Aika persiistä...

Siis peuranpersiistä!!!

Sain Speyclaven tovereilta lähetyksen sitä itteensä, eli huippulaatuista bucktailia ja se jos joku laittaa näinä synkkinä aikoina hymyn huulille. Todella priimaa tavaraa.

Kaikki PK-nettiä aktiivisesti lukeneet ovat varmaan huomanneet että mä (aka Tärppi-Japi) pidän tota ko materiaalia aika kovassa huudossa. Siihen seikkaan onkin itseasiassa aika luonnollinen ja helppo selitys. Hyvästä "bukista" on helevetin helppo sitoa ottavia ja helposti heitettäviä perhoja. Oikeesti hyvälaatuisesta tavarasta sitominen on niin pirun helppoa, että se käy jopa tälläiseltä puukädeltä. Tämän seikan huomasi taas hyvin kun pitkästä aikaa sidoin osittain keinokuituisia hauki- ja salttiperhoja. Jotenkin se sopivan materiaalimäärän laittaminen ja ilmavasti sitominen käy vaan niin paljon luonnollisemmin bukista kuin esimerkiksi slinkystä. Puhumattakaan siitä hemmetin saksimisesta joka on aivan saatanasta. Jotenkin vastenmielistä puuhaa minulle. No, toikin puuha on kehittävää niinku suurin osa asioista joissa joutuu hieman omien mukavuusalueiden ulkopuolelle. Vähä sama asia kun käy saleilun välissä vaikka vähän itseään kokeilemassa Gritissä. Kummasti sen jälkeen toi perus salispedeily taas maistuu ja kulkee. Täältä lähteekin iso hatunnosto kaikille keinokuituguruille!

Vaikiaa

Joten ei kun mars kaupoille ja ostamaan itselleen laatuhäntiä mistä vääntää ottavia pelejä vesien pedoille. Muistakaa valita käyttöön sopivaa karvaa. Pitkää isompiin hauki/salttiperhoihin ja lyhyempää esim taimenstreamereihin ja lohiperhoihin. Hyvä laatuinen karva on tyvestä riittävän ohutta ja hiukan ontto (pääasia on ettei ole kovaa tyvestä) ja ohenee ja hiukan kihartuu latvaa kohti. Toki paksummalla ja läpeensä hiukan enempi ontommalla karvalla on myös käyttönsä johon palaan myöhemmin joten jos hännän alaosan karva tuon tyyppistä karvaa sisältää niin ei se katastrooffi ole. Umpijäykkää karvaa sisältävät hännät kannattaa sitten aina jättää hyllyyn tai jos olet bukkisi jostain tilannut niin pistää paluupostilla takaisin. Mielestäni tuon tyyppistä karvaa sisältäviä häntiä ei pitäisi edes myydä. Se on samaa kuin myytäisiin pilaantunutta maitoa kaupassa täyteen hintaan.

Siinä sitä kuuluisaa hyvää kamaa!!

Luotettava kalakaveri

Vuonna 2007 tein perhourani parhaan ostoksen kun ostin käytettynä Ruotsista Visionin 9/10 XLA-kelan. Maksoin rullasta muistaakseni alle satasen ja siinä tuli vielä pohjat ja Sufixin rannari mukaan. Siinä hetkessä ajattelin, että ei toi kela varmaan kummoinen ole kun siitä noin halvalla luovutaan. Olin kyllä toki käynyt rullaa paikallisessa liikkeessä ennen ostoa hypläämässä ja pikaisella hypläyksellä se olikin mennyt sinne "panisin" lokeroon likaisessa mielessäni :) .

Ekalle retkelle lohihommiin kela pääsikin jo heti samana kesänä ja huomasin kuinka hyvin rulla sopii omaan käteen vaikkakin sen hetken vapoihin se oli hiukan kevyt. Siitä hetkestä alkaen kela on kulkenut minun matkassa ympäri maailmaa ja olen käyttänyt sitä alle 14jalkaisten kaksikätisten ja 8-11luokkasissa yksikätisissä ja se on omaan makuun sopinut niihin erittäin hyvin. Kelan kahva on yksi parhaista omaan hanskaan mitä on vastaan tullut ja jarrunsäätönuppi ja jarrunsäätöalue on juuri minun makuun. Jarrusta kun vielä lähtee kunnioitettava määrä forcee niin kelpaahan tuolla onkia.

No, mites sitten se tärkein, eli kesto? Sanotaanko näin, että kelalla on näin Suomen mittakaavassa saatu todella paljon kalaa ilman yskäsyn yskäsyä! Tämä on minulle hyvin erikoista, koska mulla on tunnetusti sattunut ja tapahtunut rullien kanssa vaikka mitä ja noita kolme kertaa kalliimpia keloja mistä myös toki tykkään on takuussa käytetty useampaankin kertaan. Kelan saalisrepertuaariin kuuluu esim. kaikki tyynenmerenlohet ja atlantilaisia, false albacoree, bonefishiä, baby tarpoonia, haukia, jackejä, jne, jne... Kela on siis todella laitettu koville ja minä vielä tykkään käyttää kohtalaisen kovaa jarrua kalojen kanssa joten rulla ei ole pyörinyt ns "tyhjillä". Viimeisin tikki tämän mahtavan kalakamun CV:seen tuli kun se otti taas vastaan kovan luokan koirankoulutusviikon, eli suomeksi upean viikon Chum-lohen ongintaa Kanadassa. On se toki niitä viikkoja ennenkin kestänyt, mutta nyt tämä oli se viimoinen niitti joka sai minut moisen ylistyskirjoituksen tekemään.

Tietysti kaikesta löytyy myös niitä huonoja puolia. XLA:n kohdalla esim puola sais olla omaan makuun hiukan "mid-arborimpi" jotta siimaa mahtuisi paremmin. Toisaalta kun siirryin käyttämään ohuita pohjia on tuokin ongelma ollut triviaali. Kelassa on myös jonkin verran "joustoa" joten mitään super kovaa vinssaamista se ei kestä. Kuitenkin mitattuna kela alkoi vasta kinnaamaan n. 2kg vastuksen alla ja itse en ikinään moisilla voimilla suoraa vinssaamista harrasta.

Ehkä minulle on sattunut se kuuluisa hyvä yksilö, mutta joka tapauksessa tuo kela on ollut aivan yliveto ja paras ostos mitä itse olen tehnyt. Kiitos vaan Visionin pojille hienosta tuotteesta ja oikein hyviä eläkepäiviä XLA-sarjalle, koska kuulemani mukaan kyseistä kelaa ei enään valmisteta :(

Lopuksi pieni kuvakollaasi Xlaan seikkailuista :)

Bloggaaminen

Morjesta päivää!

Siitä onkin aikamoinen tovi vierähtänyt kun olen viimeksi blogiin kirjoittanut. Kaikenlaista motivaatioo vähentävää on tapahtunut lähinnä siviilipuolella joka tyrehdytti kirjoitushanat.

Tässä tauon aikana onkin ollut aikaa miettiä mikä idea näissä perhoblogeissa oikein on? Turhan päivästä jauhantaa nyt ainakin, mutta mitä muuta?

Jos aloitetaan negatiivista puolista niin paikkojen poltto on yksi niistä. Samoin kuin "vääränlaisten" mielikuvien luonti. Myös se yksinpuhelu-fiilis mikä välittyy monesta tekstistä on vähä niin ja näin. Verrattuna esim foorumeihin blogit on aika yksinäisiä paikkoja.

Toisaalta blogeihin saadaan paljon erittäin eteviä ja päteviä tekniikka vinkkejä. Niin kalastuksen kuin sidonnan suhteen.

Katotaan saanko mitään järkevää enään tänne kirjoitettua. Lupaan ainakin yrittää.

Paljon upeeta kalastusta ollut tänä vuonna ja oma sitominen on mennyt ison harppauksen eteenpäin. Lupaan palata näihin pikimmiten... :)

Dominoefekti

Tiedättekö sen tunteen, että jos joku voi mennä pieleen niin tänään se menee? Mulle tuo on ihan liiankin tuttu...

Ei ihan toivottu lopputulos...

Yleensä se alkaa jostain aika pienestä asiasta. Pieni päänsärky (sehän ei toki viinasta johdu...) tai niska jomotus. Semmonen hiukan vaivainen olo.

Kahlaaminen tuntuu vaikeelta, siimat alkaa lipsuu käsistä, tulee myttyheittoja, et meinaa pysyä paatissa oikein pystyssä, jne, jne... Se tuntuu menevän kuin kaatuva jono dominopalikoita. Alkaa parista palasesta ja ennen kuin huomaat koko jono on kaatunut!!

Näinä päivinä huomaa hyvin kuinka kokonaisvaltainen laji perhokalastus on. Siinä vaaditaan koko kehon ja mielen hallintaa. Ei todellakaan mitään täydellistä sellaista, mutta jotain kuitenkin.

Senkin huomaa hyvin, että perhokalastus on laji jota harrastetaan molemmilla käsillä oli kädessä sitten yksi- tai kaksikätinen.

Lohijoella kun välillä huomaa, että heitto takkuaa ja homma ei luista, niin kannattaa katsoa mitä sillä alakädellä tekee. Usein syyllinen löytyy sieltä ja vaikka en uskokkaan mihinkään alakäsi sitä ja alakäsi tätä mantraan mitä alalla paljon viljellään, niin alakäden käyttö kaksikätisellä kalastaessa on todella tärkeää. Joskushan tuo hiukan huono heittäminen myös jollain kumman tavalla palkitaan, kuten mulla kävi viime vuoden Tenon reissulla. Myttyheitto joka kalasti 115cm kalan. Se olikin sitten päivän ainoa lasku joka onnistui edes jotenkin kun oli paikat niin juntturassa pitkästä ajomatkasta. Yleensä kuitenkin noin ei käy, joten en suosittele myttyheittoa säännölliseksi tavaksi kalastaa lohta. Jos ja kun näin kuitenkin jossain välissä käy, niin muista kalastaa se vähän huonompikin heitto loppuun asti.

Hiukan epäonnistunut heitto kalasti yhden hienoimmista kaloistani.

Väsyttäessä tarvitaan kahta kättä ja jos toinen näistä pettää niin tuloksena on usein jotain muuta kuin on toivonut. Tästä hyvänä esimerkkinä oli eräs sessio Kanukeissa jossa sain kunnon tämäyksen kelauskäden peukaloon kelan kammesta. Tiedetään, amatöörivirhe! Loppu päivän kalastuksesta ei sitten oikein mitään tullutkaan.

Ei niin onnistunut väsytysoperaatio.

Seisovan veden tai saltti kalastuksessa yksikätisellä se toinen käsi on myös erittäin tärkeässä asemassa. Koitappa heittää salaman nopeasti isohkoa perhoa blitziin tai haukiperhoa pitkän päivän käyttämättä double haulia. Siitähän ei tule lasta eikä paskaakaan. Siimakäden pettämisen heitossa huomaa hyvin kun perhot alkaa napsuun veneen laitaan tai pahimmassa tapauksessa omaan kroppaan. Sen se teettää kun alkaa lipsumaan. Vapakäden virheet taas huomaa hyvin siitä jos perho läpsyy vedenpintaan kesken suorituksen. Usein käy niin, että toisen käden virhe alkaa ruokkimaan myös toisen käden virheitä. Siimakädellä kun on huono päivä niin sen huomaa myös valitettavasti kalojen tartutuksessa. Eli vaikka kalastus muuten vielä jotenkin toimisi niin et saa kaloja tarttumaan kun siima lipsahtaa käsistä. Näin kävi meikäläiselle tämän kesän striperikeikan viimeisenä päivänä kun kalat olivat erittäin hankalia saada ottamaan. Sit kun sain ne ottamaan siimakäsi ei enään toiminut. Tätä koitin sitten kompensoida toisella virheellä, eli nostamalla vapaa... Taas kerran dominoefekti...

Siimakäsi ei oikein pelannu... It's up in the ass of Japi!!

Paras vaihtoehto silloin kun dominot alkaa kaatumaan on pitää tauko. Juoda jotain hyvää, syödä pikku välipala ja koittaa rauhoittaa mieli. Se on kumma miten moinen operaatio voi vielä pelastaa huonosti menneen session. Meidän porukassa käytetäänkin paljon lausetta "Tuu pois sieltä!" joka on ystävällinen kutsu tulla hörppään kalja ja hiukan miettiä miten se homma etenee.

Sähläyksen jälkeen "Tuu pois sieltä!" huudettu ja minä poika se tottelen.

Maapallon paras amatöörikalastaja näyttää mallia kuinka otetaan rauhoittava huikka.

Kaikille sattuu huonoja päiviä tai hetkiä, mutta ainakin mielestäni se on yksi koko homman peruspilareita. Niistä voi oppia yllättävän paljon ja omille mokille on hauska jälkeen päin nauraa vaikkei ne sillä hetkellä siltä tuntuiskaan. Ainakin minun mielestä tämä koko harrastus olisi pirun tylsä jos kaikki menis aina niin kuin telkkarissa. Mitä kivaa ja inhimillistä semmosessa robottimaisessa suorittamisessa olis? Mun mielestä ei ainakaan mitään.

Aina ne epäonnistumiset ei ole omissa käsissä vaan luontokin näyttää välillä nurjan puolensa.

Hyvällä porukalla toikaan ei niin haittaa.

Joten ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä:). Onneks on aina päivä uus sitten huomenna.

Kesä ja kärpäset.

Howdy Folks!

Nyt kun kesä on kääntynyt elokuulle on aika alkaa taas kirjoittamaan tyhmiä juttuja tänne vaatimattomaan blogiini.

Olen pitänyt tässä lohetonta kesää ja täytyy sanoa, että se on mennyt yli odotusten. Yhtä pientä epätoivon hetkeä lukuunottamatta mitään kovaa poltetta lohihommiin ei ole ollut. Sekin vähä mitä olen lohihommista unelmoinut on lähinnä liittynyt saunomiseen, syömiseen ja juomiseen. Sekä niihin hienoihin hetkiin kun pääset korkkaamaan aamun hämärässä hienon poolin, pieni krapulan häive ohimoilla jytkyttäen. Se että siltä laskulta yleensä poistutaan taukopaikalle ilman nyppyäkään ei vähennä sen hetken arvokkuutta. Kaikki lohestajat varmasti tietävät mitä tarkoitan.

Pelissä olen pysynyt mukavasti mukana kavereiden avustuksella. Lohirapsaa on pukannut tasaiseen tahtiin. Hiukan mollivoittoisia on raportit tosin olleet.

Itse olen kalastanut koko kesän haukea ja ahvenia perholla. Ei mitään maailmanluokan kalastusta, tiedetään, mutta kyllä se kaikki paikalliset istarikosket ja tammukan lirkkimiset voittaa kun saa rauhassa olla veneessä tai rantakivellä ja heittää perhoa. Kylmää olutta ja kuumaa grilliruokaa vielä mukaan niin avot. Joskus teen myös niin, että kun puikkari nappaa perhoon, pidän silmiä hetken aikaa kiinni ja kuvittelen itseni johonkin ihan muualle ja perhoon ottaneen kalan joksikin aivan muuksi kuin 800gramman haueksi... On se itsensä huijaaminen sitten kivaa:)

Ruakaa

Perhojakin olen sitonut. Ihan liikaakin... Haukiperhoja täytyis vielä syksyn kalastukseen niputtaa. Teen pienen SBS-setin perhoista mitä olen tässä kesän aikana tehnyt joten pysykää kuulolla.

Pikkusen on vielä tilaa pikkuperhoaskissa.

Muuten valmistautuminen syksyyn on mennyt aikataulun mukaan. Upeeta settiä on tiedossa!

Sukkula Veenukseen

Kunnon suolaisenvedenvapa, ei niin suolaiseen hintaan? Jos tälläinen on dilemma niin mulla on siihen ihan hyvä ratkaisu... Osta Visionin Venus!

Reissun vauhdikkain kala taittu Venuksella. Tämä vikkelä ja vahva "teini" pääsi useemman kerran pohjille ja pisti Venuksen koville. 

Aamu lähteny kivasti käyntiin. 

Pääsin kurmuuttamaan #10 Venusta taannoisella Striperikeikalla ja tykästyin siihen heti ensi heitoista lähtien. Vapa on mielyttävä käyttää isoilla ja pienillä perhoilla ja sen fiilis ei juurikaan muutu vaikka virittää siihen sitten 400grainisen uppomurkulan tai luokkaisen intterisiiman. Vapa tuntuu loogiselta käyttää kaikissa tapauksissa eikä siitä jää semmoista hiukan outoo fiilistä käteen kun on täräyttänyt 400grainisen ilmoihin...

Onnistunu heitto ja uitto palkittiin jälleen kerran kalalla ja Venus on jälleen kerran mutkalla.

Vapa on loistava peli väsyttää niin sukeltajia kuin pintaliitäjiäkin. Näillä tarkoitan siis kaloja jotka sukeltavat syvälle ja kaloja jotka eivät sukella. Sukeltajien kanssa varsinkin arvostan vapaa jossa ei ole aivan umpijäykkä tyvi. Kalan "pumppaaminen" pintaa kohti on mielyttävämpää ja tehokkaampaa vavalla jossa on hiukan joustoa tyvessä. Näin ainakin minun "tekniikalla". Pintaliitäjien kanssahan yleensä ei ongelmia ole vaan väsyttämisen haasteet on yleensä siinä jos kala alkaa kiertämään paattia ennen kopin ottoa. Se on välillä mielenkiintoista tanssia kun kolmella jampalla on samaan aikaan kala kiinni ja kaksi niistä kaloista kiertää venettä samaan aikaan. Siinä saa mennä yli ja ali muutamaan kertaan:).

Tämä porsas(siis  kala!!) laittoi Venuksen ihan reilulle mutkalle kun veteli pohjia pitkin.

Triplat päällä ja kohta striperirinki pyörii.

Komponentit vavassa on laadukkaat ja toimivat. Kahva hyvän mallinen, jne, jne... Värimaailmakin mielyttää omaa silmää.

Vapa ei kuitenkaan ole täydellinen. Toimintaan en juurikaan koskisi, mutta jos itse tota keppiä "kehittäisin" niin löisin siihen kelankiinnikkeen jossa on tuplalukitus ja löisin näihin #10 ja #12 keppeihin hiukan jatketun kahvan. Kelankiinnike ei ole nytkään huono, mutta noilla yksi ruuvisilla on kuitenkin taipumus löystyä jos sitä hiukan vahingossa räplää. Kymmenen sentin jatko kahvaan tois jo mukavasti vääntöä ja mukavuutta jatkuvaan vääntöön. Olen nähnyt useitakin toimivia ratkaisuja ja yksinkertaisimmillaan se jatko voi olla vaikka ihan foamia joka hiukan kapenee loppua kohti. Pikkujuttuja, mutta noillakin on oikeesti ihmeenkin iso merkitys silloin kun kalastus on hurjaa.

Komea on vapa.

Tässä linkkiä valmistajan sivuille: Venus

Kuvat by: JK, JKe ja PRe

Reissua pukkaa...

Cape Cod

Vihdoin alkaa olla se odotettu hetki kun saa pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä hakemaan niitä Tärppejä ja Unelmia.

Reissun kohteena on tällä kertaa Cape Cod ja uhreina Striped Bass ja Bluefish. Marginaalinen sauma löytyy myös Blue Fin Tunaan, mutta tähän aikaa vuodesta ne ovat enemmänkin virvelihommia sitten jos kohdalle sattuu. Ei se kylläkään mitään haittaa koska kyllä aina yksi 200paunanen popperikala voittaa pilkkimällä "perhosteltun" pikkukalan.

Siimat on testattu ja vavat viritelty. Perhoja on sidottu vaikka koko niemimaan tarpeisiin. Henkinen tasapaino on epävakaa ja kunto todella rajun kuumetaudin jälkeen heikko. Saa siis nähdä miten äijän käy.?

Perinteinen romukuva

Vastaiskuja on treenattu koko kevät haukien kanssa joita on tullutkin ihan mukavasti. Se metrinen nyt sit kuitenkin jäi saamatta, mutta eiköhän se metri mene Codissa rikki.

On aivan mahtavaa päästä kalastamaan maailman parhaan oppaan kanssa jota voin vielä kaiken lisäksi kutsua ihan oikeaksi ystäväksi. Gilbert Berke niminen hyypiö on kyseessä... Gillissä on sen lisäksi, että hän on mahtava tyyppi se hyvä puoli, että hänestä huomaa todella pitkälle sen, että hän ei tee tuota hommaa enään rahan takia vaan rakkaudesta lajiin. Kalamies isolla Koolla ja pidän itseäni aika onnekkaana, että hänen veneeseen pääsen. Sinne kun ei nykyään enään joka jätkää päästetä vaan Gil opastaa enään pelkkiä tuttuja tai maksimissaan tutun tuttuja.

Mitään sen kummempia tavoitteita ei ole, mutta olis se kiva jos sais yli 42" Bassin. Porukkaan kun osuis vaikka yks 45" niin se olis hienoa se. Mikään pakottava tarve saada isoa ei kuitenkaan ole, koska Bassejen kohdalla ehkä se kiinnostavin kokoluokka on sitä 30-35" kalaa. Ne on rajuja iskeen perhoon ja vetää paljon paremmin kuin nuo isommat. Eroa vois kuvailla vaikka siten, että nuo keskikokoiset ovat 800metrin juoksijoita, bassimaailman David Rudishoja kun taas nuo isot ovat enemmänkin semmosia peruskeskikaljapaikan portsareita - kymmenen metrin juoksun jälkeen täytyy jäädä monttuun möllöttämään...

Enkka bassi. Kohta toivon mukaan entinen enkka...

Monipuolista ja vaihtelevaa syövän kalan kalastusta odotan ja sitä pitäis kaiken järjen mukaan olla tarjolla riittämiin. Herkkää presentaatioo matalikoilla ja hurjaa blitzijahtia avovesillä. Siinähän ne tärkeimmät. Noitten juttujen takia sitä jaksaa tehtaassa painaa pitkää päivää!

Iso parvi arkaa kalaa.

Raporttia tulee kun tulee...

Evästä