Harkers Island

Nyt kun kauden viimeiset suunnitelmat on viittä vaille valmiit ja eka reissukin jo maistuu kielen päällä, tuli mieleen se, että en ole tehnyt raporttia viime syksyn Harkerssin reissusta. Nyt on aika korjata asia.

Katkarapupaatit kuuluvat olennaisena osana maisemaan. Niiden takaa löytää välillä isoja parvia haita ja albacoree.

Harkers Island on unelias saari Yhdysvaltojen North Carolinan osavaltion itäisessä kolkassa Atlantin rannalla. Joka syksy se muuttuu false albacoren kalastajien mekaksi. Saarella on erittäin pitkät perinteet varsinkin perhokalastajien suosimana paikkana ja se on pinnasta syövien tonnikalansukuisten kalojen perhokalastuksen synnyinsijoja.

Meidän vaatimaton majoituksemme saarella on todella toimiva. Kaikki tarpeellinen löytyy ja takapihalla on erittäin mukava kalapäivän jälkeen nauttia kylmästä oluesta ja grilliruuasta.

Viime vuoden reissu osui lokakuun toiseksi viimeiselle viikolle, joka on tavallisesti aikaa jolloin lämpöisen veden kalat alkavat liikkumaan etelään ja isot, vaeltavat albieparvet valtaavat alueen. Viime syksy oli kuitenkin monessakin suhteessa poikkeuksellinen. Keli oli todella lämmin ja äärimmäisen sateinen. Tämä toi tullessaan erittäin isot tulvat ja poikkeuksellisen korkean veden merelle. Vaikka meidän viikollamme vedenpinta oli laskenut jo huomattavan paljon, oli se kuitenkin suhteellisen lämmintä ja hiukan sotkuista. Kausi oli siis selvästi myöhässä ja odotettavissa oli vaikea viikko ja sitä ei ehtisi pelastamaan edes mukana tuomamme kylmä ilma.

Meno oli kylmää ku anoppilassa :) . Tästä uitosta muuten nappas.

Ensimmäiset päivät menivät toppatakki päällä onkien. Kylmä pohjoistuuli piiskasi oikein kunnolla ja teki hommat hiukan hankalaksi. Onneksi kuitenkin apinat saatiin selästä suhteellisen nopeasti ja Pasille napsahti heti hieno aloitus "cööri". Heti ensimmäisistä päivistä huomasi, että tällä kertaa kalastus tulee olemaan hankalaa ja kaikista paikoista pitää ottaa kaikki irti.

Näille nyt ei sentään viitsinyt heittää....

Iso osa päivistä oli hiljaista ja täytyykin sanoa, että tämä paikka jos joku on kiva olla, jos kalastus ei täysin rokkaa. Oppaamme Robin kanssa homma toimii saumattomasti ja hänen veneessään on aina lämmin ja mukava tunnelma. Ei lainkaan hassumpi paikka juoda olutta ja syödä eväitä. Välillä taas kalastus oli tulikuumaa. Pääsimme heittämään erittäin matalassa vedessä syöville albieille, mikä oli superhauskaa. Mahtavia tärppejä ja matalassa kun kalat eivät pääse sukeltamaan, on niiden ainoa suunta kohti horisonttia. Erinomaisen hauska päivä.

Matalasta napattu pienikin core vie kovaakin jarrua vasten syvälle pohjille.

Pasi tanssii albietanssia, eli päästää kannella olevaa siimaa kalalle hallitusti.

Jokusen kerran pääsimme myös perinteisen "bait ball" touhun kimppuun, kun kalat olivat ajaneet isoja määriä anjoviksia pintaan. Se on aina hauskaa puuhaa ja niitä "palloja" on hauska seurailla. Myös silversideja syöviä kaloja päästiin jallittamaan. Tuo on kalastusmuotona omaan makuun ehkä hienointa, mitä tämä laji voi tarjota. Vaikeaa niin kuskin kuin kalastajan osalta, mutta erityisen palkitsevaa kun kaikki natsaa. Kalat ottavat aivan eri tapaan, kun ne syövät tuota isompaa baittia. Ne syövät yksittäisiä kaloja, eivätkä vain hyökkää suu auki yhteen nippuun. Tärppi on siis raju ja painava. Ei tarvitse arpoa, että ottiko se kala nyt vai ei. Monasti myös mukana on karkeampaa kalaa. Harmi vain kun tämä syönti tapahtuu useimmiten alueella, johon pääsee pienilläkin veneillä ja on niin turistejen kuin paikallisten harrastajien suosiossa. Huomionarvoista tässä hommassa on myös se, että perhon pitää olla isompi, jotta kalat ottavat. Se normaali 4-6 cm pikkuperho, joka on ylikylän peli kun kalat syövät jotain muuta, ei vaan pelaa tuossa kohtaa, vaan tilalle pitää vaihtaa yli 10cm perho.

Näitä näkyjä tuolta haetaan.

Suoraan "on the meat"

Fish on!!

Se mikä tästä paikasta tekee niin erityisen mulle, mahtavien ihmisten lisäksi, on sen monipuolisuus. Tällä kertaa esimerkiksi pääsimme haihommiin, kun albacoret olivat unella. Kalastuksellisesti se ei mitään "vittu mä oon hyvä" tunnetta antanut, mutta kivaa se oli ku mikä. Hiukan meteliä veteen harjalla ja puoliks mätiä kalanpaloja veneen perään heitellen saa kivan lauman haita paikalle kunhan paikka on sopiva. Tässä yhteydessä hait majailevat pääosin Cape Lookoutin Atlantin puolella ja surullisen kuuluisien matalikkojen toisella puolella. Kun hait on saatu syöntituulelle, heitetään perho niiden nenän eteen ja odotetaan tärppiä... Tärppi on raju ja kyyti on kylmää :) . Tällä kertaa paikalle osui vain black tippejä, vaikka spinnereitä toivottiin niiden hyppyhalujen vuoksi. En kuitenkaan valita, kivoja nuokin oli.

Paska kuva kivasta kyydittäjästä. Katkenneen vavan pätkä on sensuroitu...

Reissun "mitä vittua" -hetki sattui eräänä suht hiljaisena päivänä, kun olimme jo ajamassa kotia kohti. Aloimme katselemaan horisontissa olevaa ihmeellistä muodostelmaa. Jätkät sanoivatkin luulevansa sitä joksikin riutaksi yms. Mä en ite oikein ajatellu siitä mitään, vaan ihmettelin vaan että oliko toi muka aiemmin tossa. Hetki eteenpäin ajeltuamme Rob tokaisi kovaan ääneen, että "HOLY SHIT!!!" ja käänsi veneen kohti "riuttaa". Tämä "riutta" olikin aivan hermeettinen parvi redfishejä tai "drumeja" niinkuin paikalliset sanovat. Se parvi oli valehtelematta jalkapallokentän kokoinen ja sillä oli aivan tolkuton syöntivimma päällä. Siitä alkoi aivan hillitön kikatus ja kunnon kalastusbakkanaalit! Triplat oli heti pystyssä ja tunti pari meni aivan käsittämättömässä kaaoksessa ja kikatuksessa. Vavat lenteli veneessä ja perhot ja siimat vaihtui ja viuhui. Mukana oli todellisia tankkeja, mutta valitettavasti ne kaikista isoimmat jäivät saamatta, koska pienempi yksilö ehti aina syödä perhon. Sanotaanko muuten näin, että nämä kalat eivät olleet ronkeleita... Oli aivan sama mitä sinne heitti ja kala oli kiinni :) . Rob soitti paikalle vielä superoppaat Brian Horsleyn ja hänen vaimonsa Sarah Gardnerin ja heidän asiakkaansa pääsivät myös nauttimaan tämän kaaoksen jälkimainingeista. Oli aivan sairaan hauskaa!

Kuva on toisesta muhosta. Ensimmäisestä, puolet isommasta, emme saaneet materiaalia hokkipokin vuoksi :)

Jopa Pasi sai tosta nykyn :)

Triplat päällä ja poikia hymyilyttää

On se kaunista

Ike on kone

Pari ämpäripäätä

Toinen possu on koukussa ja toinen seuraa

Huippukuva by I.Nsva

Ike ottaa hiukan lepiä perseelle välillä.

Kokonaisuutena toi paikka on vaan niin mahtava. Vaikka tällä kertaa kalastus ei ollut mitenkään tasaista tai erinomaista on tuo kuitenkin minun paikkani. Tuolla siis vaan viihtyy niin hyvin, ettei mitään rajaa. Paikka on monipuolinen ja sieltä käsin toimii parhaat oppaat mitä minun urallani on vastaan tullut. Kolmen hengen porukka vain kasaan ja mestoille. Suosittelen!

Niinkuin niin usein näissä hommissa, viikko-puoltoista meidän poistumisemme jälkeen alkoi homma rokkaan. Marraskuun viimeiselle viikolle asti oli äärimmäisen hyvää kalastusta. Saaren kiintiösuomensukuinen Matti pönöttää ison cöörin kanssa.