Tässä tilanteessa huomaa hyvin sen, että tämä päävikainen intohimo kalastaa perholla kaikenmaailman eväkkäitä on ihan oikea elämäntapa eikä pelkkä harrastus. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin näin siinä on päässy käymään. Osa vuodesta suunnitellaan, osa valmistaudutaan ja osa tehdään sitä itteensä. Tähän kun vielä lisätään perhojen sitominen niin ei se mikään ihme ole, että välillä joutuu sohvalla nukkumaan kun vaimolla menee hermot koko touhuun. En kyllä pystyisi ilman tätä enään elämään vaikka se välillä "hiukan" hankalaksi elämän tekeekin.
Onneksi tässä ei tarvi olla yksin tämän tautinsa kanssa vaan kohtalotovereita löytyy ympäri Suomea. Puhelin soi vähän väliä kun muut päävikaiset soittelevat tuskissaan. Onneksi sentään kaikilla ei tämä vuosi näytä niin hankalalta kuin itsellä, mutta jonkin sortin trendi tämä tuntuis tänä vuonna olevan. Jotenkin on epävarman tuntuista meno vähän joka puolella.
Rajoittava tekijä on myös se, että tuntuu siltä kuin vuosi vuodelta paikat joihin voi lähteä lyhyellä varoitusajalla vähenevät ja vähenevät. Tiedä sitten onko tämä vain omaa kuvitelmaa vai onko siinä jotain perää? Tekee elämän vähän pirun vaikeeks kun pitäis jo vuosi etukäteen varailla systeemeitä valmiiksi ilman mitään varmaa tietoa siitä pääseekö töitten ja kodin puolesta matkalle.
No, jotta ei ihan vaivuttais synkkyyteen niin kyllä tässä pari reissua suunnittelussa on. Saas nähdä toteutuuko ne...
Ei muuta ku hyviä reissuja niille onnekkaille joille kaikki natsaa. Ihan kivaahan tuo pituusheittely ja hauenkalastuskin on, mutta kyllä sen kieltämättä vaihtais vaikka pieneen Cape Codin reissuun jos vaan pystyis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti