torstai 30. toukokuuta 2013

Reissua pukkaa...

Cape Cod


Vihdoin alkaa olla se odotettu hetki kun saa pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä hakemaan niitä Tärppejä ja Unelmia.

Reissun kohteena on tällä kertaa Cape Cod ja uhreina Striped Bass ja Bluefish. Marginaalinen sauma löytyy myös Blue Fin Tunaan, mutta tähän aikaa vuodesta ne ovat enemmänkin virvelihommia sitten jos kohdalle sattuu. Ei se kylläkään mitään haittaa koska kyllä aina yksi 200paunanen popperikala voittaa pilkkimällä "perhosteltun" pikkukalan.

Siimat on testattu ja vavat viritelty. Perhoja on sidottu vaikka koko niemimaan tarpeisiin. Henkinen tasapaino on epävakaa ja kunto todella rajun kuumetaudin jälkeen heikko. Saa siis nähdä miten äijän käy.?

Perinteinen romukuva


Vastaiskuja on treenattu koko kevät haukien kanssa joita on tullutkin ihan mukavasti. Se metrinen nyt sit kuitenkin jäi saamatta, mutta eiköhän se metri mene Codissa rikki.

On aivan mahtavaa päästä kalastamaan maailman parhaan oppaan kanssa jota voin vielä kaiken lisäksi kutsua ihan oikeaksi ystäväksi. Gilbert Berke niminen hyypiö on kyseessä... Gillissä on sen lisäksi, että hän on mahtava tyyppi se hyvä puoli, että hänestä huomaa todella pitkälle sen, että hän ei tee tuota hommaa enään rahan takia vaan rakkaudesta lajiin. Kalamies isolla Koolla ja pidän itseäni aika onnekkaana, että hänen veneeseen pääsen. Sinne kun ei nykyään enään joka jätkää päästetä vaan Gil opastaa enään pelkkiä tuttuja tai maksimissaan tutun tuttuja.

Mitään sen kummempia tavoitteita ei ole, mutta olis se kiva jos sais yli 42" Bassin. Porukkaan kun osuis vaikka yks 45" niin se olis hienoa se. Mikään pakottava tarve saada isoa ei kuitenkaan ole, koska Bassejen kohdalla ehkä se kiinnostavin kokoluokka on sitä 30-35" kalaa. Ne on rajuja iskeen perhoon ja vetää paljon paremmin kuin nuo isommat. Eroa vois kuvailla vaikka siten, että nuo keskikokoiset ovat 800metrin juoksijoita, bassimaailman David Rudishoja kun taas nuo isot ovat enemmänkin semmosia peruskeskikaljapaikan portsareita - kymmenen metrin juoksun jälkeen täytyy jäädä monttuun möllöttämään...

Enkka bassi. Kohta toivon mukaan entinen enkka...


Monipuolista ja vaihtelevaa syövän kalan kalastusta odotan ja sitä pitäis kaiken järjen mukaan olla tarjolla riittämiin. Herkkää presentaatioo matalikoilla ja hurjaa blitzijahtia avovesillä. Siinähän ne tärkeimmät. Noitten juttujen takia sitä jaksaa tehtaassa painaa pitkää päivää!

Iso parvi arkaa kalaa.

Raporttia tulee kun tulee...

Evästä

maanantai 20. toukokuuta 2013

Lapasesta lähti!


Laatuolutta ja laatuperhoja? No, makuasioitahan nuo.



En tiedä onko teille se tunne tuttu kun tietää, että joku asia lähtee aivan lapasesta ja silti sen tekemistä vaan jatkaa? Totuuden nimissähän mulla olis montakin asiaa mistä tämän jutun vois kertoa, mutta puhutaan nyt vaan tästä tämän vuoden hullutuksesta, eli salttiperhojen tekemistä.

Perhoja joita maailman petokalat puree on sairaan hauska sitoa. Niissä on jotain niin erilaista kuin perhoissa mitä tulee rasvaevällisille kaloille tehtyä. Vaikka kyllähän nuo pikkukalaperhot myös lohnakkeille varmasti kelpais kunhan niitä vaan niille uittais.

Joka tapauksessa siis tässä on tullut sidottua kaikenlaisia flätwingejä, deceivereitä, upottelumurkuloita ja kuituperhoja omiks ja koko pirkanmaan tarpeiks. Niissä vaan on sitä joitain ja kun on sopivat materiaalit niin taivas on vaan rajana kun tekee muunnoksia parista toimivasta perusmallista.

Siinä on reissuihin lähtevät. Tämän päälle on vielä muovipussillinen varaperhoja...


Näiden perhojen sitominen on ollut erittäin kehittävä kokemus ja nyt voin ensimmäistä kertaa sanoa, että saan tehtyä sellaisia perhoja joita olen lähtenyt tekemäänkin ja mitkä toimii niin kuin olen niiden halunnutkin toimivan. Se on kiva tunne kun huomaa kehittyneensä jossain itselle tärkeässä asiassa. Tekemistä tosin on vieläkin, koska perhojen viimeistely vielä hiukan ontuu ja keskittyminen meinaa aina hieman herpaantua siinä vaiheessa kun pitäisi perhon pää viimeistellä. Ehkä se kun sitä vimpan päälle hienoa perhon päätä ei osaa pitää kovinkaan tärkeänä kalansaannin kannalta niin sen takia siitä tulee hiukan luistettua. Harmittaa vaan välillä jälkeen päin kun on päässy joku vähän epäsiisti yksilö rasiaan.

Talvi-illan touhuja. Rommia ja sidontaa.


Inspiraation lähteinä omille sidoksille on ollut erinäiset intternetin syövereistä eteen tulleet perhot ja erityisesti kaverini Ilkan perhot jotka vetävät vertoja maailman parhaitten sitojien perhoille. Varsinkin Ilkan kuituperhot ovat aivan omaa luokkaansa ja häntä kopioimalla olen saanut omatkin kuituperhot siihen malliin jotta niitä kehtaa käyttää.

Nyt voi vihdoin olla tyytyväinen näihin.


Kaiken kaikkiaan tämä on todella koukuttavaa touhua ja suosittelen jokaista sitomaan satsin näitä koukuttavia perhoja.



Tässä pieni lista tavaroista joita kannattaa hankkia näitä perhoja varten:

Koukut:

Käytä vain ja ainoastaan laadukkaita koukkuja. Koeponnista koukkupaketista joku koukku niin tiedät minkälaista vääntöä koukku kestää. Gamakatsulta löytyy lähes pelkästään hyviä koukkuja joten niitä on helppo suositella. Myös Sakumalta löytyy jotain laadukkaita malleja kuin myös Mustadilta. Sakuman 410 ja 420 esim. ja Mustadin Big Gun ja Big Game light. Deceivereihin saa olla vähän pidempi vartinenkin, mutta tykkään pääasiassa sitoa nämä perhot lyhyt vartisiin koukkuihin. Tulee omaan silmään paremman näköinen ja pysyy ja kestää kalan suussa paremmin kuin pitkä vartiset.

Laaturautoja isommille fisuille


Sidontalanka:

Vahvaa ja kestävää! Langan pitää olla sellainen, että sillä saa tarpeen tullen oikein runtattua matskut paikalleen. UTC:n GSP ja Lagartunin XXX on aika hyviä, mutta ei täydellisiä. Vielä kun joku keksis sellaisen langan joka olisi todella kestävä, mutta ei aivan noin liukas kuin nuo kaks on.

Luonnonmatskut:

Hyvä bucktail on kaiken perusta. Tyvestä hiukan ontto, keskeltä jäykähkö ja kärjestä pehmoinen. Pitkää ja vähän pätkempää kannattaa pitää varastossa. Saa olla tarkkana, että löytyy sitä oikeaa. Noissa on aikamoinen hajonta laadun suhteen. Jännä homma kuitenkin, että se ei näy hinnoissa?...

Mun kaks parasta bucktailia

Eihän tästä nyt oikein tolkkua ota


Toinen perus luonnonmatsku on kukon häkilähöyhenet. Satulahöyhenet ovat varsinkin meikäläisen lemppareita. Oikeastaan ideaali tilanne on jos sinulla on hyviä, pitkiä satulahöyniä ja sopivan jäykällä ruodilla olevia niskahöyheniä. Noita yhdistelemällä perhojen pystöistä saa erittäin hyviä. Näiden  tavaroiden saatavuus on vielä huonompi kuin bucktailin. Eli sarjaa vitun huono!"%. Jos siis sattuu hyvää matskua eteen niin kannattaa ostaa varastoon.

Pari Whitingin tuotetta


Keinokuidut:

Slinky&Flash, Slinky blend ja hiukan mixiin mukaan SF blendiä. Toimii kunhan saa sen itse sidontatavan pelittämään. Muitakin matskuja on tullut kokeiltua, mutta ei.

Kuitua kuitua...

Fläsät:

Käytän vähän mitä sattuu, mutta yksi on mistä pidän erityisen paljon ja se on mirage flash opaalin värisenä. Siitä saa sellaisen luonnollisen kiillon perhoon. Vaikkakin jotkin vanhat parrat on sitä mieltä, että fläsän kanssa ei kannata liikaa läträtä niin harvat ovat olleet ne poikkeukset kun reilulla fläsällä sidottu perho olisi hävinny fläsättömälle. En tiiä, itse oon sitonut pääasiassa fläsällä, mutta varmuuden vuoksi olen jokusen jättänyt ilman kimalteita.




lauantai 4. toukokuuta 2013

Hermot meni...

Lohipaikka ja tittivehkeet niin kuin yks kuuluisa Skotlantilainen lohestaja meikäläisen vavoista sano.


Otsikko on ehkä hiukan raflaava, mutta kuitenkin tavallaan paikkaansa pitävä. Mulla on jo jokusen vuoden ollut vaikeuksia sopeutua tuohon lohenkalastus-skeneen. Hinnat nousee ja pääseminen mielekkäille kalapaikoille käy vaan vuosi vuodelta vaikeammaksi. Kaikki julkaisut pursuaa juttuja ja kuvia siitä kuinka G:eellä alkavilla vapamerkeillä vedellään monsteri lohia ja kaikki muu lajiin liittyvä on ihan homojen hommaa. Lohestuksen pointti omalta kohdalta menee ihan ohi tässä joka vuotisessa taistelussa saada joitain järkevää kalastusta aikaiseksi. Hinta/laatu suhdekkin alkaa oleen monessa paikassa omasta mielestä jo aika heikko. Koko homman sielu ja suola on katoamassa.

Mikä se lohestuksen sielu sitten on? Minulle se on hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Se on epäsäännöllistä nukkumisrytmiä, pientä jumputusta ohimoilla edellisistä kaatoryypyistä ja mahdollisuutta ottaa aamukalja. Kalastaa kivoja paikkoja ja mahdollisuutta saada joku muu kuin titti. Se on myös sitä että saa toteuttaa itseään käyttämällä haluamiaan siimoja ja perhoja jotta saa pyydön lohelle tarjottua monipuolisella tavalla.
Siinä on ihmisen hyvä olla. Ehkä taas ens vuonna?


Valitettavasti tuo kaikki menee vaikeaksi tänä päivänä ja tilanne alkaa näyttään siltä, että hyppy lentokoneeseen ja "väärien" lajien kalastus on aina vaan houkuttavampi vaihtoehto. Rahallahan noita edellä mainittuja asioita on mahdollista saavuttaa vieläkin, mutta niin.... Toki tämä on vain oma näkemys asiasta ja uskon että jos vaan päät otettais pensaista pois niin tässäkin lajissa voisi olla tulevaisuutta.

Pidän siis välivuoden. Katsellaan sitten tilannetta uusin silmin ens vuonna. Turha siis laittaa vielä ostopyyntöjä lohivälineistäni:). Eiköhän sitä atlantilaisen perässä tule taas ensi vuonna juostua... Kireitä vaan kaikille jotka joka tapauksessa kohta kauden aloittaa.

Tämä vuosi ei kuitenkaan mene mitenkään hukkaan vaan kyllä sitä ollaan vahvasti kalahommissa mukana. Sen minkä tässä projekti "Tapan itseni työllä" ohessa kerkiää. Palataan asiaan siitä mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Laitateen pieni vihjekuva siitä näin alkuun...