Kiireinen puolikas.

Moro,

Tässä on jo vuoden ensimmäinen puolikas vierähtänyt ja se on ollut minulle ennätysmäisen kiireinen. Joko sitä on tulossa vanhaksi tai sitten aika on mennyt kuin siivillä. Kiireen takia blogin päivitys on jäänyt. Pahoittelut siitä.

Kevät ja kesä on mennyt pääasiassa töiden merkeissä, mutta onneksi siinä sivussa on ehtinyt käymään vähän kalassakin.

Haukikausi oli aika vaisu itselle. Jokunen onnistunut reissu ja jokunen hiljainen. Oikein kunnon honey holee ei löytynyt ja kalojen eteen sai tehdä paljon tyhjiä heittoja. Yhtään oikeesti isoo ei myöskään löytyny. Keskipaino oli kuitenkin tänä vuonna kohdallaan ja puikkoralli jäi kokonaan väliin. Myös järveltä sattui vauraampaa kalaa pääosin. Sai hyvän tuntuman uudesta #9 Sage Motivesta tällä haukikaudella. Kiva keppi noihin hommiin, mutta loppujen lopuks ei mitenkään sen kummoisempi kuin esim Vissun Venus. Odotukset ehkä olivat, että ko kepukka nappais ykköshaukivavan paikan, mutta siinä se taitaa jäädä kolmen kovan rinkiin.

Haukikauden välissä teimme reissun Ranskaan tonnikalan perässä. Reissu jäi ennätyksellisen torsoksi koska juuri kun saavuimme mestoille alkoi aivan järjetön tuuli. Siis sellanen, että tupee lentää päästä. 7päivän retkestä pääsimme vesille kahtena.

Kun vesille pääsimme löysimme kalat nopeasti. Valitettavasti vaan ne olivat sen pienen hötön perässä taas... Saimme kuitenkin useita shotteja ja sen enempäähän ei oikeastaan reissusta voi vaatia. Kalojen mielihaluihin ei voi vaikuttaa.

Ei saatana, taas ne vetää sitä pientä...

Pienen alkutäpinän jälkeen kalastimme todella hyvin koko porukka. Saimme uskomattoman määrän seurioita ja hylkäyksiä, jokusen tärpin ja Sakke taitavana kalamiehenä onnistui yhden huijaamaan otille. Homma oli todella raivostuttavaa ja selkärankaa kasvattavaa kun kala toisensa jälkeen hylkäsi perhon tai otti siihen erittäin varovasti. Karmivin kokemus oli itselle se, kun sain hyvän heiton suoraan pikkukalaparveen ja iso tonnari syöksyi sitä kohti rauhallisesti. Kala nappas 3/4 siitä parvesta suuhun, mutta vain nosti minun perhoa sivummalle. Se perho oli käytännössä sen kalan suussa jo, mutta ennen kun se sulki suunsa se tökkäs minun perhon sivuun siitä. Täysin käsittämätöntä.

Perho on mestoilla oikein kivasti, mutta kalat ovat tarkkoja kuin jalokivikauppiaat.

Retken ainoa koukutettu.

Kala ryntää jo perhoa kohti, mutta hylkää sen aivan viime hetkellä!!

Puolikkaan kolmas kohokohta oli testireissu Floridaan ja sen offshorelle. Tämänkin retken onnistui tuuli pilaamaan, mutta ei onneksi lähellekkään niin pahasti kuin Ranskan keikan. Pääsimme vetämään kolme päivää offshoree ja kahtena yönä kävimme pikaisesti snookkia metsästämään. Offshorepäivä alkoi aina live baitin metsästyksellä. Kaverini Pasi ajoi venettä, Kapteeni Dino heitti heittoverkkoa ja minä toimin apupoikana ja täytin live wellejä ja autoin verkon kanssa. Sen jälkeen ajoimme ensimmäiselle pudotukselle, eli rotkolle, noin 15minuutin ajon päähän rannasta. Etsimme sopivaa paikka kaiusta ja aloimme upottamaan perhoja, samalla kun kapu heitti vähän kuolleita pikkukaloja veteen houkuttimeksi. Siitä se ralli sitten alkoi. Kaloja tuli aivan hulluna ja kala kalalta, kalat alkoivat nousta lähemmäksi pintaa chummin perässä. Siihen kun aina välillä heitti pari kourallista live baittiä niin soppa oli valmis. Homma jatkui samaa rataa käytännössä kaikki kolme päivää kun olimme isoilla vesillä. Rulla huusi hoosiannaa ja kädet oli aivan muusia väsyttelystä. Suurin osa kaloista oli albieta joiden keskipaino oli todella kova. "Buffalo-luokan" kaloja. Niiden lisäksi blue runnereita, rainbow runnereita ja jokusia pieniä black fin tunia. Todellisia koulukiusaajia olivat paikalla pyörineet silky ja bull sharkit. 120-200kilon välissä olevat mörköt kiusasivat ja haittasivat kalastusta. Niitä oli valitettavasti myös siiman päässä ja sitä ei voi suositella kellekkään. Mainittavan arvoista on myös se, että kaverit laittoi aika läjän tavaraa paskaks. Erityisen hieno kokemus oli se kun Jani laittoi saman vavan kahteen kertaan poikki...

Pienempää keskikokoa. On se piru vie hieno ja kertakaikkiaan upea kala!

Isompaa.

Oluttölkkejen ja vapojen hautausmaa. Tällä kertaa minä osallistuin vain olutölkkejen tuhoamiseen.

Vissun uus XLB. Kerrassaan mainiosti toimiva kela joka on nyt todenteolla testattu.

Pappa pitelee isoa.

Hui Hai.

Kalastuksellisesti reissu oli ehkä jopa odotettua kehnompaa. Kalan saanti taas jopa odotuksia paljon hurjempaa... Siis ihan sairasta suoltoo. Kalastukselliset kohokohdat olivat kun kalat alkoivat nousta chummin perässä pintaan. Silloin pitkä heitto vastatuuleen intterillä, pikku odotus, että perho uppoo hiukan ja täysillä strippaus. Yleensä jossain vaiheessa albie tuli noin 40km/h sivusta ja otti perhon sellaisella vimmalla, ettei ennen oo nähty. Aivan huikaisevaa. Kuitenkin kokonaisuutena kalan saannista puuttui se jahti ja haaste. Jos kuitenkin haluaa nähdä kilometri kaupalla pohjia ja vääntää 10-12luokkaisilla vavoilla(sen kevyemmät suosiolla kotiin) niin paljon kun vaan jaksaa, on toi the paikka. Pinnasta syövä albie ja sen jallittaminen vastaa kuitenkin helposti ainakin kymmentä tommosta, joten kyllä se on enempi minun juttu.

Yksi reissun kohokohtia oli ruokakalat. Black fin tuna ja rainbow runnerit ovat erinomaisia ruokakaloja.

Toi paikka on aivan hullu. Tässä käynnissä yksi monista triploista...

Nyt sitten odotamme Gaulalle lähtöä. Sitä odotellessa mulla on nyt ekaa kertaa tänä vuonna oikeesti vähän aikaa tehdä näitä juttuja. Koitan saada tehtyä vähän muitakin juttuja nyt tänne.

Photo credits mua ja SMS