Tunaa jahtaamassa

Olen tässä viime vuosina jäänyt täysin koukkuun eri tonnikalansukuisten kalojen perhokalastuksesta ja ajattelin laittaa hiukan ylös asioita, jotka on opittu tai pitäisi oppia + kaikkea muuta aiheeseen liittyvää. Tarkennetaan muuten vielä sen verran, että tässä tekstissä puhutaan pelkästään pinnasta syövän kalan jahtaamisesta. Hinaamiset, chummaukset ja upottelut jätän tästä tekstistä pois, koska sillon kyseessä on ihan eri laji. Kaikkia noita toki itsekkin harrastan jos pinnassa kalaa ei ole, mutta kyseessä on ihan eri peli. Ero on vähän sama kuin vaikka lohensoudun ja -rantakalastuksen välillä. Rannalta saatu lohi vastaa vähintään kymmentä soudettua, eikä se muutenkaan ole ihan sama asia vaikka kummastakin lohi saaliiksi tulisi :)

Kalat

Olen itse päässyt kalastamaan skipjackejä, false albacorea, YFT:ä ja BFT:ä. Vaikka kokoero kaloilla on huima ja esim false albacore teknisesti kuuluu makrilleihin, tulee niissä kaikissa näiden lajejen ominaispiirteet esiin koosta huolimatta. Nämä ominaispiirteet ovat samanlaiset syöntitavat ja järjetön vauhti! Tonnarit ajavat pikkukalaparvia pintaa kohti ja "leikkaavat" näiden läpi suu auki kovalla vauhdilla. Näiden tapahtumien pelkkä näkeminenkin on jo huikea kokemus. Toki kalat tarpeen tullen myös jahtaavat yksittäisiä pikkukaloja, mutta nälkäinen tonnikala käyttäytyy edellä mainittuun tapaan.

Sopivan kokoinen BFT pinnassa syömässä.

False albacore

Kuten tuossa jo aiemmin mainitsin, on näiden kalojen juttu niiden nopeus. Täyttä lihasta ja täydellistä muotoilua luonnon puolesta. Näillä kaloilla (myös siis pienillä yksilöillä) on potentiaalia hurjiin kiihdytyksiin ja vauhdin pitoon.

Skipjack

Yellow fin tuna on yksi maailman kauneimpia kaloja.

Kalastus

Pinnasta syöviä tonnareita etsitään pääosin etsimällä lintuja. Kun löydät paljon lintuja ja varsinkin sukeltavia/poukkoilevia lintuja, on kalat yleensä lähellä tai suoraan niiden alla. Linnut siis seuraavat kaloja ja käyvät napsimaan niiden ajamia pikkukaloja tai tonnareiden jättämiä jämiä. Toinen tapa on tietysti seurata veden pintaa ja bongata pintaa vaahdottavia ja pintovia kaloja. Kaiulla on myös hyvä etsiä pikkukalaparvia ja kaloja vähän syvemmältäkin. Usein kun löydät pikkukalaa ja tonnareita syvemmältä, tulevat ne jossain vaiheessa päivää sieltä pintaan.

Näitä näkyjä sieltä mereltä jahdataan

Kun kalat ovat pinnassa, täytyy vene saada pikaisesti asemiin, jotta kaloille pääsee heittämään. Perusbrutaali Run & Gun -tyyli toimii silloin, jos kaloilla on oikein kunnon muho päällä tai kalastuspaine on pieni. Muuten kaloja täytyy osata lähestyä oikein ja höllätä kaasua reilusti ennen kuin kalat ovat heittoetäisyydellä. Muuten kalat painuvat hyvinkin äkkiä syvälle. Hyvä kapteeni onkin koko homman tärkein palanen.

Paras kapteeni näihin hommiin, mitä itselle on vastaan tullut. Ropert Pasfield.

Kun heittoetäisyydelle on päästy, heitetään perho mahdollisimman nopeasti suoraan siihen kohtaan missä on pintakäynnin jättämä vaahto ja lentäviä pikkukaloja. "On the meat" niinku amerikkalaiset sanoo. Tuntuma perhoon on ensiarvoisen tärkeää. Heittoon ei siis saa jäädä löysiä vaan perhoon pitää olla välitön kontakti. Ensivedot ovat useimmiten tärkeimmät. Pääosin eri tonnikalansukuiset tykkäävät nopeasti stripatusta perhosta, mutta poikkeuksiakin löytyy. Jos kalat syövät oikein pientä höttöä ja ovat passiivisempia, kannattaa vauhtia hiukan hidastaa ainakin alku-uitosta. Samoin jos ns. baitballiin heittäessä satut heittämään perhon sinne sekaan juuri silloin kun kalat eivät sitä silvo palasiksi. Silloin on myös hyvä hetki odottaa vähän ennen kuin strippaat perhoa pois syöntialueelta.  Pääosin kuitenkin tämän tyyppisessä kalastuksessa nopeus on hyväksi niin heitossa kuin uitossa. Joskus se supernopea kahden käden strippaus voi olla ainoa tapa millä kala perhon hyväksyy.

Täydellinen heitto

Heittämisestä

Heittämisen suhteen tämä laji on erityinen ja aikas haastava. Monipuolisuus heittovalikoimassa ja nopeus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Jos haluaa saada reissusta mahdollisimman paljon irti ja haastavana päivänä kalaa, täytyy osata heittää keinuvasta veneestä nopea ja tarkka heitto. Aina venettä ei pysty saamaan hyvin kaloihin ja tuulen suuntaan nähden. Kalatkin ovat usein vielä niin pirun arvaamattomia, että ne voivat olla ihan eri kohdassa kuin miltä alunperin näytti. Tästä johtuen pitää pystyä heittämään myös rystyltä ja monesti siten, että tuuli painaa heittokäden puolelta - tarkkuutta ja nopeutta unohtamatta. Kaiken tämän päälle kun saat vielä pitkiäkin heittoja tehtyä niin paketti on valmis ja voit olla hyvillä mielin siitä, että jossain vaiheessa jysähtää. Hyvän kelin sattuessa ja oikein megamuhoon osuessa hommahan ei paljoa vaadi. Senkus läimäyttää perhon 6 metrin päähän ja alkaa nykiin :) . Noita sattuu kohdalle kuitenkin aika harvoin.

Kovassa kelissä homma on välillä todella haastavaa ja kaukana kauniista. Onneks tässä hommassa ei tyylipisteitä jaeta.

Ne tärkeät ekat vedot menossa. T'ästä heitosta tärppäs.

Väsyttäminen

Sitten kun kaikki on mennyt putkeen ja kala nappaa perhon suuhunsa, on aika elämänsä kyydille. Kalojen ensiveto on yleensä älyttömän nopea ja pitkä. Ensimmäinen kriittinen hetki väsytyksessä onkin kelalle pääseminen. Vauhdilla lähtevä kala vetää veneen kannella olevat siimat hyvin brutaalisti liikkeelle ja niiden käsittely on erittäin tärkeää. Siimakädellä kannattaa pitää aivan hiuksenhieno tuntuma/paine siimaan ja pitää käsi leveästi sivulla, kun siimat viuhuaa. Solmut ja sotkut voivat pahimmillaan johtaa vammoihin ja välinetappioihin. Lähes poikkeuksetta kalat vetävät reilusti pohjille ekalla syöksyllä. Matalammassa vedessä jopa pienempienkin kalojen kanssa täytyy varautua reiluilla pohjilla.

Pasi tansii albacore tanssia, eli käsittelee kannella olevaa siimaa, jotta pääsee kelalle.

Näiden kalojen väsyttäminen on periaatteessa erittäin helppoa ja suoraviivaista. Riittävästi jarrua kelalle ja matala kulma vapaan. Sitten vain pumppaamaan kalaa ylös. Isoimmat yllätykset sattuvat yleensä heti tärpin jälkeen tai kun olet saanut kalaa lähelle venettä ja se lähtee uuteen syöksyyn. Kala voi lähteä ihan mihin suuntaan tahansa ja on oltava nopea viemään vapaa veden alle ja kiertämään venettä toiselle puolelle. Toinen vaaran paikka on kalan ylös ottaminen. Jarrun löysääminen juuri kun pääsee kalaan kiinni on hyvä idea. Muuten saattaa tulla vavasta useampipätkäinen. Kalan koko tietysti vaikuttaa paljon siihen, kuinka kauan tätä rallia jatkuu. Kokonaisuutena näissä kaloissa kaikista uskomattominta on kuitenkin se, että ne eivät lopeta uimista koskaan. En nyt tietenkään ole mikään Koivukosken Ville tai Hautasen Mikko (terkkuja vaan pojille), jotka on saaneet mahdottoman määrän yli 50 kiloisia kaloja perhovehkeillä, mutta oma kokemus on, että kaikki muut lajit lopettavat jossain vaiheessa uimisen ja tulevat pintaan. Tonnarit eivät, vaan ne jatkavat uimista siihen saakka kunnes ne vedetään pintaan. Väsytys on siis täyttä taistoa alusta loppuun.

Lopun kriittinen vaihe menossa.

Sakke näyttää malliesimerkkiä ison kalan väsyttämisestä.

Sakke näyttää malliesimerkkiä ison kalan väsyttämisestä. Käytössä on koko vavan väsytyspotentiaali

Välineet

Pienempiä tonnareita on mahdollista onkia ihan perusvehkeillä. 7- tai 8-luokan keppi on ihan sopiva skipjackeille ja 9- tai 10-luokan vapa esim. false albacorelle. 12-luokkainen pienemmille YFT:lle, BFT:lle ja satunnaisille isomuksille. Jos kuitenkin kalan koko on pääsääntöisesti yli 22 kg. niin vavaksi kannattaa valita vähintään se 14-luokkainen. Muistakaa ottaa aina varavapa ja toinenkin tämmöisiin hommiin. Myös se kalliimpikin keppi voi näissä hommissa hajota monestakin syystä.

Keloista pienemmille kaloille piisaa kun siihen mahtuu väh 200 metriä pohjia ja jarrua lähtee kolmisen kiloa. Isommille kaloille pohjia pitää mahtua vähintään 300 metriä ja jarrusta täytyy lähteä 5 kg jarrua. Isoa kalaa on todella epämukava väsyttää, jos kelassa ei jarru piisaa ja kala pääsee joka pumppauksen jälkeen ottamaan kovalla työllä ansaitut metrit siimaa takaisin vähällä vaivalla. Itse en noihin isomman kalan hommiin enää lähde ilman riittävän järeätä kelaa.

Sopiva siima on välineistä tärkein näissäkin hommissa. Itse tykkään siimoista, joissa on n. 30' (+-4') pää ja jotka ovat mahdollisimman etupainoisia. Hiukan jatkettu takakartio on ookoo ja se antaa vähän enemmän kontrollia heittoon. Mitään hiuksenhienoa presentaatiota ei näissä hommissa tarvita, joten etukartion merkitys on siimassa vähäinen. Sopivalla perukkeella pientenkin perhojen heitto onnistuu vallan mainiosti tylpälläkin siimalla. Pääasia siimassa on, että se on nopea heittää. Kelluva tai kärki-intteri ovat minun lempisiimani tähän hommaan, mutta en ilman intteriä, enkä graininarua noihin hommiin lähtisi. Siiman sopiva paino omiin vapoihin ja heittotyyliin on hyvä selvittää ennen vesille lähtöä.

Pohjat pitää olla laadukasta materiaalia, joissa mahdolliset solmut kestävät nykäisyjä. Pohjat kannattaa kuitenkin olla riittävän ohuita koska paksun pohjan kelaaminen on huomattavasti raskaampaa ja hitaampaaa kuin ohuempien. Perukkeissa laatu on vieläkin tärkeämpää.

Mikä noista ei kuulu joukkoon? :)

Perhot

Perhon rakenne pitää olla mahdollisimman sotkuvapaa. Siksi suosin paljon erilaisia Candyja ja modattuja deceiver variantteja näissä hommissa. Koukun pitää olla kestävä, koska kyyti voi olla hurjaa. Clouserit ovat tietysti myös peruskamaa näissä hommissa myös aika räikeissä väreissä. Monella tapaa  tämä tonnarihomma on ollut lähimpänä sitä taimenhommista tuttua match the hatch    -meininkiä ja nämä kalat voivat olla erittäin tarkkoja siitä mitä perhoja niille koitetaan syöttää. Tonnareilla on erinomainen näkö ja niillä on tapa keskittyä aina johonkin tiettyyn baittiin kerrallaan. Jos vaikka aamulla kalat ovat pienten 5 sentin anjovisten perässä, voivat ne hetken päästä olla 10-13-senttisten silversidejen perässä. Jos anjovisten perässä oleville kaloille koitat heittää 12-senttistä perhoa, jää se useimmiten syömättä ja sama juttu päinvastoin. Koko on siis tärkein ja sen jälkeen asiat kuten värit, läpikuultavuus, muut yksityiskohdat ja esim. kimalteen määrä. Kimalteista puheenollen, olen huomannut, että tonnarit tykkäävät välkkyvistä perhoista. Kimalletta saa siis perhoissa olla. Koukkujen pitää olla kestäviä. Nämä torpedot erottavat jyvät akanoista koukuissa. Pienemmille (alle 13 kg) kaloille Gamakatsun SL11-3H, Glo-bug ja SC15 -koukut ovat loistavia valintoja. Ne todistetusti kestävät. Gaman SL12, SC17, SC15-2H, Ownerin AKI ja Varivaksen 2600V ovat esimerkiksi hyviä ison kalan koukkuja.

Ison kalan perho Varivakseen

Pari kändyä SC15:toista ja Glo bugiin

Summasummarum

Vaikken todellakaan ole näiden pönöjen suuri ystävä, välittyy tässä kivasti se tunne mitä tosta hommasta haetaan.

Siinä se on koko homma kiteytettynä Saken naamalla.

Kaiken kaikkiaan tämä laji on hienointa ja jännittävintä mitä minä tiedän. Todellinen F1-luokka perhokalastuksessa. Haastava, vauhdikas ja koukuttava. Kyllä sitä tietää minkä eteen ylitöitä pakkaspäivänä tekee kun näille reissuille taas kohta pääsee. "Tunapolvi" jo malttamattomasti odottaa väpinää :) Photo cr3edits, Nsva, PRe ja Sakke

Haukihommia.

Täysin mahdoton ajatus ei ole etteikö sitä vielä tämän vuoden puolella tulisi  hauen perässä käytyä. On kuitenkin aika vetää haukikautta 2015 pakettiin ainakin täälä blogissa. Kuvamateriaalia on tästä kaudesta huomattavan vähän. Tämä johtuu parista eri syystä. Hukkasin vedenpitävän pokkarin laturin enkä saanut ennen loppusyksyä hommattua uutta. Se on ainoa peli mitä olen viitsinyt säännöllisesti haukihommissa käyttää. Normipokkarin olen kerran jo kastellut noissa merkeissä joten sitä ei kovinkaan usein viitsinyt mukaan ottaa ja jonkun järkkärin raahaaminen renkaaseen on nykyisin täysin mahdoton ajatus.

Keväistä haukimaisemaa

Keväällä vesille päästiin todella aikaisin. Vaikkakaan en millään kyllä muista kuinka aikaisin :) . Eka retki meni aika perinteisesti jäitä murtaessa jotta sulaan päästiin ja vaikka vesi oli jäätävän kylmää niin mieli oli lämmin kun talven jälkeen sai taas kellutella ja heittää isoa perhoa pöheikköön. Kalaakin jokunen tuli, vaikkei mitään suoltoa tuo(kaan) reissu ollut. Siitä sitten tasaisen tappavasti tuli käytyä niin merellä kuin järvellä kunnes vapun Ranskan tonnariretki katkaisi haukikauden. Toki se kyllä jatkui sen jälkeen järvellä, mutta merikeikat jäivät siihen kevään/kesän osalta.

Tämmöset pirulaiset menivät katkaisemaan hyvän haukikauden :)

Usko omiin perhoihin ja hitaaseen uittoon vahvistui taas sen pienen pykälän koska tapahtumaa tuli tasaisen tappavasti läpi koko kevät kauden. Toisin kuin edellisenä keväänä jolloin isoja kaloja tuli todella hyvin, niin tämä kevät ei antanut isoja lainkaan. Ei vaan sattunut kohdalle jostain syystä. Toisaalta täydeltä kurkkusalaatilta vältyin myös joten siinäkään mielessä ei voi valittaa. Välineistä Visionin Venus #9 ja 23g BD vei suurimman osan peliajoista, mutta myös intterikärkinen #9 OBS ja #10 E3 sai paljon käyttöä. Myös luotto Tuff leaderiin puruperukkeena syveni. Käytin koko kevät kauden samoja perukkeita. Vaikka Tuffin tulee käytön myötä hiukan kikkuraa niin se ei sen kestoa vähennä lainkaan. Se hiukan kikkura peruke myöskin tekee vähän villimmän uinnin perhoon joten toihan on Win Win tilanne!

Muodikkaasti UV:eena

Huippu työkalu.

Kesällä tuli käytyä todella vähän haukihommissa. Myös se kesäkuinen järvisesonki jäi tänä vuonna tyngäksi kun alkoi muut lajit kiinnostamaan. Tuohon pitäis panostaa ensi vuonna enempi.

Pari kaljaa ja puikkaria.

Syksyhän oli poikkeuksellisen lämmin tänä vuonna joka taas aiheutti sen, että syksyn haukikausi oli monin paikoin todella reilusti myöhässä. Vesille oli kuitenkin päästävä. Kävin jokusen retken tekemässä todella kesäisissä oloissa. Vaikka saalis ei ollut ihan maailmanluokkaa oli se mukavaa vaihtelua siihen hyytävän kylmään menoon, mitä se voi pahimmillaan olla kun vedenlämmöt tippuu riittävästi ja hauki tulee aivan rantaan. Lämpöisessä vedessä täytyi vaan hiukan vaihtaa taktiikkaa ja pitkin hampain jouduin kaivamaan intterisiiman peliin. Intterisiima ja liimapääperho penkan reunaan toi ihan kivasti nykyjä ja kaloja renkaaseen, kun kellusiimalla uitettu perho sai uida rauhassa. Todennäköisesti kun olis vielä sen 3/upon kaivanut niin meno olis ollu vieläkin parempaa. Musta on vaan tullut jotenkin semmonen hifistelijä tämän tyyppisten asioiden suhteen. Kellusiimakalastus vaan on ihan ykköstä ja kaikki muu tuntuu jotenkin toisarvoiselta.

Syksyistä haukimaisemaa.

Syksyn edetessä vesikasvillisuus alkoi taas harvenemaan ja vedet viilenemään. Tämä on aina varma merkki siitä, että kala on taas matalassa ja on jälleen kellusiiman tai intterikärjen paikka. Loppusyksyn retkiin mahtui aivan uskomatonta tärppisoppaa, perus puurtamista ja elämäni hienoin 2tuntinen hauenkalastusta. Tuo kahden tunnin "haukibonanza" oli jotain aivan huikeaa kun satuin pieneen lahden pohjukkaan eräänä tyynenä ja lämpöisenä marraskuun aamuna. Heitto kaislan reunaan, pari vetoa ja isot aallot nousevat perhon perään. Pieni odotus, veto ja perho häviää isoon suuhun. Kala kääntyy, pärskäyttää pinnan rikki ja painaa kohti mangrovee. Upeeta! Parasta mitä vaan voi kuvitella. Visuaalista ja jännittävää. Tätä jatkui samassa paikkaa parisen tuntia ja montaakaan tyhjää heittoa en sen aikana heittänyt. Kala oli vielä todella kivan kokoista(80cm+) ja mukana oli pari hiukan yli metristä ja yksi 110sentin kala. Uusi Echon Boost Salt 9' #9 tuli koeponnistettua oikein kunnolla sillä reissulla.

Erittäin paska kuva todella nätistä hauesta.

On se vaan hauenperhokalastus hienoa hommaa. Tällä hetkellä ehkä sitä hienointa mitä kotimaa voi tarjota. Vaikkei tosta ehkä sitä samanlaista intohimon paloa saa kuin jonkin muun lajin onginnasta, on toi kuitenkin puuhaa joka antaa toivoa siitä, että myös täältä kotimaasta löytyy maailmanluokan kalastusta.

Kireitä koko haukikansalle ja hyvää joulua!

ACE of spey

Teksti sanoo sen kaiken. 

Ensimmäisenä osana uusista tuotearvioista ajattelin ottaa käsittelyyn sen kaikista parhaimman, eli Visionin uudet ACE-ampparit.

Alkuperäiset ACE:t on olleet markkinoilla niin kauan kuin muistan. Ei niissäkään sinänsä mitään suurta vikaa ollut mielestäni. Ehkä ne olivat hiukan turhan laimeita heitettäviä. No, uusiin malleihin saatiin sitten sitä kaivattua potkua lisää, kun Rytkönen ja kumppanit ottivat homman tuunaukseen ja sanalla sanoen lopputulos on mahtava. Siimoja on kattava valikoima kelluvasta - 3/5uppoon. Eri painojakin löytyy hyry mycket joten omaan vapaan sopivanpainoinen klumppi löytyy varmasti tuosta valikoimasta. Itse olen päässyt testaamaan koko sarjan läpi, mutta suurimman osan käyttöajasta on varastanut intteri/3uppo ja porkkananvärinen floatti. Varsinkin intteri/3uppo on ollut lohihommissa tänä vuonna todella paljon kepin nokassa, mutta myös floatilla on tullut nakeltua tuossa kotikoskella todella paljon. Intteri/3uppo on mainio yleissiima vähänkään kiivaammin virtaaviin mestoihin matalalla ja normaalilla vedellä. Sillä saa todella kivasti säädeltyä perhon vauhtia ja se uittaa hienosti perhon aivan rantaan asti. Siitä nyt ei tietenkään ole oikeaksi upottimeksi eikä sillä mitään Tenon hidasta suvantoa voi onkia. Se on kuitenkin siima, jonka täytyisi aina kulkea repussa tai toisessa vavassa mukana, kun lohijoella lompsii.

Siimat ovat todella tasapainoisia heittää ja ne lentävät suoraan ja pitkälle. Ne kääntävät myös erittäin napakasti isompaakin tööttiä. Tosin kelluversiosta nappasin 5-7cm kärjestä, jotta sain vähän siitä lisää "umphhia" irti. Nuo ampparit ei nyi eikä tunnu liian aggressiivisilta, kuten jotkut muut tarjolla olevat ampparit. Paino on kyllä näissäkin vahvasti peräosalla, mutta se jakaantuu hienosti ja kokonaispaketti on viimosen päälle kunnossa. Uusissa ACE:ssa käytetään myös ns. sliding density systeemiä, jonka avulla uppoavissa malleissa uppoavuusaste lisääntyy ns. liukuvasti eikä pätkittäin, kuten muiden valmistajien siimoissa. Siitä, onko tästä nyt niin paljon hyötyä versus tuo toinen tapa, en osaa sanoa. Siimat on valmiiksi loopitettuja ehkä markkinoiden parhailla valmisloopeilla ja ne on merkitty, jotta tiedät aina mikä siima on rullalla. Siiman valmistajaa en ole kysellyt, mutta tuntumasta ja puolista päätellen voisin veikata Cortlandia(edit. ehkä kuitenkin Rio)... Tämä siis täysin amatöörimäinen arvaus vailla mitään sen kummempaa pohjaa. Eipä sillä tietysti niin merkitystä olekkaan missä tehtaassa siimat valmistetaan, jos lopputulos on bueno, ja onhan se. Siimat ovat mielyttävän pehmeitä heittää. Airflolta ne eivät ainakaan tunnu, mutta you never know. Siimojen paino/pituussuhteetkin ovat pääosin kuosissa ja hyvin mietittyjä. Käytännön kalastuksen kannalta tuo on mielestäni olennainen asia. Ainoa missä mennään ehkä aivan kevyesti metsään on tuo 3/5uppo, joka alkaa oleen vähänkään painavampana hiukka pitkä tuon synkkyyden siimaksi. Tosin siima ei tyveltään merkittävästi uppoa, joten se tietysti hiukan kompensoi asiaa. Tuo on oikeastaan sarjan ainoita miinuksia. Sieltä puuttuu se oikeasti synkkä ja lyhyt upotin, jolla voisi esim. Gaulalla ruimia meneen, kun virtaamat hakkaa 230kuutio+.

Loistavat valmislenkit, jotka kestävät käyttöä.

I/3 siimassa uppoavuus todella liukuu synkempää kohti tasaisesti.  

Kaiken kaikkiaan siis uudet ACE:t jättävät äärimmäisen hyvän kuvan itsestään. Jokunen siima vielä sarjaan lisää, esim. F/2/4 ja joku lyhyempi synkkä, niin eipä sitä muita siimoja enää tarvis ikinä miettiäkään. Markkinoilla on toki monta muutakin loistavaa ampparia, mutta kokonaisuutena Vissu taisi viedä mun kirjoissa voiton. Hyvin todennäköisesti mulla on ens kaudeks joka vapaan yksi tuollainen. Käykää katsomassa lisätietoja täältä. Kiitos!

Home sweet home

Aurinko nousee Evjenin yllä

Tässä kun pienen Gaula-turneen jälkeen tätä juttua näpyttelee, niin päällimmäisenä tunteena on kotiin palaamisen ilo. Kiva on sinkoilla sielä sun täälä, mutta näiden retkien välillä on kiva olla kotona ja elää ns. normaalia elämää. Mitä se sitten tarkoittaakaan?...

Toisaalta, kodilta tuntuu myös nuo Fishmasterin biitit missä Gaulalla kalasteltiin. Tällä kertaa kyseessä oli "hiukan" jatkettu viikko joten ihan siihen tavanomaiseen rykäykseen ei tyydytty. Niin kuin monessa muussakin paikassa, Gaulalla on vettä riittänyt tänä vuonna reilusti. Virtaamat kun pumppaa tähänkin aikaan vuodesta 70-120kuution paikkeilla pääosin ja vedenlämpö on 10-13astetta, niin kellusiimakalastuksesta on monin paikoin lähes turha unelmoida. Oli siis kaivettava jytkympää siimaa esiin. Tuo virtaamataso ja jo hiukan hyytynyt lohennousu tarkoitti myös sitä, että kalat eivät juurikaan keski-Gaulalle pysähtele vaan painavat kovaa vauhtia ylös. Se tarkoittaa myös sitä, että paikkakaloilla on hyvin vähän niitä aktivoivaa kilpailua ja mukavat oltavat kun vettä riittää asentopaikkojen ympärillä juuri sopivasti. Toisaalta eipähän tarvinnut ainakaan tuskailla minkään jo viikkoja jatkuneen helteenkään kanssa. No, olosuhteisiin ei itse pysty vaikuttamaan joten se oli vaan mentävä "uuniin" ja kammattava menemään.

Ilkka piiskaa menemään

Suurin osa lohestajistahan vihaa matalaa ja lämpöistä vettä ja kyllähän siinä itselläkin tietysti jossain vaiheessa raja tulee vastaan, mutta esimerkiksi noille Jounin pätkille 20-60kuutioo suht lämmintä(14-18astetta) vettä on pärfect omaan makuun. Tuon tyyppisissä oloissa ollaan saatu todella paljon tapahtumia ja kaloja ylöskin asti. Yleisesti ottaen myös se itse kalastus on silloin mukavinta = kellurungot siimoihin ja kevyet perhot nopealla uitolla on aina kivaa hommaa. Myös esim. lempipoolini tässä maailmassa, Bruahölen kalastaa noilla virtaamilla ihan hemmetin hyvin. Tämän vuoden olosuhteet eivät siis menneet ihan siihen sabluunaan mitä keväällä reissuja suunnitellessa tältä keikautukselta haettiin, mutta semmostahan se on - vuodet eivät ole veljiä.

Lohiwagon ladattu

Itse kalastin pääosin intteri/sink3 tyyppisillä ratkaisuilla, mutta välillä oli kepin päässä sink2/6 ja niinä harvoina hetkinä kun virtaama sen salli tai pää ei kestänyt upposiima ruimimista, kepin nokkaan viritettiin kellu/intteriä. Keppeinä tulessa oli K.Rowlandin 13' Woodoo ja Meiserin 13'6:set #9:sit. Lempikesävapani 13' TR pääsi käyttöön vain parina päivänä ja sen hyvä mojo onnistuikin heti nappaamaan yhden titin.

Lempikepukkani teki sen taas

Tärppejen välit olivat pitkiä, mutta jotain aina sillon tällön tapahtui ja nytkytti siiman päässä. Reissun paras ja hienoin aamu sattui toisen viikon keskiviikolle kun vesi oli tippunut juuri sopivan matalalle ja ilma oli Gaulamaisen utuinen ja lämmin. Suurin osa aamuista reissun aikana oli turhan kylmiä omaan makuun. Ei sillä etteikö oikealla pukeutumisella äijä lämpöisenä pysynyt, mutta varsinkin kun vesi oli noinkin viileetä niin kala ei vaan tunnu kylmänä aamuna purevan. No, mutta joka tapauksessa tuo oli täydellinen kala-aamu kun pääsimme viiden aikaan aamulla korkkaamaan paikkoja 1/2 biitillä. Saimme Ilkan kanssa molemmat kalat sinä aamuna ja arvaa harmittiko lähteä tolta biitiltä meneen kun kello 06.00 koitti vaihdon aika. Se on sitä rotaatiokalastuksen varjopuolta tuo, mutta pieni hinta maksettavaksi muuten niin hienosti toimivasta systeemistä.

Ilkalta "lainattu" perho teki tehtävänsä

K.Rowlandin Woodookamoilla naarattu fisu ekalta viikolta Bruahölenistä

Saman päivän iltapäivällä alkoi rankat ukkoskuurot pitkin Gaulanlaaksoa ja kun seuraavan kalapäivän aamu koitti oli Gaula suht täynnä kuravelliä muistuttavaa vettä. Hetken shokin jälkeen laitettiin tummempaa lakua kepin nokkaan, isot ja räikeet perhot ja alettiin kampaamaan. Raju veden nousu oli saanut kalat montuistaan liikkeelle ja Statjönshölenin virran reuna oli täynnä isoa ja keskikokoista lohta jotka kävivät pinnassa säännöllisesti. Vaikka vesi laski kohtalaisen kovaa kyytiä jo niin näkyvyys ei juurikaan parantunut. Sinnikäs heittäminen kuitenkin palkittiin kun tunsin jykevän tämäyksen ja siima kiristyi. Tunsin heti, että nyt on pitkästä aikaa oikeasti iso Atlantilainen kiinni. Tiedättekö sellainen jonka päänheilautukset tuntuvat munissa asti. Hetken aikaa kävelin kalan kanssa alaspäin ja kala veti lyhyitä vetoja ja jumputti päätään. Hetken päästä sitten maailma romahti kun päätään jumputtaessa kala sai koukun irti suustaan. Iski ihan järkyttävä ketutus kun sinänsä mitään ihmeellistä ei tapahtunu vaan koukku vaan irtos. Pitkästä aikaa kalan menetys otti todella koville, koska voi taas mennä vuosia ennen kuin tuon luokan kala siiman päässä on näissä hommissa. Hetken aikaa keräilin itseäni ja vaihdoin Loopin tuplakoukun Sawadan vastaavaan joka on ollut vakuuttava. Seuraavalla laskulla sitten hiukan ylempää kuin viimeksi siima kiristyi taas ja tuntui pari nytkäystä, mutta kun sain vavan pystyyn niin eihän siellä ollut kuin tyhjyyttä... Tais pari v#ttus##tanaa päästä suusta ja mieli meni maahan. Siinä paikassa sitten vaihdoin kolmihaaran nokkaan enkä sitä enään tuplaks loppupäivänä muuttanut... Ei sillä, ei se luotto tuplaan menny vaan jää noi Sawadat edelleen käyttöön. Siinä hetkessä vaan kaipas jotain uskonvahvistusta.

Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvin ja "juna" puksuttaa

Summasummaarum reissusta oli se, että tuon tyyppissä oloissa emme oikein osaa onkia. Siis semmosessa välimallin vedessä. "Urani" hiljaisimmat lohestusreissut tuntuu aina sattuvan silloin kun vesi ei oo korkeella eikä matalalla vaan jotain siltä väliltä. Mahtavan porukan lisäksi tuli heti ensi sykäyksellä mieleen kuinka hieno noilla Jounin mestoilla on onkia ja kuinka selkeä tuo rotaatiosydeemi on. Myöskin uusi tuttavuus Öranhouse jäi majoituksena todella positiivisena mieleen. Täytyy toivoo, että ens vuonna päästään taas tuonne. On se vaan minun lohenkalastuksellinen kotini.

Ruuanlaittokin onnistuu mainiosti Jounin pätkillä

Uudet romut

Minulla on pitkästä aikaa ollut tilaisuus ostaa ja saada testiin iso liuta erilaisia siimoja, vapoja ja keloja. Pitkän ostotauon jälkeen väliädlinki on kieltämättä maistunut hyvältä.

Narun siimoja, K.Rowlandin keloja ja vapoja, Vissun amppareita, Guiden Scandi amppareita, OPST commando skagittia ja Echon uutta salttivapaa on esimerkiksi ollut uusina tuttavuuksina ajossa. Kaikki on tähän asti mennessä toiminut varsin mallikkaasti ja tyytyväinen olen joka ikiseen noista. Valmiita arvioita en kuitenkaan vielä laita ilmoille koska kautta on vielä vaikka kuinka jäljellä. Haluan saada kaikista kamoista mahdollisimman paljon kalakokemusta alle ennen kuin alan mielipiteitäni laukomaan.

Uusia vempeleitä kokeillessa ja käyttäessä äkkiä unohtuu se, että monissa vanhemmissa vehkeissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Päinvasto. Esimerkiksi Guidelinen intteri Connect vaihtokärkisiima on edelleen hemmetin kiva kalapiuha. Varsinkin siis ne vanhat jotka sai pätkiä helposti itse vapaan sopivaksi. Tai vaikkapa Echon vanha Scandi vapa joka on edelleen omaan käteen sopivin n. 12jalkainen keppi mitä on vastaan tullut.

No, mutta minkäs sitä luonnollensa mahtaa. Aina pitää välillä kokeilla "uutta" ja onhan se selvä, että kehitystä tai ainakin jotain erilaista on moneen perhovehkeeseen tullut. Kiitos kaikille joilta olen kamoja lainaan saanut tai ostanut sopuhintaan. K.Rowland, Tuomas Rytkönen Vissulta, Niilo Ruodosta, Stuartille Balticflyfisheristä ja Joonas "The Narumän" Saarikolle. Palataan taas asialle!

Lohikuume

Lohikuume on hirveä ja ahh niin ihana tauti niin kuin kaikki sen kokeneet tietävät. Itsellä edellisestä tartunnasta on jo useampi vuosi, mutta nyt pari viikkoa sitten se iski meikäläiseenkin oikein isolla kädellä. Arkisista syistä johtuen en saanut tälle vuodelle järkättyä lohireissua kesäkuulle, vaan ekalle retkelle pääsen vasta heinäkuun loppupuolella. Tämä oli kardinaalivirhe. Eihän tämmöstä kestä kukaan. Vaimokin alkaa oleen ihan hermona mun hermoilulle.

Vimmattua lohiperhojen sidontaa, saalis- ja reissuraporttejen kyttäilyjä ja ylipitkiä puheluita kalakavereille. Siinä se on arki menny niissä merkeissä, vaikka vähän jotain muutakin vois tehdä...

Vaikka itsellä lohenkalastus (siis atlantilaisen) on elänyt viime vuodet jonkin sortin murrosta ja on "tippunut" arvoasteikolla jonkin verran muiden lajejen tilalta, niin onhan tuo sellainen laji jota toivottavasti koko loppuelämänsä pääsee harrastamaan. Mies voi lähteä lohijoelta, mutta lohijoki ei lähde miehestä tai jotain... Kai sitä vaan on vieläkin tohon koukussa, vaikka kuinka koittaa vastaan pyristellä.

Lohi on kauneimmillaan omassa elementissään.

Olut maistuu ihan ainutlaatuiselta kun sen juo lohijoen varrella.

Kireitä!

8-10luokan saltti- ja haukivapani

Olen viime vuosina saanut paljon kysymyksiä käyttämistäni vavoista saltti- ja haukihommiin joten ajattelin laittaa tähän tekstiin vähän asiaa aiheesta. Tämä on itseänikin varten hauska aihe laittaa jotain "paperille". Ennen kuin joku ehtii ihmettelemään miksi minulla on näin paljon vapoja ko. käyttöön niin sanottakoon, että suurin osa näistä on puoliksi ostettuja kaverini Ilkan kanssa. Kimppavavat ovatkin olleet varsin toimiva tapa saada laaja arsenaali vapoja käyttöön. Kannattaa kokeilla.

Vision Venus 9' #10

Tämä keppi kuuluu minuni top-3:seen tällä osastolla. Vapa on toiminnaltaan mukavan tasaisesti taipuva, nopeasti oikova pahla. Se on jämäkkä ja ns. looginen heitettävä. Vavalla on helppo nostaa isokin haukiperho renkaassa istuen uuteen heittoon eikä vapa taivu tässäkään toimenpiteessä liikaa mistään kohtaa (voimakkaasti ylimmältä puolikkaalta taipuvat voivat olla epämukavia tossa hommassa). Keppi kestää myös oikein aggressiivistäkin piiskausta kyykkäämättä yläosaltaan joten vapaa voi huoletta suositella kaiken tyyppisille heittäjille. Vavan tyvessä on myös riittävästi potkua isojenkin kalojen väsyttämiseen. Komponenteiltaan/rakenteeltaan vapa oli suoraan paketista valmis koviinkin hommiin. Korkkikahva oli lähes riittävän mittainen minulle ja butti on riittävän iso ja pitkä jotta sukeltavan kalan väsytys on helppoa. Ainoa miinus tulee kelankiinnikkeen lukituksesta joka yhdellä renkaalla ei meinaa pysyä tiukasti kiinni vaan on tarkistettava ja kiristettävä säännöllisesti. Miinusta tulee myös siitä, että vapaa ei enään saa perus korkkikahvalla... Vapa on kestänyt kovaa rääkkiä jo vuosia, niin haukivesillä kuin esim striperikalassa. Omassa käytössä sopivia siimoja ovat olleet esim. 23g BD, #9 OBS, #9 Tropical sniper, #10 Airflo Tarpon ja #10 Airflo tropical clear tip. Vapa painaa 138g

Vision Venus 9' #9

Tämäkin keppi kuuluu sinne top-3:seen. Viime vuonna varsinkin tämä vapa vei karhun osan kalastusajastani. Vapa on aikalailla identtinen kuin isompi veljensä. Vavan jäykkyys(voima) on myös lähes samalla tasolla kuin #10:ssä. Vapa onkin ehkä enempi sellainen #9.5. Toiminta on erittäin mielyttävä ja monipuolinen. Kepillä on mukava nostaa isoakin perhoa vedestä, mutta toisaalta siinä on ehkä hituinen enempi herkkyyttä kuin tossa kympissä pidempi runkoisille siimoille ja pienille perhoille. Vavassa oli mulla alunperin ns. D-shape kahva, mutta en kovasta yrityksestä huolimatta tottunut siihen millään ja teetin superrakentaja Kevinillä siihen uuden kahvan. Samat miinukset kepistä löytyy kuin isommasta veljestään joten sieltä voi luntata. Siimoina olen vavassa käyttänyt 23g BD, 21g BD(hyvä pienemmille perhoille veneestä) ja #10 Airflo Tarponia. Kepukka painaa 134g

Vision Big Daddy 9' #8

Visionin halvempaa osastoa ja samalla minun pikkuluokkaisin hauki/salttikepakko. Vavassa on jämäkkä kärki joka "pakottaa" taipuman vavan ylemmille keskiosille josta vapa taipuukin sitten kohtalaisen radikaalisti. Tyvi on voimakas ja jämerä isonkin kalan väsytykseen. Renkaasta heittäessä en kovinkaan paljoa kepistä tykkää koska kohtalaisen kova taipuma vavan yläosassa on minusta epämielyttävää kun nostaa isoa tai isohkoa haukiperhoa renkaassa istuen. Veneestä heittäen tämä ei haittaa lainkaan ja tykkäänkin kepistä todella paljon järvihaukien pyydössä ja pikkusemmilla perhoilla. Vapa on myös erinomainen lohi/tyynenmerenlohikepukka ja sillä on vähintäänkin yhtä mukava heittää alakautta liitsejä yms. kuin haukitinseliä tai surf cändyä takurilla. Keppi on haukkunut hintansa moneen otteeseen ja kestänyt brutaalia käsittelyä chumejen ja haukien kanssa. Mielestäni onnistunein keppi Big Daddy-sarjasta, tai ainakin omaan makuun parempi kuin #9 ja #10. Perushyvä korkkikahva ja butti. Miinusta tulee hiukan kelakiinnikkeestä. Hiukan rimpulahko yks ruuvinen. Siimoina esim. toimineet 19g BD, #7 OBS ja #8 Guideline Pike. Vapa painaa 128g

Echo E3 9' #10

Kolmas mun Top-3 vavoista tähän sarjaan ja ehkä se kaikista paras vapa minun käteeni kaikista näistä listan vavoista. Jämäkkä, suht nopeatoiminen keppi, loogisen ja mukavan tuntuisella taipumalla. Mikään osa ei taivu liikaa tai liian vähää edes ison haukitussun kanssa. Jännää vavassa on se, että ensivaikutelma oli jotenkin mauton ja hajuton. Tämän vavan todellisen arvon on oppinut vasta vesillä eikä testattavana nurmikolla. Vapa tuntuu taipuvan kaikkiin käyttöihin moitteettomasti ja on todella tehokas peli väsyttämään kaloja myös syvältä pumpaten. Keppi on myös lähes täydellisesti ajateltu komponenteiltaan salttihommia ajatellen. Pitkä ja leveäpäinen butti, pitkä ja jämäkkä kelakiinnike kahdella kiristysruuvilla ja mielyttävä ns HD-korkkikahva joka on riittävän pitkä. Jos itse saisin päättää niin olisin vielä rakentanut tähän #10luokkaiseenkin lyhyen kapenevan jatkon kahvaan, mutta menee se ihan kivasti noinkin. Tässä on sitä jotain mitä on vaikea selittää. Se kuuluisa hyvä vapa. Hyvin toimivina siimoina kepukassa on lentänyt 23g BD, #9 OBS, #10 Airflo Tarpon, #9 Tropical Sniper, #10 Tropical clear tip ja 400gr upponaru. Painoa pahlalla on 152g

Echo Edge84 8'4 #9

Herkkä ja taipuisa lyhyemmän sorttinen kepukka. On enempikin pikkuperhokeppi kuin täysverinen haukivapa todella herkän kärkensä johdosta. Parhaimmillaan pienten perhojen ja pidempirunkoisten siimojen kanssa. Todella tarkka vehje heittää isomman romun ja lyhyt klumppisten siimojen kanssa. Kärki "nyrjähtää" todella helposti. Itse olin vahvasti siinä uskossa, että kunhan vaan sopiva siima löytyy niin alkaa tämäkin peli rokkaamaan haukienkin kanssa, mutta ei niin ei. Pikkuperhovapa mikä pikkuperhovapa. Vapa on kuitenkin erittäin mielyttävä kalan kanssa ja lyhyenä ja ohut aihioisena pirun kevyt käsiteltävä. Noihin tämän vavan ongelmiin saattaa myös olla aika helppo lääke = napsasta kärjestä pala pois. Testit aiheesta on vielä kesken, mutta alustavat kokeilut näyttäisivät, että tästäkin kepistä tulee soiva peli nyt kun kärki on jäykempi. No, katotaan nyt vielä miten toimii kalassa ennen kuin sanon enempää...Komponentit uutena oli aika lelut. Kelat ei pysy kunnolla kiinni ja korkki mureni päivän jälkeen käsiin... Ystäväni Ilkka tekikin vapaan uuden kahvaosan pitkällä butilla, pitkällä kelankiinnikkeellä ja pitkällä kahvalla. Painoa tuli grammoissa huomattavasti lisää, mutta käyttöliittymä parani merkittävästi vanhaan verrattuna, eikä lisäpaino yleensä muutenkaan juurikaan haittaa vavan alaosassa. Toimivia siimoja vapaan ovat esim. #8 Guiden pike, 19g BD, #9 3män striperisiima ja Rion vanhan mallin permit siima. Painoa kepillä on 170g josta pelkässä kahvassa on tällä hetkellä 130g... Eli se on ehkä vähän överi :)

Echo Edge84 8'4 #10

Kaikin puolin jämäkämpi versio edellisestä. Ei nitkahtele lainkaan samaan malliin kuin pienempi veljensä ja on vallan toimiva heittämään isojakin perhoja. Mukava ja kevyt soutuinen vapa varsinkin veneeseen, mutta on myös ihan ookoo renkaasta. Mainio ja nopeaheittoinen vapa esim false albacoren ongintaan pienillä perhoilla. Erittäin mielyttävä vapa kalan kanssa ja antaa kivat sävärit myös pienempien fisujen sattuessa siiman päähän. Pientä jämäkkyyttä aivan kärkeen kaipaisin lisää niin sais hiukan rauhattoman tuntuman poistumaan. Sama laulu komponenttejen suhteen kuin aiemmassa. Rimpulat. Ilkka laittoi tämänkin kahvan uusiksi hiukan keveemmällä otteella ja nyt se rokkaa todella kivasti. Siimoina toimivat esim. 21g BD, #8 Airflo Sniper, #10 3M striperisiima ja #10 Airflo Tarpon. Painoa kepillä modatun kahvan kanssa on 158g josta pelkkä kahvaosa painaa 107g.

Echo Ion 9' #10

Meikäläisen arsenaalinen brutaalein vapa. Todella vahva ja jämäkkä vapa joka on ehdottomasti parhaimmillaan isojen perhojen ja upposiimojen kanssa. Keppi ei todellakaan ole mikään herkkä presentaatiovapa :) . En ole oikein varma miten muuten vapaa kuvailisin kuin sanalla brutaali. Ihan sama kuinka huonolla tekniikalla tota vapaa runttaa niin ei varmasti nyrjähdä eikä nitkahda. Vapa on siis yhden jutun spesiaalivapa. Isot perhot tai rankat upposiimat. Tai sitten molemmat yhdistettynä. Niillä se on yllättävän kiva ja huoleton kalavapa. Komponentit ovat vavassa varsin toimivat. Iso butti, toimiva kelankiinnike ja pitkähkö kahva mikä on puoliksi kumikorkkia. Kumikorkki tuo merkittävästi lisää painoa kahvaan. Uudemmat versiot vavasta ovat huomattavasti keveempiä koska kumikorkista on luovuttu. Toimivia siimoja ovat 23g BD, #9 ja #10 OBS ja 400-450gr upponarut. Vapa painaa 190g josta pelkkä kahvaosa painaa jo 138g.

TFO Mangrove 9' #10

TFO:n uusinta vapasarjaa. Vapa on kohtalaisen herkkä ylimmältä kolmannekseltaan siirtäen tuntumaa sieltä tasaisesti sitten kahvaan asti. Palautus on nopeapotkuinen. Vapa on erittäin tarkkaheittoinen varsinkin pitempi runkoisilla siimoilla ja pienemmillä perhoilla. Vapa on myös nopeaheittoinen, eli lyhyelläkin siimalla saa mainion tuntuman siimaan ja tarkan heiton aikaiseksi joka on tärkeä ominaisuus salttihommissa. Vavassa on mukava tuntuma kalaan. Vapa heittää myös mukavasti isoakin perhoa kunhan ei turhaan runttaa kärkeä mutkalle. Vapa on parempi veneestä kuin renkaasta koska yläosa vavasta taipuu hiukan liikaa rengashommiin omissa käsissä. Miinusta tulee hiukan lyhyestä kahvasta ja kapeasta ja lyhyestä butista. Kepukka on äärimmäisen kevyt käsitellä ja tasapainoinen käteen. Vapa tarjoaa loistavan hinta/laatusuhteen. Toimivia siimoja vapaan ovat esim. 21g ja 23g BD, #9 OBS, #8 ja #9 Sniper, #10 Airflo Tarpon. Vapa painaa 132g

Yhteenveto

8-10luokan vapojen tarjonta on todella huimaa tällä hetkellä. Joka makuun ja budjettiin löytyy suorituskykyisiä vapoja vaikka kuinka. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki meistä heittää hiukan eritasoisella ja erilaisella tekniikalla joten jos joku toimii mulle se ei välttämättä toimi sulle. Se on myös hyvä muistaa, että siima on se joka tekee sen toimivan paketin. Kannattaa siis testata vapaa useammalla siimalla ennen kuin lyttää sen. Sopivan siiman löytämiseen kannattaa panostaa. Vavan fyysiseen painoon ei kannata suurta huomiota kiinnittää. Toiminta ja kokonaisuus ratkaisee, ei grammat. Monesti grammaa vapaan tulee kun panostetaan esim hyvin salttihommissa toimiviin komponentteihin ja suurin osa siitä painosta sujahtaa sinne kahvapäähän vapaa. 20gramman heitto painossa ei siis vielä kerro kokonaisuudesta oikein mitään ja se hiukan painavampi vapa voi olla ihan hyvin sinulle parempi kuin se keveempi. Ei sillä, että keveydessä olisi jotain vikaa, mutta tuo on kuitenkin asia mikä nykyajan keveyskiimassa äkkiä unohtuu. Grammanviilauksen ymmärrän kyllä jossain larvastusvavoissa, mutta mielestäni sillä ei suurtakaan merkitystä ole tässä genressä.

Kireitä!