Home sweet home

Aurinko nousee Evjenin yllä

Tässä kun pienen Gaula-turneen jälkeen tätä juttua näpyttelee, niin päällimmäisenä tunteena on kotiin palaamisen ilo. Kiva on sinkoilla sielä sun täälä, mutta näiden retkien välillä on kiva olla kotona ja elää ns. normaalia elämää. Mitä se sitten tarkoittaakaan?...

Toisaalta, kodilta tuntuu myös nuo Fishmasterin biitit missä Gaulalla kalasteltiin. Tällä kertaa kyseessä oli "hiukan" jatkettu viikko joten ihan siihen tavanomaiseen rykäykseen ei tyydytty. Niin kuin monessa muussakin paikassa, Gaulalla on vettä riittänyt tänä vuonna reilusti. Virtaamat kun pumppaa tähänkin aikaan vuodesta 70-120kuution paikkeilla pääosin ja vedenlämpö on 10-13astetta, niin kellusiimakalastuksesta on monin paikoin lähes turha unelmoida. Oli siis kaivettava jytkympää siimaa esiin. Tuo virtaamataso ja jo hiukan hyytynyt lohennousu tarkoitti myös sitä, että kalat eivät juurikaan keski-Gaulalle pysähtele vaan painavat kovaa vauhtia ylös. Se tarkoittaa myös sitä, että paikkakaloilla on hyvin vähän niitä aktivoivaa kilpailua ja mukavat oltavat kun vettä riittää asentopaikkojen ympärillä juuri sopivasti. Toisaalta eipähän tarvinnut ainakaan tuskailla minkään jo viikkoja jatkuneen helteenkään kanssa. No, olosuhteisiin ei itse pysty vaikuttamaan joten se oli vaan mentävä "uuniin" ja kammattava menemään.

Ilkka piiskaa menemään

Suurin osa lohestajistahan vihaa matalaa ja lämpöistä vettä ja kyllähän siinä itselläkin tietysti jossain vaiheessa raja tulee vastaan, mutta esimerkiksi noille Jounin pätkille 20-60kuutioo suht lämmintä(14-18astetta) vettä on pärfect omaan makuun. Tuon tyyppisissä oloissa ollaan saatu todella paljon tapahtumia ja kaloja ylöskin asti. Yleisesti ottaen myös se itse kalastus on silloin mukavinta = kellurungot siimoihin ja kevyet perhot nopealla uitolla on aina kivaa hommaa. Myös esim. lempipoolini tässä maailmassa, Bruahölen kalastaa noilla virtaamilla ihan hemmetin hyvin. Tämän vuoden olosuhteet eivät siis menneet ihan siihen sabluunaan mitä keväällä reissuja suunnitellessa tältä keikautukselta haettiin, mutta semmostahan se on - vuodet eivät ole veljiä.

Lohiwagon ladattu

Itse kalastin pääosin intteri/sink3 tyyppisillä ratkaisuilla, mutta välillä oli kepin päässä sink2/6 ja niinä harvoina hetkinä kun virtaama sen salli tai pää ei kestänyt upposiima ruimimista, kepin nokkaan viritettiin kellu/intteriä. Keppeinä tulessa oli K.Rowlandin 13' Woodoo ja Meiserin 13'6:set #9:sit. Lempikesävapani 13' TR pääsi käyttöön vain parina päivänä ja sen hyvä mojo onnistuikin heti nappaamaan yhden titin.

Lempikepukkani teki sen taas

Tärppejen välit olivat pitkiä, mutta jotain aina sillon tällön tapahtui ja nytkytti siiman päässä. Reissun paras ja hienoin aamu sattui toisen viikon keskiviikolle kun vesi oli tippunut juuri sopivan matalalle ja ilma oli Gaulamaisen utuinen ja lämmin. Suurin osa aamuista reissun aikana oli turhan kylmiä omaan makuun. Ei sillä etteikö oikealla pukeutumisella äijä lämpöisenä pysynyt, mutta varsinkin kun vesi oli noinkin viileetä niin kala ei vaan tunnu kylmänä aamuna purevan. No, mutta joka tapauksessa tuo oli täydellinen kala-aamu kun pääsimme viiden aikaan aamulla korkkaamaan paikkoja 1/2 biitillä. Saimme Ilkan kanssa molemmat kalat sinä aamuna ja arvaa harmittiko lähteä tolta biitiltä meneen kun kello 06.00 koitti vaihdon aika. Se on sitä rotaatiokalastuksen varjopuolta tuo, mutta pieni hinta maksettavaksi muuten niin hienosti toimivasta systeemistä.

Ilkalta "lainattu" perho teki tehtävänsä

K.Rowlandin Woodookamoilla naarattu fisu ekalta viikolta Bruahölenistä

Saman päivän iltapäivällä alkoi rankat ukkoskuurot pitkin Gaulanlaaksoa ja kun seuraavan kalapäivän aamu koitti oli Gaula suht täynnä kuravelliä muistuttavaa vettä. Hetken shokin jälkeen laitettiin tummempaa lakua kepin nokkaan, isot ja räikeet perhot ja alettiin kampaamaan. Raju veden nousu oli saanut kalat montuistaan liikkeelle ja Statjönshölenin virran reuna oli täynnä isoa ja keskikokoista lohta jotka kävivät pinnassa säännöllisesti. Vaikka vesi laski kohtalaisen kovaa kyytiä jo niin näkyvyys ei juurikaan parantunut. Sinnikäs heittäminen kuitenkin palkittiin kun tunsin jykevän tämäyksen ja siima kiristyi. Tunsin heti, että nyt on pitkästä aikaa oikeasti iso Atlantilainen kiinni. Tiedättekö sellainen jonka päänheilautukset tuntuvat munissa asti. Hetken aikaa kävelin kalan kanssa alaspäin ja kala veti lyhyitä vetoja ja jumputti päätään. Hetken päästä sitten maailma romahti kun päätään jumputtaessa kala sai koukun irti suustaan. Iski ihan järkyttävä ketutus kun sinänsä mitään ihmeellistä ei tapahtunu vaan koukku vaan irtos. Pitkästä aikaa kalan menetys otti todella koville, koska voi taas mennä vuosia ennen kuin tuon luokan kala siiman päässä on näissä hommissa. Hetken aikaa keräilin itseäni ja vaihdoin Loopin tuplakoukun Sawadan vastaavaan joka on ollut vakuuttava. Seuraavalla laskulla sitten hiukan ylempää kuin viimeksi siima kiristyi taas ja tuntui pari nytkäystä, mutta kun sain vavan pystyyn niin eihän siellä ollut kuin tyhjyyttä... Tais pari v#ttus##tanaa päästä suusta ja mieli meni maahan. Siinä paikassa sitten vaihdoin kolmihaaran nokkaan enkä sitä enään tuplaks loppupäivänä muuttanut... Ei sillä, ei se luotto tuplaan menny vaan jää noi Sawadat edelleen käyttöön. Siinä hetkessä vaan kaipas jotain uskonvahvistusta.

Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvin ja "juna" puksuttaa

Summasummaarum reissusta oli se, että tuon tyyppissä oloissa emme oikein osaa onkia. Siis semmosessa välimallin vedessä. "Urani" hiljaisimmat lohestusreissut tuntuu aina sattuvan silloin kun vesi ei oo korkeella eikä matalalla vaan jotain siltä väliltä. Mahtavan porukan lisäksi tuli heti ensi sykäyksellä mieleen kuinka hieno noilla Jounin mestoilla on onkia ja kuinka selkeä tuo rotaatiosydeemi on. Myöskin uusi tuttavuus Öranhouse jäi majoituksena todella positiivisena mieleen. Täytyy toivoo, että ens vuonna päästään taas tuonne. On se vaan minun lohenkalastuksellinen kotini.

Ruuanlaittokin onnistuu mainiosti Jounin pätkillä