keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kartiot kuntoon

Vanha Rion Outbound ja Vissun uusi, mainio ja pitkällä takakartiolla varustettu Big Mama


Perhokalastus on kartioiden maailmaa. Hyvä perhovapa rakentuu kartiosta ja hyvin kartioitu perho pysyy hyvin sotkuvapaana ja ui kauniisti. Myös kalareissut on usein sopivasti kartioituja. Zero to Hero tai toisin päin :)

Hyvä kartio on varsinkin näissä monsteriperhoissa olennaisen tärkeä asia.


Kuitenkin se tärkein tai ainakin yksi tärkeimmistä on perhosiiman kartio. On sitten kyseessä kahdenkädenvavan ampumapää tai yhdenkädensiima Tarpoonille, kartiolla on väliä. Siiman kartio vaikuttaa erittäin moneen osa-alueeseen kalastaessa. Se vaikuttaa siihen miten siima "lataa" vapaa. Esimerkiksi saman painoinen pätkä piuhaa erilaisella kartioinnilla voi tuntua radikaalisti erilaiselta. Se vaikuttaa tietysti myös siihen miten perho veteen putoaa ja minkälaisille perhoille siima parhaiten sopii. Toki näitä edellä mainittuja asioita pystyy säätämään paljon myös heittotekniikalla ja esimerkiksi perukevalinnoilla. Minua kiinnostavin aspekti siimojen kartioinnissa on kuitenkin niiden tuoma kontrolli heittoon tai sen puute...

Ehkä kaikista radikaalimmin vääränlaisen kartiovalinnan huomaa suolaisilla vesillä kun kaikki tuntuu olevan potenssiin 10 verrattuna pohjolan varsin leppoisaan kalastamiseen. Kun pumppu lyö ylikierroksilla ja polvet tärisee on turha antaa tasoitusta kaloille väärällä siimavalinnalla. Kunhan etukartio ei ole tarpeettoman pitkä(koska tämä useimmiten tarkoittaa sitä, että siima on turhan hidas heittää...) niin minun huomioni kiinnittyy rungon ja takakartion suhteeseen. Paino-osan, eli rungon pituus pitäisi olla maltillinen ja takakartion riittävän pitkä. Etukartio mukaanlukien siiman etuosa saisi olla jotain 20 ja 30jalan välillä jotta siima on nopea ja tehokas heittää. Takakartiota voi sitten olla jotain 10 ja 25jalan väliltä. Pääasia kuitenkin on, että sitä takakartiota on, eikä klumppi lopu kuin seinään. Takakartion puutetta voi toki hiukan huijata sillä, että rannari on riittävän paksua joka siten sitten toimii hiukan takakartiomaisesti rungon perässä. Kuitenkin mielestäni paras tulos saavutetaan siimoilla jotka kartioituvat loivasti rannaria kohti.

Onnistunut siimavalinta takasi onnistuneen kalastuksen.


No, mitä sillä takakartiolla sitten saavutetaan? Sitä kontrollia, eli hallintaa sen suhteen minkä pituista siimaa ilmassa pidetään ja mihin ja miten se kohteeseen toimitetaan. Paksun rannarin tai takakartion puute johtaa useimmiten siihen, että siimaa on mahdollista järkevästi heittää vain yhden pituisena tai muuten heitto hajoaa täysin. Hyvä esimerkki tästä on tykkäämäni Rion Outbound siimat. Niiden paksut ja painavat rungot loppuvat kuin seinään ja vaihtuvat erittäin ohueeseen juoksusiimaan. Vaikka rungon kartiosta sinällään moneen hommaan tykkään, häviävät ne uudemmille Visionin Big Daddyille ja Airflon Sniper siimoille juurikin sen takia, että näissä viimeiseksi mainituissa on tajuttu tasapainottaa siiman lentoa ja kontrollia paksummalla rannarilla. Haukea renkaasta heittäessä tai vaikkapa ylimalkaista blaindaria biitsillä piiskatessa tolla asialla nyt ei niin väliä ole, mutta kyllä mä niissäkin hommissa tykkään joko takakartiollisesta tai sitten paksun rannarin omaavista siimoista. Alakautta, ahtaissa paikoissa heittäessä tuo asia ei ole kovinkaan relevantti. Itseasiassa niissä tilanteissa toi ratkaisu toimii ihan hyvin.

Jokatapauksessa siimojen suhteen tilanne on tänä päivänä erinomaisen hyvä. Noihin mun spekseihin sopivia siimoja löytyy hyrymycket ja lähes joka valmistajalta. Riolta: Permit, GT, Tarpon. Visionilta uusi Big Mama joka on erinomainen siima heittää. Airflolta esimerkiksi Clear tip Tropical ja Tropical punch. Scientific Anglersilta Grand Slam ja varmasti vielä paljon muita joita en ole testannut. Suosittelen kokeilemaan ja huomaamaan sen käytännön eron onkiessa. Varsinkin tilanteissa jossa vaaditaan hyvää tuntumaa ja kontrollia siimaan. Niin ilmassa kuin veteen putoessa.

Tämä on aihe josta sais varmasti näpyteltyä bloggerin tukkoon jos tulpan irroittaisi Juha Sipilämäisesti, mutta jätetään se nyt tähän kun on työviikko ja kaikkee. Muistakaa, perhokalastus on paljon muuta kuin maksimipituuden hakua. Se on ennen kaikkea kontrollia. Myös niissä maksimimitoissa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti