Heittämisestä

Heittotaito on tietysti yksi oleellisin taito mitä perhokalastajalla on. Siimaa heittämällä saadaan perho sinne mihin halutaan jotta voidaan kalastaa.

Yleisesti ottaenhan hyvä heittotaito yhdistetään siihen kuinka pitkälle osaat heittää ja hyvä tietysti niin. Pitkälle ei heitetä huonolla tekniikalla se on fakta se. Kalastuksen suhteen pitkälle heittäminen on kuitenkin aika marginaali hommaa ja muut osa-alueet hyvästä heittotaidosta ovat avainasemassa.

No, mikä sitten on tärkeintä jos haluat olla mahdollisimman hyvä kalastusheittäjä? Yksi sana tulee mieleeni ensimmäisenä - monipuolisuus. Mitä parempi kyky sinulla on sopeutua vallitsevaan tilanteeseen ja heittää eri kulmista ja suunnista, sitä paremmin saat yleensä irti kalapäivästäsi.

Laitetaan vähän esimerkkejä monipuolisuudesta ja yleistä löpinää heittämisen riemuista...

Kaksikätisillä heittäessä on tärkeää osata heittää kummaltakin puolelta sujuvasti. On monta poolia tullut vastaan jossa on todella vaikea saada hyvää kulmaa uitolle jos heittää väärältä puolen. Usein on myös sula mahdottomuus heittää siltä omalta vahvemmalta puolelta, rannan puskien tai tuulen suunnan vuoksi. Molemmin puolin kun osaat esimerkiksi snake rollin, sinkku speyn ja tupla speyn niin homma on aika hyvin hanskassa. Jos käytössä on täysraskas skagitti niin sitten snäpit, tuplat ja poke molemmin puolin. Heittopuolta ja heittoa sitten varioidaan erinäköisten esteiden ja tuulen suunnan mukaan. Tarkkuutta pitää myös harjoitella ja sitä millä voimalla peruke ja siima veteen oikenee. Kovaan vastatuuleen matala, tiukka heitto jossa heitto stoppaa ns. kelalle nykästen on paras. Tyynenä päivänä, kirkkaassa, matalassa vedessä taas rento, vähän semmoinen reach cast tyyppinen heitto on pelastanut munapadalta ja on paikoitellen erinomainen tapa tarjota perho lohelle. Toki välillä tarvitaan niitä kuuluisia pitkiä heittoja. Mikä sitten on pitkä heitto ja mikä ei on kiistanalainen asia. Monet tuntuvat ainakin puheissaan heittävän järkyttäviä siivuja kalassa. 40-50metriä tai jotain... Todellisuus on kuitenkin yleensä jotain ihan muuta ja mittanauhaa vasten paljon heittäneenä pitkä kalaheitto on kun perho alkaa tippumaan 30-37m hujakoille. Tietystikkin tekijämiehet saavat perhonsa satunnaisesti, tietyissä oloissa pitemmälläkkin. Oma kokemus asiasta on, että pitkät heitot vaativat tietynlaisia paikkoja jotta perhon saa kalastavasti kalalle tarjottua. Mitä pidempi siima sinulla vedessä on, sitä enemmän siihen muodostuu löysää ja erinäiset virran osat pääsevät haittaamaan/vaikuttamaan uittoon.

Ike laittaa pitkän kalaheiton liikkeelle poolissa missä se on tarpeen.

Rapee tuuli ylävirrasta = tupla speyn paikka skagitilla. Tarkka heitto päävirran reunaan toi paljon tapahtumia.

Tehokas puskista heittäminen vaatii monipuolisen setin heittoja.

Puskista ongittua Hopeista harkkoa

Haukihommissa renkaasta rento tekeminen ja siimakontrollin tuoma tarkkuus on avainasemassa. Lyhyitä, tarkkoja heittoja ilman turhia valeheittoja on homman nimi. Ison perhon heitto, varsinkin renkaasta on vähän oma taiteenlajinsa jossa sopiva siima on tietysti tärkeää, mutta ajoituksella on myös osansa vaivattomaan ja tarkkaan heittoon noilla perhoilla. Itselle ainakin pienten perhojen jälkeen tuli pidettyä turhaa kiirettä heiton kanssa. Isossa perhossa on aina ilmanvastusta sen verta että loopin auki rullaantuminen kestää pientä perhoa kauemmin. Rystyltä heittäminen tuo myös kivasti lisää pelivaraa ja turvallisuutta tuulisilla keleillä ja mahdollistaa tarkkaa heittoa vaikka tuulisikin heittokäden puolelta. Tarkkuutta ja heittämisen keveyttä kuitenkin painottaisin. Puolivillainen raapiminen sinne tänne harvoin kantaa hedelmää ja super tiukkoja stoppeja ja nuolenkärki looppeja kovinkaan moni ei pitkää päivää jaksa noilla perhoilla ja vehkeillä vedellä.

Suht helppo heittoinen iso perho vaatii sekin omat jipponsa lentääkseen kevyesti tynkäkaislaan.

Kova ja tarkka työ kantaa hedelmiä.

Suolaisilla vesillä monipuolisuus ja heittotekniikan varmuus korostuu koska kalastus on monesti todella haastavaa. Jos jätetään rantsulta, blindareilla tapahtuva kalastus laskuista pois, niin maksimimittaisia heittoja harvoin tarvitaan. Jos nyt milloinkaan. Oikein pitkissä heitoissa on usein suurin ongelma se, että siimaan tulee löysää ja perhon liikuttamiseen menee liian pitkä aika. Usein siis vaikka saisit perhon riittävän pitkälle niin et saa sillä kalaa kalastettua. Tärkein yksittäinen asia minkä olen suolaisilta vesiltä heittämisen suhteen oppinut on se, että sinulla pitää olla suora ja välitön kontakti perhoon heti kun se tippuu veteen. Heitto pitää siis suunnata juuri sen korkuisena veteen kuin on tarpeen eikä yhtään liian korkeelle jolloin tulee löysiä siimaan. Siimasta ei myöskään saa päästää tuntumaa heiton aikana vaan tuntuma siimaan pitää pitää jatkuvana. Etuheiton päätteeksi kun ammutaan siimaa, tulee siimakäden etusormen ja peukalon tehdä "rinkula" jonka välistä siima ammutaan. Siimasta ei siis päästetä missään vaiheessa kokonaan irti vaan se juoksee sormien välissä. Heittosuunnan nopea muuttaminen on myös yksi äärimmäisen tärkeä taito noilla vesillä. Suurin osa tapahtumista tapahtuu erittäin nopeasti ja kalat vaihtavat postinumeroa todella nopeasti. Nopeasti liikkuvien kalojen lisäksi vene voi kääntyä epäedulliseen asentoon jonka vuoksi heittosuuntaa pitää muuttaa. On siis erittäin tärkeää osata kääntää heittoa niin kämmen, kuin rysty puolelta nopeasti. Rystyltä heittäminen onkin ehkä kaikista tärkein juttu mitä minä olen oppinut heittämisen saralta perusjuttujen jälkeen. Se tuo varsinkin noissa suolaisissa hommissa aivan valtavasti lisää nykyjä, koska pystyt aina heittämään tarkan ja tiukan heiton tuulen suunnasta riippumatta. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä on heittonopeus. Kuten jo aiemmin mainitsin, suurin osa tapahtumista suolaisilla vesillä käy erittäin nopeasti joten valeheitot on pidettävä minimissä jos meinaa kaloja saada.

Nopea ja tarkka heitto on lähtenyt aroille, nopeasti liikkuville bonareille.

Ekat vedot on useimmiten ne tärkeimmät.

Kova läikkä ja raju tuuli tuo kovia haasteita heittämisen suhteen. Monesti kuitenkin sinnikkyys palkitaan.

Hermot ja tekniikka piti ja "mörkö" hyppii kohti horisonttia.

Todennäköisesti tästä jutusta jää monelle sellainen kuva, että pitkälle heittämisessä on jotain vikaa. Näin ei todellakaan ole. Jutun pointti on lähinnä siinä, että pitkälle heittäminen on vain yksi, pieni osa hyvän perhokalastajan heittovalikoimaa. Ainakin itsellä oli jossain vaiheessa "uraa" sellainen heittämisen kiima päällä. Aina piti saada hieno ja mahdollisimman pitkä heitto ja muu tuppas jäädä jostain syystä vähemmälle huomiolle. Tosta eroon päästyäni on aika veden äärellä tullut paljon nautinnollisemmaksi ja kieltämättä tuloksekkaammaksi. Paljon on itsellä vielä treenattavaa aiheessa(myös siinä pitkälle heittämisessä). Onneksi pääsee monta kertaa vuoden mittaan kovien kalamiehien ja oppaiden mukaan oppimaan lisää. Muistakaa, kalassa ollessa ainoa syy tehdä heitto on saada kalaa. Tyylipisteitä ei ole eikä niitä kalat jaa.

Kireitä!