiseen. Jos liimaa lipsahtaa isosti karvan tyveen niin siitä tulee kova ja katkeaa herkästi. Mulla on useampi bukkiperho jotka ovat kestäneet todella kivasti käyttöä, mutta on sitten niitäkin joita puikkari on päässy puraseen etuosasta hajalle. Jostain syystä minulla juuri se perhon etuosa on ollut kaikista arin osa joten olenkin alkanut "suojaamaan" sitä etuosaa dubbingilla ja myös laittamalla hiukan keinokuitua perhon etuosaan. Pyrstössä tuntuu kestävän nuo herkemmätkin matskut todella kivasti. Olen ollut esimerkiksi todella hämilläni siitä kuinka hyvin strutsi on monen perhon perässä kestänyt. Myös sidontataitojen kehitys on lisännyt perhojen kestoa. Kai sitä vaan jotenkin kiinnittää ne matskut paremmin koukulle kun taidot kehittyy, mutta osansa on myös sillä että kokemuksen karttuessa osaa valita parempi laatuiset materiaalit.

Ykköstykki viime keväältä ennen

Ja jälkeen kovan kevään

Dubbingia ja kuitua suojaksi

Siinä sitä olis jotain omia pohdintoja aiheesta. Haukiperhojen sidonta on todella hauskaa hommaa, kuten myös haukien kalastaminen perholla. Olen vakavasti koukussa molempiin. Valitettavasti se on ainoaa kalastusta eteläisessä Suomessa joka edes jotenkin kestää kansainvälistä vertailua. Parhaimmillaan huippua hommaa, vaikken siitä samanlaista intohimon paloa saakkaan kuin vaikka suolasten vesien torpeedoista. Hyvällä porukalla se on kuitenkin hienointa mitä kotimainen kalarintama voi tarjota jos jätetään Tenon majesteettiset maisemat yhtälöstä pois. Hyvästä porukasta puheen ollen on jännä juttu, että oman porukan perhot ovat hyvin saman kaltaisia keskenään vaikka emme juurikaan ikinään asiasta puhu tai vietä mitään yhteisiä sidontasessioita. Kai sitä samankaltaiset kokemukset eri vesiltä laittaa tekemään saman henkisiä perhoja? Kaikille haukiperhoista kiinnostuneille voin lämpimästi suositellla PK-netin haukiperhoja-ketjua jossa on paljon eri tyylisiä perhoja taitavilta sitojilta. Sieltä voi hiukan valkata sitä omaa juttuaan.

Laitetaan vielä loppuun jokunen oman porukan kala. Joskus se hauki purasee myös amatöörin pyytöjä. Hauki on kaunis kala!

Sielua jokihommiin

Heti alkuun täytyy tarkentaa se, että kun minä puhun jokihommista niin se on joko lohien, taimenten,yms streamerkalastusta. Muuta en oikein osaa enkä juurikaan harrasta.

Vapojen toiminta ja siihen liittyvät asiat ovat kestoaihe perhokalastajien kesken. Makuja on monia ja hyvin ehdottomiakin mielipiteitä asiaan liittyen kuulee usein.

Oma mielipide on, että vavat ovat tänä päivänä lähes joka ikinen riittävän hyviä jotta niillä pystyy lähes joka jorpissa tehokkaasti onkimaan. Siima on kuitenkin se joka ratkaisee sekä se pikku juttu mitä sielä kahvan varressa tekee... :) . Itse haenkin vavoilta nykypäivänä sitä vaikeasti määriteltävää asiaa, eli sielua. Mitä hittoo se sitten on? Se on sitä kuuluisaa tunnetta kun olet yhtä sen vavan ja siiman kanssa. Tuntumaa ja fiilistä siitä mitä tapahtuu kun heität perhon valitsemaasi paikkaan ja koitat uittaa sitä parhaasi mukaan. Sielukas vapa myös välittää kalan liikkeet väsyttäjälle aistikkaasti ja antaa kalastajalle tunteen siitä miten se eväkäs sieltä päihitetään. Se antaa itseluottamusta pistää ns painetta pipettiin ja taivuttamaan vapaa eikä vaan seisomaan paikallaan pikkasen vavankärki vipottaen.

Sielukkaalla kepukalla on mukavata vääntää jokihommissa. Vissu switsit on makeita pelejä.

Mä en ala sen enempää määritteleen mikä se täydellinen toiminta vavassa on jotta tämä nirvanan tapainen olotila saavutetaan. Sanonpahan vain sen, että ei kannata liikaa tuijottaa vavan painoa tai merkkiä ja sehän on jo sanomattakin selvää, että jäykät vavat eivät tähän kategoriaan sovi. Niiden paikka on sitten muissa hommissa.

Jäykät jöpökät on omiaan näihin maisemiin. Suolasta meininkiä.

Sielukkaalla vavalla kalastaminen on nautinnollista ja itse olen siinä vaiheessa hommia, että nämä nykyaikaiset huippusiimat ovat niin hyviä, että sen vavan optimaalisesta suorituskyvystä voi ihan hyvin hiukan tinkiä saavuttaaksen lisää sielua. Tämä ei nyt sitten tietenkään tarkoita sitä, että täytyisi ostaa joku ruodoton nuudeli, muistakaa se. Esimerkiksi uudet NARU-ampparit, pikkuspeyt ja erilaiset skagitit toimii niin hienosti kaksikätisten kanssa, että jokin lasikuitu tai bananbu(eli siis suomeksi bambuvapa) olisi todella nastaa hankkia arsenaaliin. Jos noilla ei pärjää niin sitten otetaan vattallinen jotain laatuolutta ja katsellaan sitten seuraavana päivänä uusin silmin ja vapisevin käsin hommia uusiksi.

Sielukas vapa on myös kiva ja hyvä heittotyökalu. Perry heittää 13'6 Meiser MKS:llä ja skagitilla

Mun ykköstykki lohelle jos ei tarvi mitään supersynkkää heittää. 13' #7 Echo TR

Kevinin bambu vääntyy kun koira "juoksee" kohti merta.

Meisseli-setä osaa laitta sielua vapoihinsa.

Aika persiistä...

Siis peuranpersiistä!!!

Sain Speyclaven tovereilta lähetyksen sitä itteensä, eli huippulaatuista bucktailia ja se jos joku laittaa näinä synkkinä aikoina hymyn huulille. Todella priimaa tavaraa.

Kaikki PK-nettiä aktiivisesti lukeneet ovat varmaan huomanneet että mä (aka Tärppi-Japi) pidän tota ko materiaalia aika kovassa huudossa. Siihen seikkaan onkin itseasiassa aika luonnollinen ja helppo selitys. Hyvästä "bukista" on helevetin helppo sitoa ottavia ja helposti heitettäviä perhoja. Oikeesti hyvälaatuisesta tavarasta sitominen on niin pirun helppoa, että se käy jopa tälläiseltä puukädeltä. Tämän seikan huomasi taas hyvin kun pitkästä aikaa sidoin osittain keinokuituisia hauki- ja salttiperhoja. Jotenkin se sopivan materiaalimäärän laittaminen ja ilmavasti sitominen käy vaan niin paljon luonnollisemmin bukista kuin esimerkiksi slinkystä. Puhumattakaan siitä hemmetin saksimisesta joka on aivan saatanasta. Jotenkin vastenmielistä puuhaa minulle. No, toikin puuha on kehittävää niinku suurin osa asioista joissa joutuu hieman omien mukavuusalueiden ulkopuolelle. Vähä sama asia kun käy saleilun välissä vaikka vähän itseään kokeilemassa Gritissä. Kummasti sen jälkeen toi perus salispedeily taas maistuu ja kulkee. Täältä lähteekin iso hatunnosto kaikille keinokuituguruille!

Vaikiaa

Joten ei kun mars kaupoille ja ostamaan itselleen laatuhäntiä mistä vääntää ottavia pelejä vesien pedoille. Muistakaa valita käyttöön sopivaa karvaa. Pitkää isompiin hauki/salttiperhoihin ja lyhyempää esim taimenstreamereihin ja lohiperhoihin. Hyvä laatuinen karva on tyvestä riittävän ohutta ja hiukan ontto (pääasia on ettei ole kovaa tyvestä) ja ohenee ja hiukan kihartuu latvaa kohti. Toki paksummalla ja läpeensä hiukan enempi ontommalla karvalla on myös käyttönsä johon palaan myöhemmin joten jos hännän alaosan karva tuon tyyppistä karvaa sisältää niin ei se katastrooffi ole. Umpijäykkää karvaa sisältävät hännät kannattaa sitten aina jättää hyllyyn tai jos olet bukkisi jostain tilannut niin pistää paluupostilla takaisin. Mielestäni tuon tyyppistä karvaa sisältäviä häntiä ei pitäisi edes myydä. Se on samaa kuin myytäisiin pilaantunutta maitoa kaupassa täyteen hintaan.

Siinä sitä kuuluisaa hyvää kamaa!!

Luotettava kalakaveri

Vuonna 2007 tein perhourani parhaan ostoksen kun ostin käytettynä Ruotsista Visionin 9/10 XLA-kelan. Maksoin rullasta muistaakseni alle satasen ja siinä tuli vielä pohjat ja Sufixin rannari mukaan. Siinä hetkessä ajattelin, että ei toi kela varmaan kummoinen ole kun siitä noin halvalla luovutaan. Olin kyllä toki käynyt rullaa paikallisessa liikkeessä ennen ostoa hypläämässä ja pikaisella hypläyksellä se olikin mennyt sinne "panisin" lokeroon likaisessa mielessäni :) .

Ekalle retkelle lohihommiin kela pääsikin jo heti samana kesänä ja huomasin kuinka hyvin rulla sopii omaan käteen vaikkakin sen hetken vapoihin se oli hiukan kevyt. Siitä hetkestä alkaen kela on kulkenut minun matkassa ympäri maailmaa ja olen käyttänyt sitä alle 14jalkaisten kaksikätisten ja 8-11luokkasissa yksikätisissä ja se on omaan makuun sopinut niihin erittäin hyvin. Kelan kahva on yksi parhaista omaan hanskaan mitä on vastaan tullut ja jarrunsäätönuppi ja jarrunsäätöalue on juuri minun makuun. Jarrusta kun vielä lähtee kunnioitettava määrä forcee niin kelpaahan tuolla onkia.

No, mites sitten se tärkein, eli kesto? Sanotaanko näin, että kelalla on näin Suomen mittakaavassa saatu todella paljon kalaa ilman yskäsyn yskäsyä! Tämä on minulle hyvin erikoista, koska mulla on tunnetusti sattunut ja tapahtunut rullien kanssa vaikka mitä ja noita kolme kertaa kalliimpia keloja mistä myös toki tykkään on takuussa käytetty useampaankin kertaan. Kelan saalisrepertuaariin kuuluu esim. kaikki tyynenmerenlohet ja atlantilaisia, false albacoree, bonefishiä, baby tarpoonia, haukia, jackejä, jne, jne... Kela on siis todella laitettu koville ja minä vielä tykkään käyttää kohtalaisen kovaa jarrua kalojen kanssa joten rulla ei ole pyörinyt ns "tyhjillä". Viimeisin tikki tämän mahtavan kalakamun CV:seen tuli kun se otti taas vastaan kovan luokan koirankoulutusviikon, eli suomeksi upean viikon Chum-lohen ongintaa Kanadassa. On se toki niitä viikkoja ennenkin kestänyt, mutta nyt tämä oli se viimoinen niitti joka sai minut moisen ylistyskirjoituksen tekemään.

Tietysti kaikesta löytyy myös niitä huonoja puolia. XLA:n kohdalla esim puola sais olla omaan makuun hiukan "mid-arborimpi" jotta siimaa mahtuisi paremmin. Toisaalta kun siirryin käyttämään ohuita pohjia on tuokin ongelma ollut triviaali. Kelassa on myös jonkin verran "joustoa" joten mitään super kovaa vinssaamista se ei kestä. Kuitenkin mitattuna kela alkoi vasta kinnaamaan n. 2kg vastuksen alla ja itse en ikinään moisilla voimilla suoraa vinssaamista harrasta.

Ehkä minulle on sattunut se kuuluisa hyvä yksilö, mutta joka tapauksessa tuo kela on ollut aivan yliveto ja paras ostos mitä itse olen tehnyt. Kiitos vaan Visionin pojille hienosta tuotteesta ja oikein hyviä eläkepäiviä XLA-sarjalle, koska kuulemani mukaan kyseistä kelaa ei enään valmisteta :(

Lopuksi pieni kuvakollaasi Xlaan seikkailuista :)

Bloggaaminen

Morjesta päivää!

Siitä onkin aikamoinen tovi vierähtänyt kun olen viimeksi blogiin kirjoittanut. Kaikenlaista motivaatioo vähentävää on tapahtunut lähinnä siviilipuolella joka tyrehdytti kirjoitushanat.

Tässä tauon aikana onkin ollut aikaa miettiä mikä idea näissä perhoblogeissa oikein on? Turhan päivästä jauhantaa nyt ainakin, mutta mitä muuta?

Jos aloitetaan negatiivista puolista niin paikkojen poltto on yksi niistä. Samoin kuin "vääränlaisten" mielikuvien luonti. Myös se yksinpuhelu-fiilis mikä välittyy monesta tekstistä on vähä niin ja näin. Verrattuna esim foorumeihin blogit on aika yksinäisiä paikkoja.

Toisaalta blogeihin saadaan paljon erittäin eteviä ja päteviä tekniikka vinkkejä. Niin kalastuksen kuin sidonnan suhteen.

Katotaan saanko mitään järkevää enään tänne kirjoitettua. Lupaan ainakin yrittää.

Paljon upeeta kalastusta ollut tänä vuonna ja oma sitominen on mennyt ison harppauksen eteenpäin. Lupaan palata näihin pikimmiten... :)