Kevät pakettiin.

Kaunista

Nyt kun koulut ovat loppuneet niin voidaan varmaankin virallisesti puhua siitä, että kevät kääntyy kesän puolelle. On siis aika vetää tämä kevät pakettiin tässä tekstissä.

Tämän vuoden talvi meni nopeammin kuin normaalisti ja kevät jatkoi samaa rataa. Sidontakoneet pyörivät ylikierroksilla kun hauki- ja salttiperhoa pukkas tasaiseen tahtiin penkistä pihalle. Välillä homma meni vähän jo maanisen puolelle, mutta en antanut asian haitata vaan taoin kun rauta oli kuumaa. Kevääseen liittyi myös ensi "esiintymiset" sidonnan puitteissa messuilla kun sidoin HSC:n osastolla GoExpossa ja K.Rowland.Reelssin osastolla Perhomessuilla perhoja. Kokemus oli jännä ja tulevaisuutta ajatellen osaan varmasti tuonkin homman paremmin tulevilla messuilla. Iso kiitos kaikille asiasta kiinnostuneille. Olen erittäin otettu kaikesta kiinnostuksesta sutejani kohtaan. Kevään sitominen toi tullessaan myös pari "uutta" vakkarimallia jotka toimivat vesillä erittäin hyvin.

Siisti messupöytä

Malli ei mikään uusi ole, mutta vihdoin nämä bulkheadit alkaa näyttämään siltä miltä pitääkin.

Rupert Harveylta osittain varastettu malli joka on todella hyvä nopea tempoiseen kalastukseen. Lentää luotipäänä tuuleenkin kivasti, ei mene sotkuun ja on aidon näköinen vedessä.

Heittohommat jäi vähemmälle kuin koskaan. Valitettavan vähän kiinnostaa enään kisatyyppinen heittely. Toki kalapaketeilla tulee aina sillon tällön käytyä virpomaan ja uutuuksia on aina kiva testailla. Kevään kuumista uutuuksista Vissun uudet Ace ampparit ja Rowlandin uudet romut veivät kyllä heti kättelystä sydämmen. Tuon ampparin sainkin jo itselleni ostettua, mutta noihin muihin täytyy vielä vähän säästää... No, toivotaan, että jossain vaiheessa saan nekin hommattua kotio.

K.Rowland reellsin pelejä

Loistava valinta kelluamppariksi

Haukirintamalla oli selvästi viime kevättä rauhallisempaa varsinkin jos katsotaan kalojen kokoa. Kappaleissa ei niinkään mitään vikaa ollut. Aikainen kevät mahdollisti pitkän kevätsesongin ja vaikkei isoja juurikaan tullut, niin hyvä maku jäi kuitenkin tosta hommasta. On se vaan jotenkin niin hieno laji tuo renkaasta hauen narraaminen, että sielä sielu lepää ja arjen huolet häviää. Parasta kalastusta mitä Suomi voi tarjota!

Kevään kohokohta oli kauan odotettu tonnarireissu. Isoja kaloja jotka söivät pientä silppua oli reissun teema. Kaikki asiaan perehtyneet tietävät, että kun nuo fisut syövät tuollaista pientä silppua niin niistä tulee ns. sippereitä, eli todella arkoja ja vaikeita saada ottamaan perhoon. Kun pientä ja liian helppoa syötävää on liikaa tarjolla tulee kaloista passiivisempia kuin normaalisti. Letkeesti pinnassa uiva kala on hyvä merkki tarpoonikalassa, mutta tonnikalan sukuisten suhteen asia on päinvastainen ja tiedossa on monta v#ttu s#¤tanaa kun kala ei vaan kerta kaikkiaan kelpuuta mitään mitä niille heittää. Saimme kuitenkin kovalla työllä onnistumisia ja kaloja paattiin ja olenkin todella ylpeä meidän tiimistä koska myös ekaa kertaa suolaisilla vesillä ollut Kevin sai heti ekalla reissullaan kaloja siiman päähän. On muuten hullu äijä kun aloittaa "salttiuransa" heti tosta hommasta. Siitä kun ei laji enään paljoa vaikeammaksi muutu. Kaiken kaikkiaan vaikka reissu ei millään tavalla ollut ns. nappi (kelit, opas ja vene jätti vähän toivomisen varaa) niin siitä aiheutui elämäni isoin kalakrapula. Reissun jälkeen on ollut erittäin vaikeaa vähiä vapaita hetkiä pyhittää kalastukselle tai perhonsidontaan. Tämän jutunkin kirjoittaminen vaati poikkeuksellisen kovia ponnisteluja :) .

Big fish.

Tonnikalan väsytys vaatii todella rajut ja kestävät välineet ja brutaalit otteet jotta kala saadaan paattiin. Sakke on ihan kone tossa hommassa.

Saaneen näköinen :)

Ihmekkös toi kun hymy on herkässä kun oma tekemä rulla huutaa kun iso kala painelee menemään.

Aahh Beer...

Heittämisestä

Heittotaito on tietysti yksi oleellisin taito mitä perhokalastajalla on. Siimaa heittämällä saadaan perho sinne mihin halutaan jotta voidaan kalastaa.

Yleisesti ottaenhan hyvä heittotaito yhdistetään siihen kuinka pitkälle osaat heittää ja hyvä tietysti niin. Pitkälle ei heitetä huonolla tekniikalla se on fakta se. Kalastuksen suhteen pitkälle heittäminen on kuitenkin aika marginaali hommaa ja muut osa-alueet hyvästä heittotaidosta ovat avainasemassa.

No, mikä sitten on tärkeintä jos haluat olla mahdollisimman hyvä kalastusheittäjä? Yksi sana tulee mieleeni ensimmäisenä - monipuolisuus. Mitä parempi kyky sinulla on sopeutua vallitsevaan tilanteeseen ja heittää eri kulmista ja suunnista, sitä paremmin saat yleensä irti kalapäivästäsi.

Laitetaan vähän esimerkkejä monipuolisuudesta ja yleistä löpinää heittämisen riemuista...

Kaksikätisillä heittäessä on tärkeää osata heittää kummaltakin puolelta sujuvasti. On monta poolia tullut vastaan jossa on todella vaikea saada hyvää kulmaa uitolle jos heittää väärältä puolen. Usein on myös sula mahdottomuus heittää siltä omalta vahvemmalta puolelta, rannan puskien tai tuulen suunnan vuoksi. Molemmin puolin kun osaat esimerkiksi snake rollin, sinkku speyn ja tupla speyn niin homma on aika hyvin hanskassa. Jos käytössä on täysraskas skagitti niin sitten snäpit, tuplat ja poke molemmin puolin. Heittopuolta ja heittoa sitten varioidaan erinäköisten esteiden ja tuulen suunnan mukaan. Tarkkuutta pitää myös harjoitella ja sitä millä voimalla peruke ja siima veteen oikenee. Kovaan vastatuuleen matala, tiukka heitto jossa heitto stoppaa ns. kelalle nykästen on paras. Tyynenä päivänä, kirkkaassa, matalassa vedessä taas rento, vähän semmoinen reach cast tyyppinen heitto on pelastanut munapadalta ja on paikoitellen erinomainen tapa tarjota perho lohelle. Toki välillä tarvitaan niitä kuuluisia pitkiä heittoja. Mikä sitten on pitkä heitto ja mikä ei on kiistanalainen asia. Monet tuntuvat ainakin puheissaan heittävän järkyttäviä siivuja kalassa. 40-50metriä tai jotain... Todellisuus on kuitenkin yleensä jotain ihan muuta ja mittanauhaa vasten paljon heittäneenä pitkä kalaheitto on kun perho alkaa tippumaan 30-37m hujakoille. Tietystikkin tekijämiehet saavat perhonsa satunnaisesti, tietyissä oloissa pitemmälläkkin. Oma kokemus asiasta on, että pitkät heitot vaativat tietynlaisia paikkoja jotta perhon saa kalastavasti kalalle tarjottua. Mitä pidempi siima sinulla vedessä on, sitä enemmän siihen muodostuu löysää ja erinäiset virran osat pääsevät haittaamaan/vaikuttamaan uittoon.

Ike laittaa pitkän kalaheiton liikkeelle poolissa missä se on tarpeen.

Rapee tuuli ylävirrasta = tupla speyn paikka skagitilla. Tarkka heitto päävirran reunaan toi paljon tapahtumia.

Tehokas puskista heittäminen vaatii monipuolisen setin heittoja.

Puskista ongittua Hopeista harkkoa

Haukihommissa renkaasta rento tekeminen ja siimakontrollin tuoma tarkkuus on avainasemassa. Lyhyitä, tarkkoja heittoja ilman turhia valeheittoja on homman nimi. Ison perhon heitto, varsinkin renkaasta on vähän oma taiteenlajinsa jossa sopiva siima on tietysti tärkeää, mutta ajoituksella on myös osansa vaivattomaan ja tarkkaan heittoon noilla perhoilla. Itselle ainakin pienten perhojen jälkeen tuli pidettyä turhaa kiirettä heiton kanssa. Isossa perhossa on aina ilmanvastusta sen verta että loopin auki rullaantuminen kestää pientä perhoa kauemmin. Rystyltä heittäminen tuo myös kivasti lisää pelivaraa ja turvallisuutta tuulisilla keleillä ja mahdollistaa tarkkaa heittoa vaikka tuulisikin heittokäden puolelta. Tarkkuutta ja heittämisen keveyttä kuitenkin painottaisin. Puolivillainen raapiminen sinne tänne harvoin kantaa hedelmää ja super tiukkoja stoppeja ja nuolenkärki looppeja kovinkaan moni ei pitkää päivää jaksa noilla perhoilla ja vehkeillä vedellä.

Suht helppo heittoinen iso perho vaatii sekin omat jipponsa lentääkseen kevyesti tynkäkaislaan.

Kova ja tarkka työ kantaa hedelmiä.

Suolaisilla vesillä monipuolisuus ja heittotekniikan varmuus korostuu koska kalastus on monesti todella haastavaa. Jos jätetään rantsulta, blindareilla tapahtuva kalastus laskuista pois, niin maksimimittaisia heittoja harvoin tarvitaan. Jos nyt milloinkaan. Oikein pitkissä heitoissa on usein suurin ongelma se, että siimaan tulee löysää ja perhon liikuttamiseen menee liian pitkä aika. Usein siis vaikka saisit perhon riittävän pitkälle niin et saa sillä kalaa kalastettua. Tärkein yksittäinen asia minkä olen suolaisilta vesiltä heittämisen suhteen oppinut on se, että sinulla pitää olla suora ja välitön kontakti perhoon heti kun se tippuu veteen. Heitto pitää siis suunnata juuri sen korkuisena veteen kuin on tarpeen eikä yhtään liian korkeelle jolloin tulee löysiä siimaan. Siimasta ei myöskään saa päästää tuntumaa heiton aikana vaan tuntuma siimaan pitää pitää jatkuvana. Etuheiton päätteeksi kun ammutaan siimaa, tulee siimakäden etusormen ja peukalon tehdä "rinkula" jonka välistä siima ammutaan. Siimasta ei siis päästetä missään vaiheessa kokonaan irti vaan se juoksee sormien välissä. Heittosuunnan nopea muuttaminen on myös yksi äärimmäisen tärkeä taito noilla vesillä. Suurin osa tapahtumista tapahtuu erittäin nopeasti ja kalat vaihtavat postinumeroa todella nopeasti. Nopeasti liikkuvien kalojen lisäksi vene voi kääntyä epäedulliseen asentoon jonka vuoksi heittosuuntaa pitää muuttaa. On siis erittäin tärkeää osata kääntää heittoa niin kämmen, kuin rysty puolelta nopeasti. Rystyltä heittäminen onkin ehkä kaikista tärkein juttu mitä minä olen oppinut heittämisen saralta perusjuttujen jälkeen. Se tuo varsinkin noissa suolaisissa hommissa aivan valtavasti lisää nykyjä, koska pystyt aina heittämään tarkan ja tiukan heiton tuulen suunnasta riippumatta. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä on heittonopeus. Kuten jo aiemmin mainitsin, suurin osa tapahtumista suolaisilla vesillä käy erittäin nopeasti joten valeheitot on pidettävä minimissä jos meinaa kaloja saada.

Nopea ja tarkka heitto on lähtenyt aroille, nopeasti liikkuville bonareille.

Ekat vedot on useimmiten ne tärkeimmät.

Kova läikkä ja raju tuuli tuo kovia haasteita heittämisen suhteen. Monesti kuitenkin sinnikkyys palkitaan.

Hermot ja tekniikka piti ja "mörkö" hyppii kohti horisonttia.

Todennäköisesti tästä jutusta jää monelle sellainen kuva, että pitkälle heittämisessä on jotain vikaa. Näin ei todellakaan ole. Jutun pointti on lähinnä siinä, että pitkälle heittäminen on vain yksi, pieni osa hyvän perhokalastajan heittovalikoimaa. Ainakin itsellä oli jossain vaiheessa "uraa" sellainen heittämisen kiima päällä. Aina piti saada hieno ja mahdollisimman pitkä heitto ja muu tuppas jäädä jostain syystä vähemmälle huomiolle. Tosta eroon päästyäni on aika veden äärellä tullut paljon nautinnollisemmaksi ja kieltämättä tuloksekkaammaksi. Paljon on itsellä vielä treenattavaa aiheessa(myös siinä pitkälle heittämisessä). Onneksi pääsee monta kertaa vuoden mittaan kovien kalamiehien ja oppaiden mukaan oppimaan lisää. Muistakaa, kalassa ollessa ainoa syy tehdä heitto on saada kalaa. Tyylipisteitä ei ole eikä niitä kalat jaa.

Kireitä!

Kellisiima

Mulla on ollut nyt pari vuotta missio löytää ns täydellinen kelluamppari mun 13-14' 7-8luokan lohikeppeihin. Mä käytän pääosin noissa vavoissa kevyttä skagittia vaihtokärkisenä ampparina ja pikkuspeytä. Noilla molemmilla on kuitenkin rajoitteita omassa käytössä. Skagitit ei ole kellukärjellä hääppösiä ja pikkuspeyt ovat joissain paikoissa turhan hankalia. Koska kokonaan kelluva siima on tietyissä oloissa vallan mainio ja kiva valinta olla toisessa vavassa kiinni, niin joku välimalli olis kiva olla.

Aiemmat kokeillut ko. genreen on ollu Airlon scandi, tactical steelhead ja SA:n UST. Näistä tactical steelhead on ollu lähinnä hakemaani, mutta pikkupätkän liian pitkä. Haluan siiman jossa on riittävästi potkua eikä liian hentoinen etukartio. Kartio ja paino/pituussuhde pitää myös olla sellainen, että siima toimii hitaallakin siimanopeudella ja kääntää pitkän perukkeen avoimellakin loopilla. Itse pidän kalassa aina mielummin liian "rajusta" siimasta kuin päinvastoin. Perukkeella ja omalla heittämisellä on sitten helppo säätää presentaatioo.

Uusiksi kokeilaiksi tälle vuodelle hommaan Visionin ACEn ja NARUn keveemmän lyhyemmän version. Vissun sainkin jo hommattua ja se on käytännön kokeilua joella vailla. Siitä sain kuitenkin jo ihan hyvät maistiaiset GoExpo messuilla jossa heitin sitä useammalla vavalla. Tai no, se oli kylläkin se F/I versio tosta siimasta. Kuitenkin siima jätti todella hyvän viban ja tuntui juuri minun tyyppiseltä klumpilta. No, palataan asiaan taas kun saan käytännön kokeet vauhtiin.

Silmät kiinni

Parit silmälliset sudit

Olen tässä viimeisen vuoden aikana ottanut asiakseni löytää erilaisia tapoja ja liimoja silmien kiinnittämiseen perhoihin. En oikein tiedä mistä moinen missio lähti liikkeelle, koska eihän perinteisellä epoksilla tai UV-liimalla kuorruttamisella mitään varsinaista vikaa ollut. Kuitenkin joku sellainen tunne tuli, että jotain uutta täytyy kehittää. Uudella tarkoitan siis uutta minulle. Kuten lähes kaikessa muussakin perhonsidontaan liittyvässä, uuden keksiminen on nykypäivänä todella vaikeaa ellei mahdotonta. Kaikki on jo tehty.

Pitkätukka liimanhaistelija.

Tässä alla on jokunen ajatus eri liimoista:

5-min Epoksi

+ Halbaa ja aina saatavilla
+ Suhteellisen kestävää
+- Suht painavaa ja imeytyy todella tehokkaasti hiukan lämmitettynä ns ytimeen asti.
- Haisee
- Täytyy aina sekoittaa satsi kerrallaan josta aina jää yli tai sitten loppuu kesken
- Voi olla mämmikourille kuten mulle hankala saada siistiksi jos ei ole mitään pyöritintä.
- Kovuus aiheuttaa esim veneenlaitaan osuessaan sen, että pää halkeaa.

Tykkään perinteisestä epoksipäästä varsinkin perhoissa joihin olen käyttänyt keinokuitua. Painavahko pää auttaa heittämisessä ja painaa keinokuituisen perhon pinnan alle.

Lisää epoksipäätä.

Loon UV. Thick

+ Erittäin helppo levittää ja laittaa sopiva määrä
+ Annostelu "nokkaa" tai pensseliä on erittäin helppo käyttää.
+ Tällä liimalla on helppo tehdä ilmavia ja keveitä "luotipäitä" koska liiman voi kovettaa ennen kuin se on imeytynyt ns läpi asti.
+ Kestävyys oikein kuivattuna ja tehtynä.
- Hinta.
- Kuivatuksessa saa olla tarkkana. Kunnon paisto (3min molemmin puolin) kynsistudiolla tai suora auringonpaiste on mulle toimivimmat tavat. Muuten jää takkuseks pinta.

UV-liima on aivan yliveto "karkkejen" tekoon.

Siisti, mutta ilmava luotipää onnistuu kätevästi UV:eella.

Kunnon tehokas uuni on kätevä peli näissä hommissa. Karkit kuivuu.

Geelipikis

+ Halbaa
+ Helppo laittaa silmän taakse tippa ja kiinnittää oikeaan kohtaan. Käytän usein tätä kun laitan silmän kiinni perhoon ennen kuorrutusta jollain muulla esim epoksilla, UV:lla tai LF:llä.
+ Pysyy tietyissä pehmeissä matskuissa kohtuu hyvin myös sellaisenaan, eli jos haluat mahdollisimman kevyen tavan kiinnittää silmät niin tolla se on tiettyihin matskuihin mahdollista. Esim flättiperhoihin hyvä tapa silmien kiinnitykseen.
- Ei kiinnity kunnolla koviin matskuihin.
- Saattaa sotkea sormia ja perhoa jos et ole tarkkana.
- Ei ole se kestävin vaihtoehto edes pehmeisiin matskuihin kiinnitettynä.

Esimerkiksi tähän dubbingipäiseen perhoon silmät kiinnittyy todella tiukkaan  geelipikiksellä ja sen voi halutessaan jättää tuollaiseksi. Useimmiten laitan tuohon päälle kuitenkin jotain.

Tähän pieneen perhoon isoille kaloille jätin silmät pelkällä pikiksellä kiinni jottei perhoon tulisi lainkaan ylimääräistä painoa. Geelipikis kiinnittyy craft furriinkin suhteellisen tehokkaasti.

Goop

+ Jenkeissä todella halbaa
+ Kiinnittyy todella tiukasti kiinni lähes mihin tahansa
+ Jää elastiseksi
+ Ehkä se paras tai ainakin kestävin tapa kiinnittää silmät ilman kuorrutusta. Flättiperhoihin siis erinomainen vaihtoehto.
- Tolla ei pysty tekemään mitään muotoa päälle
- On niin tahmaista tavaraa, että.
- Haisee.
- En ainakaan itse ole tätä Suomesta löytänyt?

Goopilla silmät pysyy suoraan bucktailissakin kiinni. Liitos on todella luja ja silmä ei irtoa ennen kuin itse bucktail on alta hajonnut.

Pysyy ku tauti.

Loctiten Hybrid

+ Halba
+ Erittäin luja ja elastinen.
+ Tekee todella tiukan liitoksen pienelläkin määrällä.
+ Todella helppo levittää ja käyttää
+ Toimii esimerkiksi dubbingipäitten liimaamiseen loistavasti ja on myös erinomainen valinta siimalooppejen liimaamiseen. Käytän tätä myös poppereitten liimaamiseen.
+ Ykkösliima myös täppäsilmien tekoon.
- Kuivuu hitaasti
- On sen verta litkua, ettei siistin "luotipään" teko onnistu vaikka pyörittelis perhoa penkissä vartin.
- Jättää hiukan mattamaisen pinnan.

Tähän dubbingipääpensseliin on kuorrutus tehty Hybridillä

Greaseflyt on kuorruteltu myös Hybridillä.

Liquid Fusion
+ Halba
+ Vesipohjainen ja vaaraton
+ Todella helppo vetää ohutkin kerros silmien päälle.
+ Oikeitten matskujen kanssa erittäin kestävä.
+ Match made in heaven Senyon Laser dubin kanssa
- Tarkka tavarasta... Osan matskuista tekee hauraaks ja kovaks. Osan kutistaa kuivuessaan. Itse käytän tota lähes pelkästään Senyon dubbingin kanssa.
- Kuivuu hitaasti.

Kevyt, mutta kestävä pää.

Aivan ehdoton liima Senyolla tehtyihin päihin. Tähän kun taas lyö sopivan kerroksen LF:ää niin kyllä kelpaa.

Bonustapa

Yksi ns. bonustapa lyödä silmät kiinni perhoon on tehdä ns. täppäsilmät. Silmän taustalle liimataan ensin pikaliimaa käyttäen esimerkiksi Lateral scale fläsää pätkä. Kun pikaliima on kuivunut ja fläsä on asettunut oikeaan kohtaan, laitetaan ohut kerros Hybridiä päälle. Kun liima on kuivunut voidaan silmä sitoa fläsäsuikaleesta perhon päähän. Itse käytän vielä liitoskohdassa tipan Hybridiä. Silmien tekoon voi käyttää muitakin matskuja kunhan se on kestävää ja venyvää.

Täppäsilmä Deceiverit.

Tossa siis jokusia vaihtoehtoja millä saa silmät pysyyn perhoissa kiinni. Kaikella on puolensa ja puolensa. Mä en ole kovinkaan hyvä käsitteleen noita litkuja joten moni saa varmasti niistä vielä enempi irti. Kokeilkaa ja hakekaa se oma juttu.

Housuja, paitoja...

Meno oli kun Dressmanin mainoksessa kun kävin Sportia-Pekassa Tommilta kyseleen uusia kahluuhousuja rengaskäyttöön.

Eli tarkoitus oli löytää housut, jotka ovat riittävän pitkälahkeiset, vahvaa kangasta ja leikkaukseltaan tilavat jaloista. Kävimme koko kaupan housut läpi eri kokoisina ja pähkäilimme sopivaa mallia. Vaikka olenkin ollut super-tyytyväinen Visionin housuihin ja ensimmäinen valinta olisi ollut Heavy Havut, niin tällä kertaa housuiksi päätyivät Simmsin Guidet.

Kyllä näillä kelpaa geddaa onkia!

Housut ovat todella pelkistetyt ja kuten spekseihin kuului, todella vahvaa kangasta jalkaosalta. Otin L-koon housut pidemmällä puntilla ja isommalla sukkaosalla. Kävin ne jo tossa testaamassakin saaristomerellä ja täytyy sanoo, että kerrankin meni ostos nappiin. Olivat juuri sellaiset housut mitä renkailuun kaipasin. Vaikka toisissa housuissani Vissun Kurissa ei mitään vikaa olekaan ja ne tulevat olemaankin minun ykköshousuni lohestushommiin, niin niiden tiukempi ja lyhyempi puntti on ollut hiukan huono tohon renkailuun. Pitkän päivän aikana pienetkin asiat alkavat tuntumaan ja riittävän pitkä ja tilava lahje on iso mukavuustekijä polskiessa. Myös tuo super-vahva kangas tuo luottoa sen suhteen, että tetsatessa metsän läpi rengas selässä ei oksat pääse puhkomaan housuja ainakaan niin helposti kuin ohkaisempien kanssa.

Puntti on oikeesti järeetä kamaa ja sauma on reiden päällä, joten uskon näiden olevan aika pitkäaikaiset housut.

Toisaalta taas nuo housut eivät vastaa omaa kuvaa kivoista housuista jokihommiin. Niissä leikeissä tykkään keveistä housuista, joissa on paljon taskuja. No, onpahan niihinkin hommiin nyt sitten varahousut valmiina ja vise versa sitten Kurat varalla renkailuun.

Ps. Käykäähän poikkeen Pekassa jos on housuntarvetta. Varsinkin isoille miehille siellä oli poistohintaan sopivia Simmsejä. Myös pirun hyviä niskoja ja satuloita sidontapuolella, streemuihin ja hauki/salttiperhoihin.

Rasiaa.

Mä oon pitkän aikaa miettinyt sitä, että minkälaisen perhorasian sitä hommais noilla salttiperhoille. Kaikenlaisia viritelmiä olen tehnyt joista osa on ollut varsin toimiviakin. Nyt kuitenkin Vision oli ratkaissut asian puolestani ja tehnyt Big Daddy nimisen, ison askin jossa on läpinäkyvä kansi ja vimpan päälle laadukas, lovetettu foami. Varsinkin tuo läpinäkyvyys on todella kiva omaan makuun koska sieltä voi helposti zuumailla jo valmiiksi perhoja.

Nyt on sitten laadukkaat rasiat jossa vaivalla tehdyt perhot säilyvät siisteinä ennen kun joku iso ja häijy kala ne tuhoaa.

Kylä ny kelpaa!

Roskakaloja...

Aina sillon tällön törmää termiin roskakala tai paskakala, kun taas toisia pidetään jalokaloina yms. Itse en ole moisiin lajeihin törmännyt. Eri kalalajeja ne vain ovat olleet ja yhtälailla tärkeitä ja hienoja luontokappaleita.

"Roskakalat" rivissä

Kalastuksen eri alueilla ja varsinkin perhopuolella on vielä tänä päivänäkin paljon ennakkoluuloja, väärää tietoa ja elitismiä, mikä johtaa noihin roskakala- yms. termeihin. Myönnän, että olen itsekin aikaisemmin tähän syyllistynyt. Hyvänä esimerkkinä on kotimainen huippusaalistaja hauki ja sen perhokalastus. Aikoinaan jos siiman päähän ei osunutkaan pulskea laitoskirre tai taimen vaan hauki, niin johan harmitti. No nyt kun olen aktiivisesti haukea perholla kalastanut, on mieli hiukan muuttunut. Hauki on uljas peto, jonka perhokalastuksessa riittää opeteltavaa ja kokeiltavaa loppuelämäksi. Hauki osaa olla vaikea, helppo ja kaikkea siltä väliltä. Haukea perholla kalastaessa myös saa sen sorttista visuaalista herkkua, mitä ei vain muista kotimaisista kaloista saa. Kun iso hauki lähtee kaislan vierestä perhon perään ja rysäyttää siihen kaikin voimin, täytyy kalastajan olla koomassa ellei siitä saa kunnon sykäyksiä! Hauki on myös erinomainen ruokakala sopivan kokoisena ja kylmästä vedestä pyydettynä. Itseasiassa tällä hetkellä minun lempparikala ruuanlaittoon.

Humpsista vaan. Iso hauki nappas. Nämä kuuluu päästää takaisin .

Yks tai kaks pari kilosta on kiva laittaa pannulle.

Maailmalta on löytynyt paljon muitakin "roskakaloja", joista on muodostunut minulle suoranaisia pakkomielteen kohteita, kuten esimerkiksi chum-lohi, joka on yksi viidestä tyynenmerenlohilajista. Kala, jolla on lähinnä kiusankappaleen maine, on osoittautunut yhdeksi hienoimmista kaloista mitä perholla voi joesta pyytää. On vain täytynyt perehtyä aiheeseen ja opetella kalastamaan niitä oikein ja oikeista paikoista. Chumin kalastuksen riemut on löytänyt moni muukin suomalainen lohimies lähivuosina ja on ollut suuri kunnia olla monen uuden chumiaddiktin matkassa mukana jakamassa sitä vähää tietoa mitä minulta aiheesta löytyy. Tai tieto on väärä sana. MUTU on parempi. Chumi on ollutkin monen steelhead-oppaan salainen intohimon kohde jo pitemmän aikaa. Ei ole nimittäin yksi eikä kaksi kertaa kun on törmätty ammattilaisiin onkimassa samaa poolia työpäivänsä jälkeen. "They are just so much fun!" .

Laadun tae chumeissa.

Mean and clean fighting machine!

Toinen hyvä esimerkki on jack crevally, josta linkkaankin mainion videon tähän perään. Siinä Key Westissä toimiva huippuopas Bear Holeman puhuu aiheesta. Mielestäni nerokkaimpia sitaatteja pitkään aikaan on Bearin videolla sanoma lause vapaasti suomennettuna " Porukka lentää Seychelleille kalastamaan GT:ä mutta eivät suostu heittään jackille? Selitäppä se? GT:eet on bad ass kaloja, mutta nekin on vaan jackejä ei sen kummoisempia? Catch a jack, man. Do it!" On siinä paljon muutakin hyvää juttua, joten video kannattaa kuunnella ja katsella tarkkaan. Pinnassa menevän perhon heittäminen jackeille on hienoimpia juttuja, mitä perhovapa kädessä voi tehdä. Piste.

https://vimeo.com/112123017

Gangsteri

Tarinan opetus ei ole sitten muuten näiden perinteisempien perholajien dissaus. Mä todella nautin monen perinteisen lajin kalastuksesta, siitä ei ole kyse. Kyse on lähinnä siitä, että suosittelen avaamaan silmät, kokeilemaan ja seuraamaan omaa sydäntä eikä stereotypioita. Monet ennakkoluulot ovat helposti voitettavissa, kun vain jaksaa mukautua vallitsevaan tilanteeseen ja hiukan katsoa asioita boksin ulkopuolelta. Sitten kun tuon pystyy tekemään, niin voi löytää vaikka mitä sydäntä pysäyttävää kalastusta. Kannattaa ottaa ilo irti siitä mitä tarjotaan eikä kiukutella jos ei se hienoakin hienompi kohdekala satukaan olemaan paikalla tai purulla. Otetaan ne eri lajit ja mieltymykset sellaisena kuin ne oikeasti on, eli rikkautena eikä leimata roskaksi.

Pääkohteet oli kadoksissa joten päätimme tehdä jotain muuta... Kivaa oli joten peukku sille!

Silmät auki ja siimat kireelle.