Haukiperho

Aika kaukana täydellisestä haukikelistä, mutta komeen kuvan siitä sai :)

Mä olen tässä vuoden sisään saanut hämmentävän määrän kysymyksiä ja huomiota liittyen sitomiini haukiperhoihin joten ajattelin tässä pikku juttusen aiheesta näpytellä.

Valinnan varaa

Mikä on hyvä haukiperho? Mä en oikeestaan tiedä, mutta ainakin tietysti sellainen jolla haukia saadaan, vai mitä? Puhutaan sitten mistä tahansa lajista niin sehän on se tärkein juttu, että pyytö kelpaa kohdelajille. Värejä, kokoja ja malleja on monenmoisia jotka hauelle kelpaa joten mitään yhtä ja ainoaa ei tässäkään hommassa ole. Tietysti oikein kokeneet kehäketut voivat halutessaan vetää isojakin teorioita aiheesta Paras Haukiperho, mutta meikäläisen maileilla en siihen rupea. On kuitenkin tiettyjä seikkoja joita pidän minulle itselle tärkeinä:

1. Heitettävyys

Iso, ilmava ja suppuun menevä suti

Eihän tuollainen 18-26cm tumppu ikinään tule olemaan pienempien perhojen tasoinen heitettävä, mutta sidonnallisilla valinnoilla niistäkin saadaan vallan mukavia pelejä kalastella. Ensinnäkin perhon pitää ns. hengittää jotta se on helppo heittää. Tämä tarkoittaa sitä, että sidosten pitää olla riittävän harvoja ja perhoa ei saa sitoa tukkoon jotta perholla on tilaa mennä suppuun ilmassa. Luonnonmatskut toimii tässä suhteessa kaikista parhaiten kuten myös esim fläsät. Tämä sama hengittävyys on myös erittäin tärkeää seuraavassa kohdassa, mutta mennään siihen sitten kohta. Joka tapauksessa kuitenkin ilmanvastus on mielestäni se kaikista tärkein mielessä pidettävä asia tässä suhteessa eikä niinkään perhon fyysinen paino. Toki tossakin on rajansa ja esim joku schlappen, marabou, craft fur zonkeri perho joka imee aivan tolkuttoman määrän vettä itseensä menee jo sen rajan yli kun painoa on liikaa vaikka perho supussa lentäisikin. Paino/ilmanvastus-suhde on siis kaiken aa ja oo. Tästä johtuen esim monet keinokuituperhot jotka eivät vettä ime eivätkä mene lentäessä suppuun voivat muuttua tuulisella kelillä erittäin epämielyttäviksi perhoiksi heittää. Toki tuohonkin voi taas vaikuttaa sidonnallisilla keinoilla, mutta toisin kuin yleisesti oletetaan, niin itse pidän kuitenkin perus Slinkyjen vahvuuksia muualla kuin heitettävyydessä, varsinkin vastatuuleen telmiessä. Vastaiseen heittäessä tämä balanssi painon ja ilmanvastuksen suhteen on todella tärkeää. Samoin kuin se miten se paino siinä sidoksessa sijoittuu. Liimapäiset perhot joissa painoa liimasta johtuen on perhon etuosassa ja pää on luotimainen, lentävät erittäin hienosti vastaiseen.

Liimapäät

Mä uskon siihen, että kun on hyvä siima/vapa combo ja aerodynaaminen perho siiman päässä niin pitkällä juoksulla se myös tuo sinulle enempi kalaa vaikkei se perho sinänsä sen kummoisempi olisi kuin vähän huonommin heitettävä. Kun heitto kulkee ja meno on jiihaata niin jaksaa kalastaa ja kammata paikkoja.

Hyvä setti!

2. Elävyys

Mä tykkään elävästä haukiperhosta. Etenkin siitä kun perhon pyrstö on elävä ja sivuttain liikkuva. Hienosti liikkuva perse vaan on asia joka herättää minussa luottamusta ja sitä spesiaalia tunnetta. Iso osa omista hauista tulee joko siinä vaiheessa kun perhon pysäyttää tai vielä useammin kun sitä pysäytyksen jälkeen liikuttaa. Ja juuri näissä tilanteissa se pyrstön liike on omimmillaan. Big confidence booster sanoisi ameriikanserkut. Sinänsähän kalan saanti ei tosta ole kiinni koska myös vähemmin elävillä perhoilla jengi vetää hirveitä mammoja ja on se itselläkin hauki purrut noita vähemmän vatkaavia suteja. Kyse on siis enempikin jälleen kerran sen oman tekemisen buustaamisesta, eikä todellakaan mistään parempi/huonompi asetelmasta.

Elävän perhon tekoon liittyy olennaisesti tuo aiemmin mainittu hengittävyys. Eli sen lisäksi että se itse materiaali on elävää niin sillä täytyy olla myös tilaa liikkua. Bucktail, kukon satulahöyhenet, erilaiset fläsät, strutsi ja esim marabou ovat hyviä esimerkkejä siitä mistä materiaaleista saa hyvin eläviä perhoja. Toki muitakin löytyy vaikka kuinka. Kannattaa kokeilla rohkeasti eri matskuja ja etsiä se mihin oma luotto syntyy.

Elävä pyrstö voidaan toteuttaa esimerkiksi bucktailin, fläsän, häkilän ja strutsin avustuksella.

3. Sotkeentumattomuus

Aikamoinen sana, vai mitä? No, yksinkertainen fakta on se, että perho joka menee helposti sotkuun on huono perho vaikka se näyttäisi kuinka kivalta. Nyt en puhu mistään sellaisesta että pari karvaa sieltä täältä on huonosti vaan ihan kunnon sotkusta. Sellaisilla perhoilla ei vaan yksinkertaisesti kannata kalastaa jotka menevät parin heiton välein myttyyn.

Itse en usko, että on 100% sotkeentumatonta perhoa, koska ainakin itse osaan heittää sen luokan myttyheiton jolla saa vaikka gummy minnowin sotkuun, mutta aika korkeisiin prosentteihin kyllä päästään kun pidetään se kaikista tärkein mielessä, eli perhon kartio. Kun materiaalit ovat sopivassa suhteessa toisiinsa ja ne kartioidaan mahdollisimman nätisti, ne eivät pääse sotkeutumaan. Toki täytyy muistaa, että eri materiaalit käyttäytyvät hiukan eri lailla. Kuitenkin tuo kartiointi on se kaiken aa ja oo. Tiedän tämän siitä, että aiemmin kun sidontataidot eivät niin kummoiset olleet (jos ne nyt nytkään ovat...) niin perhot sotkeutuivat huomattavasti enemmän. Pitkässä juoksussa perhojen sotkeentumattomuus tuo sitä mukavuutta ja luottoa omaan onkimiseen ja sitä kautta todennäköisesti lisää nykyjä.

Kartio rakentuu

Kartio rakentuu

4. Kesto

Perhon kestävyys on vähän semmonen kimurantti juttu. Toiset haluaa pomminkestävää sutia ja on valmis uhraamaan tiettyjä juttuja sen eteen. Itsellä taas riittää hiukan huonompikin kesto koska näitä haukiperhojahan on niin maan perusteellisen kiva sitoa, että ei se nyt niin vakavaa ole vaikka aina sillon tällön perho käyttökelvottomaksi menisikin :)

12 heittoa ja 10 haukee laitto pränikän perhon tän näköiseksi

Kaiken aa ja oo perhon keston suhteen on se kuinka se irroitetaan kalan suusta ja että siinä ei ole väkästä. Vasta näitten juttujen jälkeen tulevat erilaisten materiaalejen kestot asiaan. Pihdit pitäisi saada aina sinne koukun mutkaan eikä missään tapauksessa siihen perhon runkoon. Väkäsetön koukku taas sujahtaa kalasta irti ilman turhia venkoiluja ja siten taas säästää sitä perhoa.

Sitten on tietysti eri materiaalit. Esimerkiksi slinkyhän on erittäin kestävää jos ajatellaan hauen hampaista aiheutuvaa vahinkoa. Toisaalta taas sillä on hiukan taipumusta jäädä takkuun ja sitä kautta mennä käyttökelvottomaksi. Taas sitten lempparini eli bucktail on hiukan altis menemään hampaissa poikki, mutta toisaalta taas se ei jää hampaisiin tai muualle takkuun, yms. Bucktailissa karvan laatu vaikuttaa hyvin paljon sen kestoon. Kova ja ontto karva katkeaa huomattavasti helpommin kuin joustava hyvälaatuinen karva. Pikaliiman kanssa kannattaa myös olla tarkkana jos sitä käyttää esim hollow sidosten lukitsemiseen. Jos liimaa lipsahtaa isosti karvan tyveen niin siitä tulee kova ja katkeaa herkästi. Mulla on useampi bukkiperho jotka ovat kestäneet todella kivasti käyttöä, mutta on sitten niitäkin joita puikkari on päässy puraseen etuosasta hajalle. Jostain syystä minulla juuri se perhon etuosa on ollut kaikista arin osa joten olenkin alkanut "suojaamaan" sitä etuosaa dubbingilla ja myös laittamalla hiukan keinokuitua perhon etuosaan. Pyrstössä tuntuu kestävän nuo herkemmätkin matskut todella kivasti. Olen ollut esimerkiksi todella hämilläni siitä kuinka hyvin strutsi on monen perhon perässä kestänyt. Myös sidontataitojen kehitys on lisännyt perhojen kestoa. Kai sitä vaan jotenkin kiinnittää ne matskut paremmin koukulle kun taidot kehittyy, mutta osansa on myös sillä että kokemuksen karttuessa osaa valita parempi laatuiset materiaalit.

Ykköstykki viime keväältä ennen

Ja jälkeen kovan kevään

Dubbingia ja kuitua suojaksi

Siinä sitä olis jotain omia pohdintoja aiheesta. Haukiperhojen sidonta on todella hauskaa hommaa, kuten myös haukien kalastaminen perholla. Olen vakavasti koukussa molempiin. Valitettavasti se on ainoaa kalastusta eteläisessä Suomessa joka edes jotenkin kestää kansainvälistä vertailua. Parhaimmillaan huippua hommaa, vaikken siitä samanlaista intohimon paloa saakkaan kuin vaikka suolasten vesien torpeedoista. Hyvällä porukalla se on kuitenkin hienointa mitä kotimainen kalarintama voi tarjota jos jätetään Tenon majesteettiset maisemat yhtälöstä pois. Hyvästä porukasta puheen ollen on jännä juttu, että oman porukan perhot ovat hyvin saman kaltaisia keskenään vaikka emme juurikaan ikinään asiasta puhu tai vietä mitään yhteisiä sidontasessioita. Kai sitä samankaltaiset kokemukset eri vesiltä laittaa tekemään saman henkisiä perhoja? Kaikille haukiperhoista kiinnostuneille voin lämpimästi suositellla PK-netin haukiperhoja-ketjua jossa on paljon eri tyylisiä perhoja taitavilta sitojilta. Sieltä voi hiukan valkata sitä omaa juttuaan.

Laitetaan vielä loppuun jokunen oman porukan kala. Joskus se hauki purasee myös amatöörin pyytöjä. Hauki on kaunis kala!