lauantai 6. joulukuuta 2014

Sielua jokihommiin



Heti alkuun täytyy tarkentaa se, että kun minä puhun jokihommista niin se on joko lohien, taimenten,yms streamerkalastusta. Muuta en oikein osaa enkä juurikaan harrasta.

Vapojen toiminta ja siihen liittyvät asiat ovat kestoaihe perhokalastajien kesken. Makuja on monia ja hyvin ehdottomiakin mielipiteitä asiaan liittyen kuulee usein.

Oma mielipide on, että vavat ovat tänä päivänä lähes joka ikinen riittävän hyviä jotta niillä pystyy lähes joka jorpissa tehokkaasti onkimaan. Siima on kuitenkin se joka ratkaisee sekä se pikku juttu mitä sielä kahvan varressa tekee... :) . Itse haenkin vavoilta nykypäivänä sitä vaikeasti määriteltävää asiaa, eli sielua. Mitä hittoo se sitten on? Se on sitä kuuluisaa tunnetta kun olet yhtä sen vavan ja siiman kanssa. Tuntumaa ja fiilistä siitä mitä tapahtuu kun heität perhon valitsemaasi paikkaan ja koitat uittaa sitä parhaasi mukaan. Sielukas vapa myös välittää kalan liikkeet väsyttäjälle aistikkaasti ja antaa kalastajalle tunteen siitä miten se eväkäs sieltä päihitetään. Se antaa itseluottamusta pistää ns painetta pipettiin ja taivuttamaan vapaa eikä vaan seisomaan paikallaan pikkasen vavankärki vipottaen.

Sielukkaalla kepukalla on mukavata vääntää jokihommissa. Vissu switsit on makeita pelejä.


Mä en ala sen enempää määritteleen mikä se täydellinen toiminta vavassa on jotta tämä nirvanan tapainen olotila saavutetaan. Sanonpahan vain sen, että ei kannata liikaa tuijottaa vavan painoa tai merkkiä ja sehän on jo sanomattakin selvää, että jäykät vavat eivät tähän kategoriaan sovi. Niiden paikka on sitten muissa hommissa.

Jäykät jöpökät on omiaan näihin maisemiin. Suolasta meininkiä.


Sielukkaalla vavalla kalastaminen on nautinnollista ja itse olen siinä vaiheessa hommia, että nämä nykyaikaiset huippusiimat ovat niin hyviä, että sen vavan optimaalisesta suorituskyvystä voi ihan hyvin hiukan tinkiä saavuttaaksen lisää sielua. Tämä ei nyt sitten tietenkään tarkoita sitä, että täytyisi ostaa joku ruodoton nuudeli, muistakaa se. Esimerkiksi uudet NARU-ampparit, pikkuspeyt ja erilaiset skagitit toimii niin hienosti kaksikätisten kanssa, että jokin lasikuitu tai bananbu(eli siis suomeksi bambuvapa) olisi todella nastaa hankkia arsenaaliin. Jos noilla ei pärjää niin sitten otetaan vattallinen jotain laatuolutta ja katsellaan sitten seuraavana päivänä uusin silmin ja vapisevin käsin hommia uusiksi.
Sielukas vapa on myös kiva ja hyvä heittotyökalu. Perry heittää 13'6 Meiser MKS:llä ja skagitilla

Mun ykköstykki lohelle jos ei tarvi mitään supersynkkää heittää. 13' #7 Echo TR

Kevinin bambu vääntyy kun koira "juoksee" kohti merta.

Meisseli-setä osaa laitta sielua vapoihinsa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti