Uudet romut

Minulla on pitkästä aikaa ollut tilaisuus ostaa ja saada testiin iso liuta erilaisia siimoja, vapoja ja keloja. Pitkän ostotauon jälkeen väliädlinki on kieltämättä maistunut hyvältä.

Narun siimoja, K.Rowlandin keloja ja vapoja, Vissun amppareita, Guiden Scandi amppareita, OPST commando skagittia ja Echon uutta salttivapaa on esimerkiksi ollut uusina tuttavuuksina ajossa. Kaikki on tähän asti mennessä toiminut varsin mallikkaasti ja tyytyväinen olen joka ikiseen noista. Valmiita arvioita en kuitenkaan vielä laita ilmoille koska kautta on vielä vaikka kuinka jäljellä. Haluan saada kaikista kamoista mahdollisimman paljon kalakokemusta alle ennen kuin alan mielipiteitäni laukomaan.

Uusia vempeleitä kokeillessa ja käyttäessä äkkiä unohtuu se, että monissa vanhemmissa vehkeissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Päinvasto. Esimerkiksi Guidelinen intteri Connect vaihtokärkisiima on edelleen hemmetin kiva kalapiuha. Varsinkin siis ne vanhat jotka sai pätkiä helposti itse vapaan sopivaksi. Tai vaikkapa Echon vanha Scandi vapa joka on edelleen omaan käteen sopivin n. 12jalkainen keppi mitä on vastaan tullut.

No, mutta minkäs sitä luonnollensa mahtaa. Aina pitää välillä kokeilla "uutta" ja onhan se selvä, että kehitystä tai ainakin jotain erilaista on moneen perhovehkeeseen tullut. Kiitos kaikille joilta olen kamoja lainaan saanut tai ostanut sopuhintaan. K.Rowland, Tuomas Rytkönen Vissulta, Niilo Ruodosta, Stuartille Balticflyfisheristä ja Joonas "The Narumän" Saarikolle. Palataan taas asialle!

Lohikuume

Lohikuume on hirveä ja ahh niin ihana tauti niin kuin kaikki sen kokeneet tietävät. Itsellä edellisestä tartunnasta on jo useampi vuosi, mutta nyt pari viikkoa sitten se iski meikäläiseenkin oikein isolla kädellä. Arkisista syistä johtuen en saanut tälle vuodelle järkättyä lohireissua kesäkuulle, vaan ekalle retkelle pääsen vasta heinäkuun loppupuolella. Tämä oli kardinaalivirhe. Eihän tämmöstä kestä kukaan. Vaimokin alkaa oleen ihan hermona mun hermoilulle.

Vimmattua lohiperhojen sidontaa, saalis- ja reissuraporttejen kyttäilyjä ja ylipitkiä puheluita kalakavereille. Siinä se on arki menny niissä merkeissä, vaikka vähän jotain muutakin vois tehdä...

Vaikka itsellä lohenkalastus (siis atlantilaisen) on elänyt viime vuodet jonkin sortin murrosta ja on "tippunut" arvoasteikolla jonkin verran muiden lajejen tilalta, niin onhan tuo sellainen laji jota toivottavasti koko loppuelämänsä pääsee harrastamaan. Mies voi lähteä lohijoelta, mutta lohijoki ei lähde miehestä tai jotain... Kai sitä vaan on vieläkin tohon koukussa, vaikka kuinka koittaa vastaan pyristellä.

Lohi on kauneimmillaan omassa elementissään.

Olut maistuu ihan ainutlaatuiselta kun sen juo lohijoen varrella.

Kireitä!

8-10luokan saltti- ja haukivapani

Olen viime vuosina saanut paljon kysymyksiä käyttämistäni vavoista saltti- ja haukihommiin joten ajattelin laittaa tähän tekstiin vähän asiaa aiheesta. Tämä on itseänikin varten hauska aihe laittaa jotain "paperille". Ennen kuin joku ehtii ihmettelemään miksi minulla on näin paljon vapoja ko. käyttöön niin sanottakoon, että suurin osa näistä on puoliksi ostettuja kaverini Ilkan kanssa. Kimppavavat ovatkin olleet varsin toimiva tapa saada laaja arsenaali vapoja käyttöön. Kannattaa kokeilla.

Vision Venus 9' #10

Tämä keppi kuuluu minuni top-3:seen tällä osastolla. Vapa on toiminnaltaan mukavan tasaisesti taipuva, nopeasti oikova pahla. Se on jämäkkä ja ns. looginen heitettävä. Vavalla on helppo nostaa isokin haukiperho renkaassa istuen uuteen heittoon eikä vapa taivu tässäkään toimenpiteessä liikaa mistään kohtaa (voimakkaasti ylimmältä puolikkaalta taipuvat voivat olla epämukavia tossa hommassa). Keppi kestää myös oikein aggressiivistäkin piiskausta kyykkäämättä yläosaltaan joten vapaa voi huoletta suositella kaiken tyyppisille heittäjille. Vavan tyvessä on myös riittävästi potkua isojenkin kalojen väsyttämiseen. Komponenteiltaan/rakenteeltaan vapa oli suoraan paketista valmis koviinkin hommiin. Korkkikahva oli lähes riittävän mittainen minulle ja butti on riittävän iso ja pitkä jotta sukeltavan kalan väsytys on helppoa. Ainoa miinus tulee kelankiinnikkeen lukituksesta joka yhdellä renkaalla ei meinaa pysyä tiukasti kiinni vaan on tarkistettava ja kiristettävä säännöllisesti. Miinusta tulee myös siitä, että vapaa ei enään saa perus korkkikahvalla... Vapa on kestänyt kovaa rääkkiä jo vuosia, niin haukivesillä kuin esim striperikalassa. Omassa käytössä sopivia siimoja ovat olleet esim. 23g BD, #9 OBS, #9 Tropical sniper, #10 Airflo Tarpon ja #10 Airflo tropical clear tip. Vapa painaa 138g

Vision Venus 9' #9

Tämäkin keppi kuuluu sinne top-3:seen. Viime vuonna varsinkin tämä vapa vei karhun osan kalastusajastani. Vapa on aikalailla identtinen kuin isompi veljensä. Vavan jäykkyys(voima) on myös lähes samalla tasolla kuin #10:ssä. Vapa onkin ehkä enempi sellainen #9.5. Toiminta on erittäin mielyttävä ja monipuolinen. Kepillä on mukava nostaa isoakin perhoa vedestä, mutta toisaalta siinä on ehkä hituinen enempi herkkyyttä kuin tossa kympissä pidempi runkoisille siimoille ja pienille perhoille. Vavassa oli mulla alunperin ns. D-shape kahva, mutta en kovasta yrityksestä huolimatta tottunut siihen millään ja teetin superrakentaja Kevinillä siihen uuden kahvan. Samat miinukset kepistä löytyy kuin isommasta veljestään joten sieltä voi luntata. Siimoina olen vavassa käyttänyt 23g BD, 21g BD(hyvä pienemmille perhoille veneestä) ja #10 Airflo Tarponia. Kepukka painaa 134g

Vision Big Daddy 9' #8

Visionin halvempaa osastoa ja samalla minun pikkuluokkaisin hauki/salttikepakko. Vavassa on jämäkkä kärki joka "pakottaa" taipuman vavan ylemmille keskiosille josta vapa taipuukin sitten kohtalaisen radikaalisti. Tyvi on voimakas ja jämerä isonkin kalan väsytykseen. Renkaasta heittäessä en kovinkaan paljoa kepistä tykkää koska kohtalaisen kova taipuma vavan yläosassa on minusta epämielyttävää kun nostaa isoa tai isohkoa haukiperhoa renkaassa istuen. Veneestä heittäen tämä ei haittaa lainkaan ja tykkäänkin kepistä todella paljon järvihaukien pyydössä ja pikkusemmilla perhoilla. Vapa on myös erinomainen lohi/tyynenmerenlohikepukka ja sillä on vähintäänkin yhtä mukava heittää alakautta liitsejä yms. kuin haukitinseliä tai surf cändyä takurilla. Keppi on haukkunut hintansa moneen otteeseen ja kestänyt brutaalia käsittelyä chumejen ja haukien kanssa. Mielestäni onnistunein keppi Big Daddy-sarjasta, tai ainakin omaan makuun parempi kuin #9 ja #10. Perushyvä korkkikahva ja butti. Miinusta tulee hiukan kelakiinnikkeestä. Hiukan rimpulahko yks ruuvinen. Siimoina esim. toimineet 19g BD, #7 OBS ja #8 Guideline Pike. Vapa painaa 128g

Echo E3 9' #10

Kolmas mun Top-3 vavoista tähän sarjaan ja ehkä se kaikista paras vapa minun käteeni kaikista näistä listan vavoista. Jämäkkä, suht nopeatoiminen keppi, loogisen ja mukavan tuntuisella taipumalla. Mikään osa ei taivu liikaa tai liian vähää edes ison haukitussun kanssa. Jännää vavassa on se, että ensivaikutelma oli jotenkin mauton ja hajuton. Tämän vavan todellisen arvon on oppinut vasta vesillä eikä testattavana nurmikolla. Vapa tuntuu taipuvan kaikkiin käyttöihin moitteettomasti ja on todella tehokas peli väsyttämään kaloja myös syvältä pumpaten. Keppi on myös lähes täydellisesti ajateltu komponenteiltaan salttihommia ajatellen. Pitkä ja leveäpäinen butti, pitkä ja jämäkkä kelakiinnike kahdella kiristysruuvilla ja mielyttävä ns HD-korkkikahva joka on riittävän pitkä. Jos itse saisin päättää niin olisin vielä rakentanut tähän #10luokkaiseenkin lyhyen kapenevan jatkon kahvaan, mutta menee se ihan kivasti noinkin. Tässä on sitä jotain mitä on vaikea selittää. Se kuuluisa hyvä vapa. Hyvin toimivina siimoina kepukassa on lentänyt 23g BD, #9 OBS, #10 Airflo Tarpon, #9 Tropical Sniper, #10 Tropical clear tip ja 400gr upponaru. Painoa pahlalla on 152g

Echo Edge84 8'4 #9

Herkkä ja taipuisa lyhyemmän sorttinen kepukka. On enempikin pikkuperhokeppi kuin täysverinen haukivapa todella herkän kärkensä johdosta. Parhaimmillaan pienten perhojen ja pidempirunkoisten siimojen kanssa. Todella tarkka vehje heittää isomman romun ja lyhyt klumppisten siimojen kanssa. Kärki "nyrjähtää" todella helposti. Itse olin vahvasti siinä uskossa, että kunhan vaan sopiva siima löytyy niin alkaa tämäkin peli rokkaamaan haukienkin kanssa, mutta ei niin ei. Pikkuperhovapa mikä pikkuperhovapa. Vapa on kuitenkin erittäin mielyttävä kalan kanssa ja lyhyenä ja ohut aihioisena pirun kevyt käsiteltävä. Noihin tämän vavan ongelmiin saattaa myös olla aika helppo lääke = napsasta kärjestä pala pois. Testit aiheesta on vielä kesken, mutta alustavat kokeilut näyttäisivät, että tästäkin kepistä tulee soiva peli nyt kun kärki on jäykempi. No, katotaan nyt vielä miten toimii kalassa ennen kuin sanon enempää...Komponentit uutena oli aika lelut. Kelat ei pysy kunnolla kiinni ja korkki mureni päivän jälkeen käsiin... Ystäväni Ilkka tekikin vapaan uuden kahvaosan pitkällä butilla, pitkällä kelankiinnikkeellä ja pitkällä kahvalla. Painoa tuli grammoissa huomattavasti lisää, mutta käyttöliittymä parani merkittävästi vanhaan verrattuna, eikä lisäpaino yleensä muutenkaan juurikaan haittaa vavan alaosassa. Toimivia siimoja vapaan ovat esim. #8 Guiden pike, 19g BD, #9 3män striperisiima ja Rion vanhan mallin permit siima. Painoa kepillä on 170g josta pelkässä kahvassa on tällä hetkellä 130g... Eli se on ehkä vähän överi :)

Echo Edge84 8'4 #10

Kaikin puolin jämäkämpi versio edellisestä. Ei nitkahtele lainkaan samaan malliin kuin pienempi veljensä ja on vallan toimiva heittämään isojakin perhoja. Mukava ja kevyt soutuinen vapa varsinkin veneeseen, mutta on myös ihan ookoo renkaasta. Mainio ja nopeaheittoinen vapa esim false albacoren ongintaan pienillä perhoilla. Erittäin mielyttävä vapa kalan kanssa ja antaa kivat sävärit myös pienempien fisujen sattuessa siiman päähän. Pientä jämäkkyyttä aivan kärkeen kaipaisin lisää niin sais hiukan rauhattoman tuntuman poistumaan. Sama laulu komponenttejen suhteen kuin aiemmassa. Rimpulat. Ilkka laittoi tämänkin kahvan uusiksi hiukan keveemmällä otteella ja nyt se rokkaa todella kivasti. Siimoina toimivat esim. 21g BD, #8 Airflo Sniper, #10 3M striperisiima ja #10 Airflo Tarpon. Painoa kepillä modatun kahvan kanssa on 158g josta pelkkä kahvaosa painaa 107g.

Echo Ion 9' #10

Meikäläisen arsenaalinen brutaalein vapa. Todella vahva ja jämäkkä vapa joka on ehdottomasti parhaimmillaan isojen perhojen ja upposiimojen kanssa. Keppi ei todellakaan ole mikään herkkä presentaatiovapa :) . En ole oikein varma miten muuten vapaa kuvailisin kuin sanalla brutaali. Ihan sama kuinka huonolla tekniikalla tota vapaa runttaa niin ei varmasti nyrjähdä eikä nitkahda. Vapa on siis yhden jutun spesiaalivapa. Isot perhot tai rankat upposiimat. Tai sitten molemmat yhdistettynä. Niillä se on yllättävän kiva ja huoleton kalavapa. Komponentit ovat vavassa varsin toimivat. Iso butti, toimiva kelankiinnike ja pitkähkö kahva mikä on puoliksi kumikorkkia. Kumikorkki tuo merkittävästi lisää painoa kahvaan. Uudemmat versiot vavasta ovat huomattavasti keveempiä koska kumikorkista on luovuttu. Toimivia siimoja ovat 23g BD, #9 ja #10 OBS ja 400-450gr upponarut. Vapa painaa 190g josta pelkkä kahvaosa painaa jo 138g.

TFO Mangrove 9' #10

TFO:n uusinta vapasarjaa. Vapa on kohtalaisen herkkä ylimmältä kolmannekseltaan siirtäen tuntumaa sieltä tasaisesti sitten kahvaan asti. Palautus on nopeapotkuinen. Vapa on erittäin tarkkaheittoinen varsinkin pitempi runkoisilla siimoilla ja pienemmillä perhoilla. Vapa on myös nopeaheittoinen, eli lyhyelläkin siimalla saa mainion tuntuman siimaan ja tarkan heiton aikaiseksi joka on tärkeä ominaisuus salttihommissa. Vavassa on mukava tuntuma kalaan. Vapa heittää myös mukavasti isoakin perhoa kunhan ei turhaan runttaa kärkeä mutkalle. Vapa on parempi veneestä kuin renkaasta koska yläosa vavasta taipuu hiukan liikaa rengashommiin omissa käsissä. Miinusta tulee hiukan lyhyestä kahvasta ja kapeasta ja lyhyestä butista. Kepukka on äärimmäisen kevyt käsitellä ja tasapainoinen käteen. Vapa tarjoaa loistavan hinta/laatusuhteen. Toimivia siimoja vapaan ovat esim. 21g ja 23g BD, #9 OBS, #8 ja #9 Sniper, #10 Airflo Tarpon. Vapa painaa 132g

Yhteenveto

8-10luokan vapojen tarjonta on todella huimaa tällä hetkellä. Joka makuun ja budjettiin löytyy suorituskykyisiä vapoja vaikka kuinka. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki meistä heittää hiukan eritasoisella ja erilaisella tekniikalla joten jos joku toimii mulle se ei välttämättä toimi sulle. Se on myös hyvä muistaa, että siima on se joka tekee sen toimivan paketin. Kannattaa siis testata vapaa useammalla siimalla ennen kuin lyttää sen. Sopivan siiman löytämiseen kannattaa panostaa. Vavan fyysiseen painoon ei kannata suurta huomiota kiinnittää. Toiminta ja kokonaisuus ratkaisee, ei grammat. Monesti grammaa vapaan tulee kun panostetaan esim hyvin salttihommissa toimiviin komponentteihin ja suurin osa siitä painosta sujahtaa sinne kahvapäähän vapaa. 20gramman heitto painossa ei siis vielä kerro kokonaisuudesta oikein mitään ja se hiukan painavampi vapa voi olla ihan hyvin sinulle parempi kuin se keveempi. Ei sillä, että keveydessä olisi jotain vikaa, mutta tuo on kuitenkin asia mikä nykyajan keveyskiimassa äkkiä unohtuu. Grammanviilauksen ymmärrän kyllä jossain larvastusvavoissa, mutta mielestäni sillä ei suurtakaan merkitystä ole tässä genressä.

Kireitä!

Kevät pakettiin.

Kaunista

Nyt kun koulut ovat loppuneet niin voidaan varmaankin virallisesti puhua siitä, että kevät kääntyy kesän puolelle. On siis aika vetää tämä kevät pakettiin tässä tekstissä.

Tämän vuoden talvi meni nopeammin kuin normaalisti ja kevät jatkoi samaa rataa. Sidontakoneet pyörivät ylikierroksilla kun hauki- ja salttiperhoa pukkas tasaiseen tahtiin penkistä pihalle. Välillä homma meni vähän jo maanisen puolelle, mutta en antanut asian haitata vaan taoin kun rauta oli kuumaa. Kevääseen liittyi myös ensi "esiintymiset" sidonnan puitteissa messuilla kun sidoin HSC:n osastolla GoExpossa ja K.Rowland.Reelssin osastolla Perhomessuilla perhoja. Kokemus oli jännä ja tulevaisuutta ajatellen osaan varmasti tuonkin homman paremmin tulevilla messuilla. Iso kiitos kaikille asiasta kiinnostuneille. Olen erittäin otettu kaikesta kiinnostuksesta sutejani kohtaan. Kevään sitominen toi tullessaan myös pari "uutta" vakkarimallia jotka toimivat vesillä erittäin hyvin.

Siisti messupöytä

Malli ei mikään uusi ole, mutta vihdoin nämä bulkheadit alkaa näyttämään siltä miltä pitääkin.

Rupert Harveylta osittain varastettu malli joka on todella hyvä nopea tempoiseen kalastukseen. Lentää luotipäänä tuuleenkin kivasti, ei mene sotkuun ja on aidon näköinen vedessä.

Heittohommat jäi vähemmälle kuin koskaan. Valitettavan vähän kiinnostaa enään kisatyyppinen heittely. Toki kalapaketeilla tulee aina sillon tällön käytyä virpomaan ja uutuuksia on aina kiva testailla. Kevään kuumista uutuuksista Vissun uudet Ace ampparit ja Rowlandin uudet romut veivät kyllä heti kättelystä sydämmen. Tuon ampparin sainkin jo itselleni ostettua, mutta noihin muihin täytyy vielä vähän säästää... No, toivotaan, että jossain vaiheessa saan nekin hommattua kotio.

K.Rowland reellsin pelejä

Loistava valinta kelluamppariksi

Haukirintamalla oli selvästi viime kevättä rauhallisempaa varsinkin jos katsotaan kalojen kokoa. Kappaleissa ei niinkään mitään vikaa ollut. Aikainen kevät mahdollisti pitkän kevätsesongin ja vaikkei isoja juurikaan tullut, niin hyvä maku jäi kuitenkin tosta hommasta. On se vaan jotenkin niin hieno laji tuo renkaasta hauen narraaminen, että sielä sielu lepää ja arjen huolet häviää. Parasta kalastusta mitä Suomi voi tarjota!

Kevään kohokohta oli kauan odotettu tonnarireissu. Isoja kaloja jotka söivät pientä silppua oli reissun teema. Kaikki asiaan perehtyneet tietävät, että kun nuo fisut syövät tuollaista pientä silppua niin niistä tulee ns. sippereitä, eli todella arkoja ja vaikeita saada ottamaan perhoon. Kun pientä ja liian helppoa syötävää on liikaa tarjolla tulee kaloista passiivisempia kuin normaalisti. Letkeesti pinnassa uiva kala on hyvä merkki tarpoonikalassa, mutta tonnikalan sukuisten suhteen asia on päinvastainen ja tiedossa on monta v#ttu s#¤tanaa kun kala ei vaan kerta kaikkiaan kelpuuta mitään mitä niille heittää. Saimme kuitenkin kovalla työllä onnistumisia ja kaloja paattiin ja olenkin todella ylpeä meidän tiimistä koska myös ekaa kertaa suolaisilla vesillä ollut Kevin sai heti ekalla reissullaan kaloja siiman päähän. On muuten hullu äijä kun aloittaa "salttiuransa" heti tosta hommasta. Siitä kun ei laji enään paljoa vaikeammaksi muutu. Kaiken kaikkiaan vaikka reissu ei millään tavalla ollut ns. nappi (kelit, opas ja vene jätti vähän toivomisen varaa) niin siitä aiheutui elämäni isoin kalakrapula. Reissun jälkeen on ollut erittäin vaikeaa vähiä vapaita hetkiä pyhittää kalastukselle tai perhonsidontaan. Tämän jutunkin kirjoittaminen vaati poikkeuksellisen kovia ponnisteluja :) .

Big fish.

Tonnikalan väsytys vaatii todella rajut ja kestävät välineet ja brutaalit otteet jotta kala saadaan paattiin. Sakke on ihan kone tossa hommassa.

Saaneen näköinen :)

Ihmekkös toi kun hymy on herkässä kun oma tekemä rulla huutaa kun iso kala painelee menemään.

Aahh Beer...

Heittämisestä

Heittotaito on tietysti yksi oleellisin taito mitä perhokalastajalla on. Siimaa heittämällä saadaan perho sinne mihin halutaan jotta voidaan kalastaa.

Yleisesti ottaenhan hyvä heittotaito yhdistetään siihen kuinka pitkälle osaat heittää ja hyvä tietysti niin. Pitkälle ei heitetä huonolla tekniikalla se on fakta se. Kalastuksen suhteen pitkälle heittäminen on kuitenkin aika marginaali hommaa ja muut osa-alueet hyvästä heittotaidosta ovat avainasemassa.

No, mikä sitten on tärkeintä jos haluat olla mahdollisimman hyvä kalastusheittäjä? Yksi sana tulee mieleeni ensimmäisenä - monipuolisuus. Mitä parempi kyky sinulla on sopeutua vallitsevaan tilanteeseen ja heittää eri kulmista ja suunnista, sitä paremmin saat yleensä irti kalapäivästäsi.

Laitetaan vähän esimerkkejä monipuolisuudesta ja yleistä löpinää heittämisen riemuista...

Kaksikätisillä heittäessä on tärkeää osata heittää kummaltakin puolelta sujuvasti. On monta poolia tullut vastaan jossa on todella vaikea saada hyvää kulmaa uitolle jos heittää väärältä puolen. Usein on myös sula mahdottomuus heittää siltä omalta vahvemmalta puolelta, rannan puskien tai tuulen suunnan vuoksi. Molemmin puolin kun osaat esimerkiksi snake rollin, sinkku speyn ja tupla speyn niin homma on aika hyvin hanskassa. Jos käytössä on täysraskas skagitti niin sitten snäpit, tuplat ja poke molemmin puolin. Heittopuolta ja heittoa sitten varioidaan erinäköisten esteiden ja tuulen suunnan mukaan. Tarkkuutta pitää myös harjoitella ja sitä millä voimalla peruke ja siima veteen oikenee. Kovaan vastatuuleen matala, tiukka heitto jossa heitto stoppaa ns. kelalle nykästen on paras. Tyynenä päivänä, kirkkaassa, matalassa vedessä taas rento, vähän semmoinen reach cast tyyppinen heitto on pelastanut munapadalta ja on paikoitellen erinomainen tapa tarjota perho lohelle. Toki välillä tarvitaan niitä kuuluisia pitkiä heittoja. Mikä sitten on pitkä heitto ja mikä ei on kiistanalainen asia. Monet tuntuvat ainakin puheissaan heittävän järkyttäviä siivuja kalassa. 40-50metriä tai jotain... Todellisuus on kuitenkin yleensä jotain ihan muuta ja mittanauhaa vasten paljon heittäneenä pitkä kalaheitto on kun perho alkaa tippumaan 30-37m hujakoille. Tietystikkin tekijämiehet saavat perhonsa satunnaisesti, tietyissä oloissa pitemmälläkkin. Oma kokemus asiasta on, että pitkät heitot vaativat tietynlaisia paikkoja jotta perhon saa kalastavasti kalalle tarjottua. Mitä pidempi siima sinulla vedessä on, sitä enemmän siihen muodostuu löysää ja erinäiset virran osat pääsevät haittaamaan/vaikuttamaan uittoon.

Ike laittaa pitkän kalaheiton liikkeelle poolissa missä se on tarpeen.

Rapee tuuli ylävirrasta = tupla speyn paikka skagitilla. Tarkka heitto päävirran reunaan toi paljon tapahtumia.

Tehokas puskista heittäminen vaatii monipuolisen setin heittoja.

Puskista ongittua Hopeista harkkoa

Haukihommissa renkaasta rento tekeminen ja siimakontrollin tuoma tarkkuus on avainasemassa. Lyhyitä, tarkkoja heittoja ilman turhia valeheittoja on homman nimi. Ison perhon heitto, varsinkin renkaasta on vähän oma taiteenlajinsa jossa sopiva siima on tietysti tärkeää, mutta ajoituksella on myös osansa vaivattomaan ja tarkkaan heittoon noilla perhoilla. Itselle ainakin pienten perhojen jälkeen tuli pidettyä turhaa kiirettä heiton kanssa. Isossa perhossa on aina ilmanvastusta sen verta että loopin auki rullaantuminen kestää pientä perhoa kauemmin. Rystyltä heittäminen tuo myös kivasti lisää pelivaraa ja turvallisuutta tuulisilla keleillä ja mahdollistaa tarkkaa heittoa vaikka tuulisikin heittokäden puolelta. Tarkkuutta ja heittämisen keveyttä kuitenkin painottaisin. Puolivillainen raapiminen sinne tänne harvoin kantaa hedelmää ja super tiukkoja stoppeja ja nuolenkärki looppeja kovinkaan moni ei pitkää päivää jaksa noilla perhoilla ja vehkeillä vedellä.

Suht helppo heittoinen iso perho vaatii sekin omat jipponsa lentääkseen kevyesti tynkäkaislaan.

Kova ja tarkka työ kantaa hedelmiä.

Suolaisilla vesillä monipuolisuus ja heittotekniikan varmuus korostuu koska kalastus on monesti todella haastavaa. Jos jätetään rantsulta, blindareilla tapahtuva kalastus laskuista pois, niin maksimimittaisia heittoja harvoin tarvitaan. Jos nyt milloinkaan. Oikein pitkissä heitoissa on usein suurin ongelma se, että siimaan tulee löysää ja perhon liikuttamiseen menee liian pitkä aika. Usein siis vaikka saisit perhon riittävän pitkälle niin et saa sillä kalaa kalastettua. Tärkein yksittäinen asia minkä olen suolaisilta vesiltä heittämisen suhteen oppinut on se, että sinulla pitää olla suora ja välitön kontakti perhoon heti kun se tippuu veteen. Heitto pitää siis suunnata juuri sen korkuisena veteen kuin on tarpeen eikä yhtään liian korkeelle jolloin tulee löysiä siimaan. Siimasta ei myöskään saa päästää tuntumaa heiton aikana vaan tuntuma siimaan pitää pitää jatkuvana. Etuheiton päätteeksi kun ammutaan siimaa, tulee siimakäden etusormen ja peukalon tehdä "rinkula" jonka välistä siima ammutaan. Siimasta ei siis päästetä missään vaiheessa kokonaan irti vaan se juoksee sormien välissä. Heittosuunnan nopea muuttaminen on myös yksi äärimmäisen tärkeä taito noilla vesillä. Suurin osa tapahtumista tapahtuu erittäin nopeasti ja kalat vaihtavat postinumeroa todella nopeasti. Nopeasti liikkuvien kalojen lisäksi vene voi kääntyä epäedulliseen asentoon jonka vuoksi heittosuuntaa pitää muuttaa. On siis erittäin tärkeää osata kääntää heittoa niin kämmen, kuin rysty puolelta nopeasti. Rystyltä heittäminen onkin ehkä kaikista tärkein juttu mitä minä olen oppinut heittämisen saralta perusjuttujen jälkeen. Se tuo varsinkin noissa suolaisissa hommissa aivan valtavasti lisää nykyjä, koska pystyt aina heittämään tarkan ja tiukan heiton tuulen suunnasta riippumatta. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä on heittonopeus. Kuten jo aiemmin mainitsin, suurin osa tapahtumista suolaisilla vesillä käy erittäin nopeasti joten valeheitot on pidettävä minimissä jos meinaa kaloja saada.

Nopea ja tarkka heitto on lähtenyt aroille, nopeasti liikkuville bonareille.

Ekat vedot on useimmiten ne tärkeimmät.

Kova läikkä ja raju tuuli tuo kovia haasteita heittämisen suhteen. Monesti kuitenkin sinnikkyys palkitaan.

Hermot ja tekniikka piti ja "mörkö" hyppii kohti horisonttia.

Todennäköisesti tästä jutusta jää monelle sellainen kuva, että pitkälle heittämisessä on jotain vikaa. Näin ei todellakaan ole. Jutun pointti on lähinnä siinä, että pitkälle heittäminen on vain yksi, pieni osa hyvän perhokalastajan heittovalikoimaa. Ainakin itsellä oli jossain vaiheessa "uraa" sellainen heittämisen kiima päällä. Aina piti saada hieno ja mahdollisimman pitkä heitto ja muu tuppas jäädä jostain syystä vähemmälle huomiolle. Tosta eroon päästyäni on aika veden äärellä tullut paljon nautinnollisemmaksi ja kieltämättä tuloksekkaammaksi. Paljon on itsellä vielä treenattavaa aiheessa(myös siinä pitkälle heittämisessä). Onneksi pääsee monta kertaa vuoden mittaan kovien kalamiehien ja oppaiden mukaan oppimaan lisää. Muistakaa, kalassa ollessa ainoa syy tehdä heitto on saada kalaa. Tyylipisteitä ei ole eikä niitä kalat jaa.

Kireitä!

Kellisiima

Mulla on ollut nyt pari vuotta missio löytää ns täydellinen kelluamppari mun 13-14' 7-8luokan lohikeppeihin. Mä käytän pääosin noissa vavoissa kevyttä skagittia vaihtokärkisenä ampparina ja pikkuspeytä. Noilla molemmilla on kuitenkin rajoitteita omassa käytössä. Skagitit ei ole kellukärjellä hääppösiä ja pikkuspeyt ovat joissain paikoissa turhan hankalia. Koska kokonaan kelluva siima on tietyissä oloissa vallan mainio ja kiva valinta olla toisessa vavassa kiinni, niin joku välimalli olis kiva olla.

Aiemmat kokeillut ko. genreen on ollu Airlon scandi, tactical steelhead ja SA:n UST. Näistä tactical steelhead on ollu lähinnä hakemaani, mutta pikkupätkän liian pitkä. Haluan siiman jossa on riittävästi potkua eikä liian hentoinen etukartio. Kartio ja paino/pituussuhde pitää myös olla sellainen, että siima toimii hitaallakin siimanopeudella ja kääntää pitkän perukkeen avoimellakin loopilla. Itse pidän kalassa aina mielummin liian "rajusta" siimasta kuin päinvastoin. Perukkeella ja omalla heittämisellä on sitten helppo säätää presentaatioo.

Uusiksi kokeilaiksi tälle vuodelle hommaan Visionin ACEn ja NARUn keveemmän lyhyemmän version. Vissun sainkin jo hommattua ja se on käytännön kokeilua joella vailla. Siitä sain kuitenkin jo ihan hyvät maistiaiset GoExpo messuilla jossa heitin sitä useammalla vavalla. Tai no, se oli kylläkin se F/I versio tosta siimasta. Kuitenkin siima jätti todella hyvän viban ja tuntui juuri minun tyyppiseltä klumpilta. No, palataan asiaan taas kun saan käytännön kokeet vauhtiin.

Silmät kiinni

Parit silmälliset sudit

Olen tässä viimeisen vuoden aikana ottanut asiakseni löytää erilaisia tapoja ja liimoja silmien kiinnittämiseen perhoihin. En oikein tiedä mistä moinen missio lähti liikkeelle, koska eihän perinteisellä epoksilla tai UV-liimalla kuorruttamisella mitään varsinaista vikaa ollut. Kuitenkin joku sellainen tunne tuli, että jotain uutta täytyy kehittää. Uudella tarkoitan siis uutta minulle. Kuten lähes kaikessa muussakin perhonsidontaan liittyvässä, uuden keksiminen on nykypäivänä todella vaikeaa ellei mahdotonta. Kaikki on jo tehty.

Pitkätukka liimanhaistelija.

Tässä alla on jokunen ajatus eri liimoista:

5-min Epoksi

+ Halbaa ja aina saatavilla
+ Suhteellisen kestävää
+- Suht painavaa ja imeytyy todella tehokkaasti hiukan lämmitettynä ns ytimeen asti.
- Haisee
- Täytyy aina sekoittaa satsi kerrallaan josta aina jää yli tai sitten loppuu kesken
- Voi olla mämmikourille kuten mulle hankala saada siistiksi jos ei ole mitään pyöritintä.
- Kovuus aiheuttaa esim veneenlaitaan osuessaan sen, että pää halkeaa.

Tykkään perinteisestä epoksipäästä varsinkin perhoissa joihin olen käyttänyt keinokuitua. Painavahko pää auttaa heittämisessä ja painaa keinokuituisen perhon pinnan alle.

Lisää epoksipäätä.

Loon UV. Thick

+ Erittäin helppo levittää ja laittaa sopiva määrä
+ Annostelu "nokkaa" tai pensseliä on erittäin helppo käyttää.
+ Tällä liimalla on helppo tehdä ilmavia ja keveitä "luotipäitä" koska liiman voi kovettaa ennen kuin se on imeytynyt ns läpi asti.
+ Kestävyys oikein kuivattuna ja tehtynä.
- Hinta.
- Kuivatuksessa saa olla tarkkana. Kunnon paisto (3min molemmin puolin) kynsistudiolla tai suora auringonpaiste on mulle toimivimmat tavat. Muuten jää takkuseks pinta.

UV-liima on aivan yliveto "karkkejen" tekoon.

Siisti, mutta ilmava luotipää onnistuu kätevästi UV:eella.

Kunnon tehokas uuni on kätevä peli näissä hommissa. Karkit kuivuu.

Geelipikis

+ Halbaa
+ Helppo laittaa silmän taakse tippa ja kiinnittää oikeaan kohtaan. Käytän usein tätä kun laitan silmän kiinni perhoon ennen kuorrutusta jollain muulla esim epoksilla, UV:lla tai LF:llä.
+ Pysyy tietyissä pehmeissä matskuissa kohtuu hyvin myös sellaisenaan, eli jos haluat mahdollisimman kevyen tavan kiinnittää silmät niin tolla se on tiettyihin matskuihin mahdollista. Esim flättiperhoihin hyvä tapa silmien kiinnitykseen.
- Ei kiinnity kunnolla koviin matskuihin.
- Saattaa sotkea sormia ja perhoa jos et ole tarkkana.
- Ei ole se kestävin vaihtoehto edes pehmeisiin matskuihin kiinnitettynä.

Esimerkiksi tähän dubbingipäiseen perhoon silmät kiinnittyy todella tiukkaan  geelipikiksellä ja sen voi halutessaan jättää tuollaiseksi. Useimmiten laitan tuohon päälle kuitenkin jotain.

Tähän pieneen perhoon isoille kaloille jätin silmät pelkällä pikiksellä kiinni jottei perhoon tulisi lainkaan ylimääräistä painoa. Geelipikis kiinnittyy craft furriinkin suhteellisen tehokkaasti.

Goop

+ Jenkeissä todella halbaa
+ Kiinnittyy todella tiukasti kiinni lähes mihin tahansa
+ Jää elastiseksi
+ Ehkä se paras tai ainakin kestävin tapa kiinnittää silmät ilman kuorrutusta. Flättiperhoihin siis erinomainen vaihtoehto.
- Tolla ei pysty tekemään mitään muotoa päälle
- On niin tahmaista tavaraa, että.
- Haisee.
- En ainakaan itse ole tätä Suomesta löytänyt?

Goopilla silmät pysyy suoraan bucktailissakin kiinni. Liitos on todella luja ja silmä ei irtoa ennen kuin itse bucktail on alta hajonnut.

Pysyy ku tauti.

Loctiten Hybrid

+ Halba
+ Erittäin luja ja elastinen.
+ Tekee todella tiukan liitoksen pienelläkin määrällä.
+ Todella helppo levittää ja käyttää
+ Toimii esimerkiksi dubbingipäitten liimaamiseen loistavasti ja on myös erinomainen valinta siimalooppejen liimaamiseen. Käytän tätä myös poppereitten liimaamiseen.
+ Ykkösliima myös täppäsilmien tekoon.
- Kuivuu hitaasti
- On sen verta litkua, ettei siistin "luotipään" teko onnistu vaikka pyörittelis perhoa penkissä vartin.
- Jättää hiukan mattamaisen pinnan.

Tähän dubbingipääpensseliin on kuorrutus tehty Hybridillä

Greaseflyt on kuorruteltu myös Hybridillä.

Liquid Fusion
+ Halba
+ Vesipohjainen ja vaaraton
+ Todella helppo vetää ohutkin kerros silmien päälle.
+ Oikeitten matskujen kanssa erittäin kestävä.
+ Match made in heaven Senyon Laser dubin kanssa
- Tarkka tavarasta... Osan matskuista tekee hauraaks ja kovaks. Osan kutistaa kuivuessaan. Itse käytän tota lähes pelkästään Senyon dubbingin kanssa.
- Kuivuu hitaasti.

Kevyt, mutta kestävä pää.

Aivan ehdoton liima Senyolla tehtyihin päihin. Tähän kun taas lyö sopivan kerroksen LF:ää niin kyllä kelpaa.

Bonustapa

Yksi ns. bonustapa lyödä silmät kiinni perhoon on tehdä ns. täppäsilmät. Silmän taustalle liimataan ensin pikaliimaa käyttäen esimerkiksi Lateral scale fläsää pätkä. Kun pikaliima on kuivunut ja fläsä on asettunut oikeaan kohtaan, laitetaan ohut kerros Hybridiä päälle. Kun liima on kuivunut voidaan silmä sitoa fläsäsuikaleesta perhon päähän. Itse käytän vielä liitoskohdassa tipan Hybridiä. Silmien tekoon voi käyttää muitakin matskuja kunhan se on kestävää ja venyvää.

Täppäsilmä Deceiverit.

Tossa siis jokusia vaihtoehtoja millä saa silmät pysyyn perhoissa kiinni. Kaikella on puolensa ja puolensa. Mä en ole kovinkaan hyvä käsitteleen noita litkuja joten moni saa varmasti niistä vielä enempi irti. Kokeilkaa ja hakekaa se oma juttu.