Lapasesta lähti!

Laatuolutta ja laatuperhoja? No, makuasioitahan nuo.

En tiedä onko teille se tunne tuttu kun tietää, että joku asia lähtee aivan lapasesta ja silti sen tekemistä vaan jatkaa? Totuuden nimissähän mulla olis montakin asiaa mistä tämän jutun vois kertoa, mutta puhutaan nyt vaan tästä tämän vuoden hullutuksesta, eli salttiperhojen tekemistä.

Perhoja joita maailman petokalat puree on sairaan hauska sitoa. Niissä on jotain niin erilaista kuin perhoissa mitä tulee rasvaevällisille kaloille tehtyä. Vaikka kyllähän nuo pikkukalaperhot myös lohnakkeille varmasti kelpais kunhan niitä vaan niille uittais.

Joka tapauksessa siis tässä on tullut sidottua kaikenlaisia flätwingejä, deceivereitä, upottelumurkuloita ja kuituperhoja omiks ja koko pirkanmaan tarpeiks. Niissä vaan on sitä joitain ja kun on sopivat materiaalit niin taivas on vaan rajana kun tekee muunnoksia parista toimivasta perusmallista.

Siinä on reissuihin lähtevät. Tämän päälle on vielä muovipussillinen varaperhoja...

Näiden perhojen sitominen on ollut erittäin kehittävä kokemus ja nyt voin ensimmäistä kertaa sanoa, että saan tehtyä sellaisia perhoja joita olen lähtenyt tekemäänkin ja mitkä toimii niin kuin olen niiden halunnutkin toimivan. Se on kiva tunne kun huomaa kehittyneensä jossain itselle tärkeässä asiassa. Tekemistä tosin on vieläkin, koska perhojen viimeistely vielä hiukan ontuu ja keskittyminen meinaa aina hieman herpaantua siinä vaiheessa kun pitäisi perhon pää viimeistellä. Ehkä se kun sitä vimpan päälle hienoa perhon päätä ei osaa pitää kovinkaan tärkeänä kalansaannin kannalta niin sen takia siitä tulee hiukan luistettua. Harmittaa vaan välillä jälkeen päin kun on päässy joku vähän epäsiisti yksilö rasiaan.

Talvi-illan touhuja. Rommia ja sidontaa.

Inspiraation lähteinä omille sidoksille on ollut erinäiset intternetin syövereistä eteen tulleet perhot ja erityisesti kaverini Ilkan perhot jotka vetävät vertoja maailman parhaitten sitojien perhoille. Varsinkin Ilkan kuituperhot ovat aivan omaa luokkaansa ja häntä kopioimalla olen saanut omatkin kuituperhot siihen malliin jotta niitä kehtaa käyttää.

Nyt voi vihdoin olla tyytyväinen näihin.

Kaiken kaikkiaan tämä on todella koukuttavaa touhua ja suosittelen jokaista sitomaan satsin näitä koukuttavia perhoja.

Tässä pieni lista tavaroista joita kannattaa hankkia näitä perhoja varten:

Koukut:

Käytä vain ja ainoastaan laadukkaita koukkuja. Koeponnista koukkupaketista joku koukku niin tiedät minkälaista vääntöä koukku kestää. Gamakatsulta löytyy lähes pelkästään hyviä koukkuja joten niitä on helppo suositella. Myös Sakumalta löytyy jotain laadukkaita malleja kuin myös Mustadilta. Sakuman 410 ja 420 esim. ja Mustadin Big Gun ja Big Game light. Deceivereihin saa olla vähän pidempi vartinenkin, mutta tykkään pääasiassa sitoa nämä perhot lyhyt vartisiin koukkuihin. Tulee omaan silmään paremman näköinen ja pysyy ja kestää kalan suussa paremmin kuin pitkä vartiset.

Laaturautoja isommille fisuille

Sidontalanka:

Vahvaa ja kestävää! Langan pitää olla sellainen, että sillä saa tarpeen tullen oikein runtattua matskut paikalleen. UTC:n GSP ja Lagartunin XXX on aika hyviä, mutta ei täydellisiä. Vielä kun joku keksis sellaisen langan joka olisi todella kestävä, mutta ei aivan noin liukas kuin nuo kaks on.

Luonnonmatskut:

Hyvä bucktail on kaiken perusta. Tyvestä hiukan ontto, keskeltä jäykähkö ja kärjestä pehmoinen. Pitkää ja vähän pätkempää kannattaa pitää varastossa. Saa olla tarkkana, että löytyy sitä oikeaa. Noissa on aikamoinen hajonta laadun suhteen. Jännä homma kuitenkin, että se ei näy hinnoissa?...

Mun kaks parasta bucktailia

Eihän tästä nyt oikein tolkkua ota

Toinen perus luonnonmatsku on kukon häkilähöyhenet. Satulahöyhenet ovat varsinkin meikäläisen lemppareita. Oikeastaan ideaali tilanne on jos sinulla on hyviä, pitkiä satulahöyniä ja sopivan jäykällä ruodilla olevia niskahöyheniä. Noita yhdistelemällä perhojen pystöistä saa erittäin hyviä. Näiden  tavaroiden saatavuus on vielä huonompi kuin bucktailin. Eli sarjaa vitun huono!"%. Jos siis sattuu hyvää matskua eteen niin kannattaa ostaa varastoon.

Pari Whitingin tuotetta

Keinokuidut:

Slinky&Flash, Slinky blend ja hiukan mixiin mukaan SF blendiä. Toimii kunhan saa sen itse sidontatavan pelittämään. Muitakin matskuja on tullut kokeiltua, mutta ei.

Kuitua kuitua...

Fläsät:

Käytän vähän mitä sattuu, mutta yksi on mistä pidän erityisen paljon ja se on mirage flash opaalin värisenä. Siitä saa sellaisen luonnollisen kiillon perhoon. Vaikkakin jotkin vanhat parrat on sitä mieltä, että fläsän kanssa ei kannata liikaa läträtä niin harvat ovat olleet ne poikkeukset kun reilulla fläsällä sidottu perho olisi hävinny fläsättömälle. En tiiä, itse oon sitonut pääasiassa fläsällä, mutta varmuuden vuoksi olen jokusen jättänyt ilman kimalteita.